Megan

Heippa tytöt,

ei mitään uutta tämän auringon alla..

Kiitos kaikille tsempeistä ja myötätunnosta! Tuntuu jo vähän paremmalta, kun osaa vain vältellä tiettyjä asioita, eikä tahallaan altista itseään sellaisille jutuille, jotka saavat mielen apeaksi ja tuntemaan itsensä jotenkin "puutteelliseksi". Tämä tarkoittaa nyt tällä hetkellä valitettavasti rajoitettua sosiaalista elämää.

Viime viikolla kävin verikokeissa ja mies myös verikokeissa sekä sperma-analyysissä (en tiedä, miksi mua aina huvittaa tuo jälkimmäinen termi :D ..). Tyttö ja varis, kerroit, että kyselitte tuloksia jo aikaisemmin. Kuinka pian ne voi saada? Mihin pitää ottaa yhteys, sinne spermalaboratorioonko? Meille kun sanottiin, että tulokset saadaan tietää sitten seuraavalla yhteisellä käynnillä, mutta se menee nyt pitkälle kevääseen, koska se munkin seuraava itsenäinen käynti menee tuon ajanvaraustilanteen takia jo ainakin sinne tammi-helmikuulle. Siellä sitten kai saisin tietooni vasta sen yhteisen käynnin ajankohdan.. ei todellakaan huvittais odottaa tällaisia tuloksia useita kuukausia!

T&V, olen muuten miettinyt tuota sinunkin tilannettasi täällä.. Voisiko stressi vaikuttaa tuohon munasolun kypsymiseen? Onko lääkäri sanonut mitään? Kun ajattelin vain, kun lasta toivovia naisia aina varoitellaan siitä, että stressata ei saa.. vai onkohan sen vaan jotain hölynpölyä. Tiedä sitten. Kun olen tosiaan lukenut itsekin näistä "luovuttaneista", jotka ovat plussanneet, kun vähiten siihen asiaan uskoivat.. voihan tuo tietty olla jotain ihan sattumaakin. Leijaili vaan mieleeni tällainen ajatus, kun teillä muuten tuntuisi olevan kuitenkin asiat kunnossa lisääntymistä ajatellen.

Aloitin rakkaan kuntosaliharrastuksen vuoden tauon jälkeen ja olen siitä enemmän kun innoissani. On vaan pakko saada muuta ajateltavaa. En ole tilannut nyt tähän enkä seuraaviin kiertoihin ovistestejä, enkä aiokaan. Vieläkin olen muuten hämilläni, että miksi ovis oli viime kierrossa jo monta päivää aikaisemmin kun yleensä.. Vehnänalkioöljy loppui, mutta en taida sitäkään ostaa lisää. En usko, että siitä on mitään apua ollutkaan näiden 3 kk:n aikana. Foolihappoa syön edelleen kaiken varalta. Siitä on tullut jo tapa, kun olen sitä kohta puoli vuotta syönyt.

Haluan linkata tähän yhden blogikirjoituksen, joka jollain tapaa sai mieleni hiukan paremmaksi yhtenä erittäin harmaana päivänä, jolloin tunsin itseni tavallistakin epätoivoisemmaksi.

http://ikuisestikaksin.blogspot.fi/2014/11/tsemppia-lapsettomuuteen.html

Hyvää alkanutta viikkoa kaikille!

Megan, kp 7/24-27

Heippa taas,

Tulin kuitenkin jo kirjoittamaan, koska huomasin että viestejä oli tullut. Olen kai aika riippuvainen tästä ketjusta!

Olen täällä nyt vollottanut omasta, Tyttö ja variksen sekä Blondcherryn puolesta. Jospa pikkuhiljaa alkaisi helpottamaan. Eilen oli ihan kamala päivä, ahdisti ja itketti kokoajan.

