Megan

Moikka, täällä viikko on alkanut taas (yllätys, yllätys) hämmentyneenä. 

Kävin tosiaan folliultrassa toissaviikolla kp 10 ja kontrollissa kp 14. Johtofollia ei löytynyt ja kohdun limakalvo oli ohut. Lääkäri oli siis sitä mieltä, että tämä on anovulaarinen kierto, vai miksi niitä nyt kutsutaankaan, kun ei ovuloi. Viime viikolla sitten 5 päivää jälkimmäisen ultran jälkeen (ällövaroitus!), bongasin selkeät ovislimat. Ajattelin, että ehkä vuoto voi vaihdella kierrossa, oli sitten ovulaarinen tai anovulaarinen. Sitten samana iltana iski se polttava, jomottava kipu vasemman munasarjan kohdalle (josta tällä kertaa munasolun olisi pitänyt irrota, jos se olisi irtoamassa). Olikohan ovulaationi myöhässä ja osui nyt vasta kiertopäivälle 19.. yleensä siis se on ollut kp 14-15. Pieni toivonkipinä jo heräsi, että toimisko tää kroppa kuitenkin? Mä en oo tosiaan tehnyt nyt mitään ovistestejä lämpöjen mittailusta puhumattakaan, kun oon heittänyt jo kirveen kaivoon siinä mielessä.

Mutta, mutta.. Aloin sitten pähkäilemään, että jos kerran kp 14 ei näkynyt mitään ovikseen viittaavaa ultrassa, niin kuinka nopeasti oikein nuo olosuhteet voivat muuttua? Sen tiedän, että munarakkula kasvaa kai sen 1-2 mm vuorokaudessa.. Voisiko sellainen muka "kypsyä" 5 päivässä ja munasolu irrota? Onko kenelläkään tietoa näistä olosuhteiden vaihteluista kierrossa, jotka ovat käyneet folliultrissa, Tyttö ja varis???

Lisäksi nyt on kp 25 ja tuhruttelu ei ole vielä alkanut.. edelliset kolme kiertoa ovat olleet 24 päivän mittaisia ja pieni vuoto alkanut siinä kp 21-22. Elikkä tosta mun oletetusta (tai sitten ihan kuvitellusta) ovulaatiosta jos laskettaisiin, niin menkkojen pitäisi alkaa sen perusteella sitten vasta joskus tämän viikon lopulla. Eli siis tämäkin ehkäpä voisi viitata siihen, että olen kuitenkin ovuloinut.. äh, varmuudenhan asiaan saan vasta sitten yhteenvetokäynnillä joskus helmikuun lopussa ilmeisesti!

Todella rasittavaa henkisesti, kun joka kierrossa tuntuu nyt olevan jotain outoa ja sitten saa elää jatkuvassa epävarmuudessa. Mun mielestä positiivista kuitenkin on se, että kierrosta tulisi tällä kertaa nyt hiukan pidempi. 24 päivää oli jotenkin tosi lyhyt mulle kun ottaa vielä usean päivän tiputteluvuodot huomioon sitä ennen.

Voi T&V, todella pitkä kierto sinulla taas menossa.. varmasti rankkaa ja hermoja raastavaa! Eikös Terolutien pitäs jotenkin tasata kiertoja, yleensä lyhentäen niitä? Toivon todella, että kroppasi nyt tekisi jonkinlaisen "päätöksen", suuntaan tai toiseen ja päästäisi sinut arvuuttelemasta. Joko menkat tai sitten raskaus! Laitetaan se koville, päätös on nyt yksinkertaisesti tehtävä (toki toivoisin salaa tuota jälkimmäistä..)! Aina on toivoa ennen menkkoja - sehän on luonnollista (etenkin kun teillä on nämä siittiöasiat kunnossa). Muistatko, kun kerroin mieheni äidistä, joka sai tietää raskaudestaan vasta ollessaan ties monennella kuulla raskaana, vaikka testejä sitä ennen useita tekikin. Mieheni ei vaan millään suostunut paljastamaan äidilleen sitä, että oli lymyillyt jo pitkän aikaa tämän vatsassa. ;)

Moikka Maija, keltarauhasella ei ole kovinkaan paljon tekemistä itse kuukautisten tulemisen kanssa. Itsehän olen juuri tänään menossa taas labraan antamaan noita keltarauhasarvoja, lähinnä nyt siksi, että katsotaan onko arvot yhtään nousseet, joka liputtaisi munasolun irtoamisen eli ovulaation puolesta.

Keltarauhasen normaali toiminta eli riittävä hormonin eritys liittyy oikeastaan siihen, että erittyykö sitä keltarauhashormonia tarpeeksi, jotta olisi mahdollista, että hedelmöitetty munasolu pystyy kiinnittymään kohtuun. Keltarauhasen tehtävähän on ihan alkuraskaudessa ylläpitää alkanutta raskautta. Jos hedelmöitystä ei ole tapahtunut ovulaation aikaan, keltarauhanen surkastuu ja kuukautiset alkavat. Joillain kuitenkin keltarauhanen on "tehottomampi" eikä välttämättä toimi kuten pitää, jolloin hedelmöitetty munasolu ei kiinnity tai irtoaa kiinnittymisen jälkeen hyvinkin nopeasti. 

