MelodyPop

Ymmärrän hyvin pidempään lasta yrittäneiden turhautumisen ja pahan mielen. Ja surun ja kaipuun. Vaikka itsellä on nyt käynnissä ensimmäinen yrityskierto, niin olen silti toivonut lasta kymmenen vuotta. Joskus niin kipeästi, että olen istunut suihkun lattialla itkemässä. Kyyneleet nousevat silmiin ja pala kurkkuun aina kun kuulen vauvauutisia. Olen toki iloinen ystävien ja työkavereiden puolesta, mutta silti taustalla on aina ajatus "Miksi en minä?". Oma parisuhdetilanne ei vaan aiemmin ole ollut sellainen, että olisi juurikaan ollut mahdollista yrittää saada lasta. Siksi nyt tuntuu hyvältä saada rehellisesti yrittää ja éttä haluamme mieheni kanssa tätä molemmat. Uskon, että kyllä se vauva sieltä tulee, mutta toisten vaan jostain syystä pitää yrittää pidempään. Miksi näin on - kumpa tietäisin.

Voimia kaikille ja toivon ettei kukaan jää pahan olon kanssa yksin. Toivottavasti murhe vaihtuu iloksi pian!

Tofu: kuvailemasi tuntemus tai oire on valitettavasti minullekin ihan outo. Paineen tuntemisesta lentäessä mietin, että onko tunne varmasti juuri kohdussa, vai voisiko se olla muutoin vatsassa ja/tai suolistossa? Tuolloin se voisi ihan yksinkertaisesti olla ilmaa, jos vaikka tuona yhtenä kertana olit sattunut syömään huonosti? Mutta kuten Legolatar ehdottaa, niin raskaustestihän varmasti tuo selvyyttä tilanteeseen. Ja toisaalta voisin suositella myös käyntiä gynellä ja ultrassa, niin silloin saat mielenrauhan siitä, että kaikki on kunnossa ja virtsarakot ja kohdut sun muut on oikeilla paikoillaan. :)

Kapakala: Jännää! Vaikuttaisi kyllä, että ei jää ainakaan ajoituksesta tai yrityksen puutteesta kiinni. :) Toivottavasti tärppäsi tällä kertaa.

Mila & Marlener: Luin jostain, että varhaiset keskenmenot ovat yleisiä ja niistä ollaan nykyisin tietoisempia, koska ihmiset tekevät raskaustestejä ennen päivää, jona kuukautisten pitäisi alkaa. Joskus tieto lisää tuskaa ja joskus taas helpottaa tietää. Pettymys on kuitenkin aina pettymys, olen aivan samaa mieltä. Ja tämän takia yritän itse viivyttää nyt testin tekemistä niin pitkälle kuin pinna antaa myöden.

Finest: Voi kurjuus. Olen pahoillani uudesta kierrosta. :(

Kukkaistyttö88: Kiitos tsempistä! Kiva kuulla positiivinen kokemus, kiitos kun kerroit! En oikein vielä tiedä uskallanko toivoa vaiko en. No, viikon päästä viimeistään tiedän mistä on kyse.

Adalmiina, Mariele ja Mila: Kiitos tosi paljon tsempistä! :) Siitä tulee todella hyvä mieli. Epätietoituus on aina minulla se, joka ahdistaa. Ja nyt kun ei tiedä mitä kropassa on menossa, niin jännittää. Yritän ajatella, että jos se on keskenmeno tai menkat, niin sitten on. Uutta yritystä kohti vaan! Ja jos se on plussa, niin sitten olen maailman onnellisin!

Mila: Itse epäilin pari vuotta sitten saaneeni varhaisen keskenmenon, kun vuoto alkoi ovulaation ja kuukautisten välissä, oli voimakasta, kokkareista ja siihen liittyi voimakas alaselkä ja -vatsakipu. Mielenrauhan takia kävin verikokeessa, mutta se oli negatiivinen. Eli silloin minulla vaan oli jokin outo vuotohäiriö, ehkä stressistä johtuva. Toivottavasti vuotosi loppuu pian ja viimeistään se verikoe tuo varmuuden asiaan. Kolme keskenmenoa tuntuu kyllä ihan liian paljolta! Olen pahoillani. :(

Mila: Jos kuitenkin jo sait plussan, niin se vähän mietityttää. Jos kuitenkin verta tulee reippaasti, niin ehkä se voi olla varhainen keskenmeno tai valekuukautiset? Jos sait raskaustestiin plussan, niin pakkohan sen on olla jotain muuta kuin normaalit kuukautiset, eikö? Mun ymmärrys aiheesta on kuitenkin tosi vähäistä enkä osaa oikein ehdottaa mitä kannattaisi tehdä. Enkäpä joku toinen osaa ehdottaa jotain.

Noorav: Naurattaa tuo googlelääkäröinti. Tunnustan, guilty as charged. :D Ja kummasti sieltä aina löytää ne kaikkein pahimmat lopputulemat.

Mariele: Mietinkin juuri, että mitä muille about samoilla kiertopäivillä seikkaileville kuuluu. Jännää!! En ole koskaan itse mitään testannut, mutta mäkin olen lukenut, että tuo testi saattaa haamuttaa. Mutta toivottavasti se olisi kuitenkin vahvistumassa. :)

ON: Jännittää. Ja vähän pelottaa. Minulla on menossa arviolta dpo 6-8 ja olen parin viime päivän aikana yrittänyt tiirailla mahdollista kiinnittymisvuotoa vessassakäynnin yhteydessä, mutta mitään ei ole näkynyt. Ennenkuin eilen. Illalla molempia munasarjoja jomotti ja sitten tuli pieni ruskea tuhru. Ehdin jo innostua ja heiluttelin vessapaperia miehellekin (jälkeenpäin tuo naurattaa) kunnes menin Googleen ja totesin, että ehkä se ruskea vuoto ei ollutkaan hyvä juttu. Luin paljon keskenmenoista ja tuulimunaraskauksista. Ja voihan se olla, että näillä kiertopäivillä jo alkavat kuukautisetkin antavat jotain merkkejä itsestään. Kiinnittymisvuoto olisi kai ollut kirkkaamman punaista? Mäyh.

Myöhemmin alavatsaa koski ja oli sellainen tunne, että vatsatauti olisi alkamassa. Nuo tuntemukset menivät kuitenkin ohi noin vartissa ja nyt ei kamalasti enää tunnu miltään. Paitsi tuhrua tulee taas. Onko muilla ollut tällaisia kokemuksia samoilla kiertopäivillä?

Itse kun on vasta ensimmäistä kertaa liikenteessä, niin kaiken ylitulkitsee ja mietin, että olenkohan voinut itse jopa saada osan oireista aikaan yksinkertaisesti vain toivomalla niitä ilmestyviksi...

Kivaa tiistaita kaikille!

Melodypop (33v) kp 24/28-31, yk1