Kun luin sinun koettelemuksistasi eilen Tyttö ja varis, purskahdin itkuun välittömästi ja mietin vaan, että tämä ei ole reilua! Olette useat tilanteidenne kanssa paljon mielessäni, vaikken teitä tunnekaan. Täältä saa kyllä niin paljon vertaistukea. <3

Juttelin eilen puhelimessa ystäväni kanssa, joka on menettänyt oman vauvansa. Tuo puhelu rauhoitti hiukan, koska hän jos kuka tietää, miltä nämä asiat voivat tuntua ja antoi myös "siunauksensa" sille, että minulla on täysi oikeus nyt vältellä raskaanaolevia ja onnea puhkuvia tuoreita äitejä, eikä sitä tarvitse hävetä tai tuntea itseään itsekkääksi. Välillä on hyvä suojella itseään.

Asistente: Kiitos viestistäsi, on ihana kuulla, että muillakin on ihan samoja tunteita tämän asian suhteen. Nyt minulla on ihan rauhallinen olo siinä mielessä, että olen ilmeisesti täysin normaali näiden tunteideni kanssa (kun en halua nyt lähelleni vauvoja ja tuoreita äitejä), enkä esimerkiksi pimahtamassa.

Janetteo: Aivan mahtavaa kuulla sinustakin vihdoin! :)  Olet oikeassa, mun pitäisi vaan rauhoittua, koska juuri nyt en voi tehdä asialle mitään. Ärsyttää vaan niin älyttömän paljon tuo Naistenklinikkakin, kun joudun odottamaan yhtä ultraa MONTA kuukautta itsestäni riippumattomista syistä! Olisivat edes antaneet nipun jotain reseptejä kouraan viime käynnillä, niin voisin nyt popsia jotain lääkkeitä tähän pahimpaan turhautumiseeni..

Helpoin tapa saada ajatukset muualle olisi matkustella kokoajan, mutta se ei taida olla mahdollista taloudellisesti eikä muutenkaan. Töissäkin pitäs käydä. Tuntuu vaan, että aikaa menee hukkaan kokoajan sillä vauhdilla, kun hiekka valuu sormien välistä.. Mieskin täyttää taas vuosia tammikuussa. Ei olla nuoria enää ei.

Lisää surua ja epätoivoa muutenkin harmaaseen tiistaipäivään..

Mun follikkeliultra siirtynee kahdella kuukaudella ainakin, koska nyt joulukuussa ei ollut enää aikoja vapaana ja sitten seuraavat menkat osuu juuri johonkin Joulun aikaan, joten sanoivat ihan suoraan, että kannattaa palata asiaan vasta tammikuun vuodon alkaessa, koska Jouluna aikoja on tosi heikosti.

Olen itkenyt silmät päästäni täällä, koska ollaan taas ihan omillamme tässä sitten tämä aika ja pohditaan (tai siis lähinnä minä pohdin ja itkeskelen) kaikkea mahdollista yöt läpeensä.. huoh.

Jouduin perumaan kaverin pikkujouluihin menemisenkin tulevana viikonloppuna, koska sinne tulee eräs yhteinen ystävämme, joka on viimeisillään raskaana. En vaan kestä mitään sellaista nyt. Tunnen itseni itsekkääksi, kun ajattelen näin, mutta eipähän tätä epätoivoa voi kukaan muu ymmärtää, kun se, joka on sen omakohtaisesti kokenut. Haluan vaan tällä hetkellä käpertyä johonkin omaan kuoreeni ja surra siellä rauhassa.

Voi olla, etten kirjoittele tänne ihan hetkeen, mutta seurailen keskustelua etäältä kyllä. Palaan taas linjoille, kun on oikeasti jotain asiaakin - muuta kun näitä vastoinkäymisiä toisensa perään.

Tsemppiä tytöt, toivottavasti saadaan tänne pian uusia kivoja uutisia! Ja ihanaa Joulun odotusta teille kaikille! <3

Tänään alkoi tuo menkkoja edeltävä vuoto, joten huomenna sitten on kp1, kuten omien laskujeni mukaan arvelinkin. Tää kierto jäi sitten 24 päivään, mutta luteaalivaihe pysyi samana. Onkohan tällä kiertojen lyhentymisellä nyt vaikutusta follikkeliultran varaamiseen, kun minulla laskettiin 27 vrk kierron mukaan, että kp 10-12 välillä pitäis käydä? Hermot menee ihan totaalisesti, kun joutuu näitä juttuja miettiä ja stressata, eikä siitä ole edes mitään hyötyä!