Merkkejä siitä, että keltarauhanen ei toimi kunnolla, ovat tiputteluvuoto ennen kuukautisia, lyhyt luteaalivaihe, jotta Lefemmekin vastauksessaan sivusi (eli yleensä se lyhyempi kun 10 vrk). Eli menkat alkavat "liian" aikaisin ovulaatioajankohdasta katsottuna. Kuitenkin keltarauhasen toiminta voidaan todentaa loppukierrossa verikokeilla, jolloin saadaan sitten varmuus asiasta.

En tiedä täydellistä vastausta siihen, voivatko hormonitasot nousta yhtään, vaikka ovista ei tapahtuisi. Luulen että ei? Kun viime vastaanotolla lääkäri sanoi, kun ei löytänyt ultralla johtofollikkelia ja kohdun limakalvokin näytti mulla ohuelta, että "Mene verikokeisiin. Niistä hormoniarvoista se sitten varmistuu, onko ovulaatiota ollenkaan tapahtunut.."

Kiitos taas kaikille teille myötätunnosta, olette kyllä ihania! <3 Hyvää viikonloppua kaikille, tämä tyttö lähtee nyt verikokeisiin (sillä on hyvä aloittaa viikonloppu, taas yksi arveluttanut asia hoidetaan pois päivänjärjestyksestä..)!

Heippa pitkästä aikaa.

Tulin nyt kertomaan hiukan kuulumisia, Tyttö ja Varis ainakin oli niitä täällä kaipaillut.

Olen viettänyt tarkoituksella hiljaiseloa, koska jokainen vauvauutinen tuntuu nyt puukoniskulta suoraan sydämeen. Olen ollut todella masentunut ja aivan hajalla henkisesti. Joulu ei tuntunut yhtään Joululta, oikeastaan vihasin koko pyhiä, koska ajattelin vain niitä onnellisia perheitä leikkimässä kuusen ympärillä ja availemassa intopinkeinä lahjoja. Nyt vasta olen oikeasti tajunnut, kuinka paljon sitä lasta olisinkaan halunnut ja minkälainen menetys se tulee olemaan, jos meille lasta ei suoda. Ajatukset ovat muutenkin ihan sekaisin, enkä pysty keskittymään arkeen edes kunnolla - kaikki vaan tuntuu tällä hetkellä jotenkin merkityksettömältä. Enää en edes itke, olen vaan turta.

Kävin viime viikolla kahteen otteeseen hormonipolilla. Lääkäri ei pystynyt todentamaan ovulaatiota ja kohdun limakalvokin oli nyt olematon. En ole kyllä mitään ovulaatioon viittaavia oireita huomannut tässä kierrossa. Nyt siis miehen kropan lisäksi myös oma kroppani alkaa asettumaan poikkiteloin, hienoa! On kyllä kieltämättä HIUKAN vaikeaa tulla raskaaksi, kun miehellä on olematon määrä siittiöitä ja itse en ovuloi. Kierrotkin ovat lyhentyneet minulla selvästi ja tuhruttelu alkaa joka kierrossa aikaisemmin. Ei hyvä! Kyselinkin jo lääkäriltä paniikissa, että voiko mun ikäisellä alkaa jo vaihdevuodet.. Lääkäri ei kuitenkaan ollut sentään ihan sitä mieltä. Pelkään vaan, että aika loppuu..

Tällä viikolla pitää taas mennä labraan. Miehen kontrollinäyte annetaan noin kuukauden päästä. Sen jälkeen sitten katsotaan jatkoa. Lääkäri puhui jo ohimennen "rankemmista lapsettomuushoidoista". Aika surullistahan se on. Miten niin luonnollinen asia kun lisääntyminen, voi olla oikeasti näin h*lvetin vaikeaa?!

Parempaa onnea kaikille muille! Palailen taas lueskelemaan tätä ketjua, kun on sopiva hetki ja tarpeeksi jaksamista.

Kiitos teille myötätunnosta. Voi olla, että käyn täällä välillä kurkkimassa teidän kuulumisianne, mutta en usko, että minulla on tähän keskusteluun enää kovin paljon annettavaa. Plussajännäilyjä kun itsellä ei enää tule olemaan, ainakaan ennen mahdollisia tulevia hoitoja. Pitää alkaa muutenkin säästämään rahaa hoitoja varten. Kaikki mahdollinen ylimääräinen pitää laittaa sivuun ja tinkiä kaikesta, mikä ei ole aivan välttämätöntä.

Eitne: Onnittelut plussasta!

Tänään saapui sperma-analyysin tulokset postissa. Tulos oli totaalisen murskaava. Siittiöitä näytteessä oli niin vähän, että edes prosentteja liikkuvista ja normaalimuotoisista yms. ei pystytty laskemaan. Pyysivät olemaan yhteydessä ja kontrollinäyte annettava 2-3 kk kuluttua.

Meille tuli täydellisen musta joulu ja näillä näkymin myös tulevaisuus. Pitää olla realisti (tuskin siittiöitä saadaan yhtäkkiä parissa kuukaudessa lisää miljoonia) ja haudata kai nämä vauvahaaveet lopullisesti. Katselin netistä, että noilla tuloksilla edes IVF ei ole mahdollinen, enkä tiedä riittääkö tulos edes ICSI:in. Täytyy keskustella miehen kanssa siitä, onko luovutettu sperma täysin poissuljettu vaihtoehto. Tällä hetkellä se ainakin tuntuu jotenkin vieraalta ajatukselta. Olen niin järkyttynyt, etten pysty edes kirjoittamaan nyt enempää.

Parempaa Joulua teille kaikille.

Ikuisesti lapseton ja murheen murtama Megan