Kirjoitin teille äsken pitkät pätkät ja sitten kaikki katosi jonnekin bittiavaruuteen. No, kokeillaan uudelleen..

Ihan ensiksi.. olen hirveän pahoillani Blondcherry! Tuli todella paha mieli, kun luin keskenmenostasi. :( Voimia ja jaksamista teille!

Tyttö ja varis, teidän tilanteenne vaikuttaa mielestäni tosi hyvältä ja lupaavalta! Nyt kun mies on tutkittu, sinulla on johtimet auki ja kk-kiertokin alkaa asettumaan uomiinsa. Uskon, että kohdallanne plussa on vain ja ainoastaan ajan kysymys! Täällä ainakin on peukut pystyssä puolestanne :)

Schmetterling: En ole Imettäjiä katsonut, kun ehkä puolikkaan jakson kerran, mutta Erilaisia ja Toisenlaisia äitejä senkin edestä. Lisäksi olen seurannut Teiniäitejä tottakai, niin kotimaan kun jenkki-versiotakin. Muutenkin katson kyllä nykyisin aivan liikaa telkkaria ja olen mitä parhain koukuttamaan itseäni erilaisiin sarjoihin. :D

Asistente: Nyt vaan nokka ja energiat kohti uusia tuulia. Onneksi sinä et vaikuta helposti lannistuvalta tyypiltä. Tsemppiä uuteen työpaikkaan, se varmasti päihittää ainakin tämän nykyisen!

Aliisa: Mukavaa lukea kuulumisiasi. Varmasti ihanaa, kun vauvan liikkeet alkaa tuntumaan. Se tekee kaikesta konkreettista. Melkein vollotin täällä liikutuksesta, kun olit allekirjoittanut Aliisa ja tonttu - Awwww, niin söpöä!!

Pumpuli87: Tervetuloa mukaan, kiva saada uusia jutustelijoita. :)

Täällä odotetaan menkkoja alkavaksi ihan pian. Uskon, että tulevat muutaman päivän aikaisemmin nyt, kun ovulaatiokin oli muutamaa päivää etuajassa tässä kierrossa. Harmittavaa vaan, että kierto jää sitten entistä lyhyemmäksi. Arvelisin, että noin 24 päivää olisi tämä kierto. Oireita menkoista on jo ilmaantunut: alaselkää vihlonut, eilen oli pikkuisia vatsakramppeja, on ärtymystä ja itkuherkkyyttä. Ja sitten tämä mun uusin, jonka olen nyt vasta osannut yhdistää menkkojen alkamiseen: Hiivamaiset oireet. Mulla on nyt muutamassa kierrossa alkanut aina muutamaa päivää ennen menkkoja oireet, jotka viittaavat hiivaan. Loppuvat sitten kuitenkin kun seinään menkkojen alkaessa. Todella kiusallista, mutta onneksi tässä kierrossa oireet ovat olleet sen verran lieviä, että niiden kanssa pärjää ilman lääkkeitä. En halua lääkkeitä ottaa joka kierrossa.

Hullua ajatella, että vuosi sitten söin viimeisiä e-pillereitäni. En olisi koskaan sillon uskonut, että tässä sitä vielä vuoden päästä ollaan, lähtökuopissa ja epätietoisina. Tähän vuoden sisään on mahtunut tunteita aivan älyttömästi laidasta laitaan. Lähinnä kuitenkin pettymystä, jännitystä, surua ja joskus jopa niitä pienenpieniä toivonkipinöitä.

Tällä viikolla kuitenkin pääsen varmasti varaamaan aikaa siihen follikkeliultraan ja menen verikokeisiin. Miehellä simppatesti edessä torstaina. Mua jännittää jotenkin se ihan kamalasti, koska olen nyt päässäni unettomina öinä tullut siihen tulokseen, että siinä on oltava jotain vikaa. Voi, kun saisi ajatukset johonkin ihan muualle. En kuitenkaan pysty siihen täällä Suomessa, vaan pitäisi kokoajan matkustaa johonkin muihin maisemiin, jotta saisi muuta ajateltavaa.

Megan kp 23/27.