Megan

Moikka kaikki,

mä en ole kirjoitellut hetkeen, koska olen ollut niin ahdistunut ja ei ole ollut mitään positiivista kerrottavaakaan teille, enkä halua aina vuodattaa vaan pahaa oloani.

Noh, ajatukset on suunnattu nyt siihen tutkimusten aloittamiseen, joihin on enää viikko. Tarkalleen yksi viikko ja yksi päivä. APUA. Tuo tuntuu toisaalta helpottavalta ja asiaa kovasti eteenpäin vievältä, mutta toisaalta hyvin pelottavalta! Entä jos sieltä tulee heti huonoja uutisia?! Että mussa on jotain vikaa ja en koskaan voi saada lapsia.. tai että miehen siittiöt eivät ole toimintakykyisiä tai niitä ei ole ollenkaan. Olen viettänyt paljon unettomia öitä. Olen alkanut miettiä sitä, miten me hyväksyttäis tosiasiat jos näin tosiaan on ja miten meijän elämä sitten lapsettomana jatkuisi.. Tiedän, että on kovin aikaista ajatella tällaista, mutta en voi sille mitään, että väkisinkin noilla asioilla päätäni silti vaivaan. Olen miettinyt, kenelle voisin tästä asiasta jutella, joka ymmärtäisi. Minullahan on se yksi lapsettomuudesta kärsinyt ystävä. Tosin nyt hän on raskaana ja odottaa toista lastaan ja ei olla hetkeen oltu tekemisissä, joten en ole uskaltanut juttusille. En tiedä toisiko asiasta keskusteleminen hänen mieleensä liikaa kipeitä muistoja, enkä halua raskaana olevalle aiheuttaa yhtään turhaa stressiä, kun hän on nyt onnesta soikeana. Olisi vaan kiva jutella jonkun kanssa ja "purkaa" näitä ajatuksia, saada vertaistukea.

Ovista odottelen ja olen jo testaillut parina päivänä. Ei merkkiäkään. Kuitenkin eilen olin bongaavinani ovislimat. Toista kertaa elämässäni luulen tosiaan saaneeni ne rysän päältä kiinni vessassa käydessäni. Silti testi ei näyttänyt viivaa nimeksikään.. olen hämmentynyt. No, ollaan talleteltu joka päivä kaiken varalta, vaikka tuskin siitä on mitään hyötyä, kun testitkään ei ole mun puolella.

Onneksi mies on ottanut tuon tutkimusten aloittamisen tosi hyvin, eikä ole ollut yhtään sen oloinen, että se olisi hänen mielestään liian aikaista tai mun turhaa hössötystä. Tuntuu, että hänkin haluaa todella asiaan selvyyden. Heti lupasi järjestää työt siten, että pääsee paikalle, vaikka vastaanottoaika on keskellä päivää.

Kävin viikko sitten PAPA-kokeessa tutkimuksia silmällä pitäen. Onpahan sekin sitten jo otettu. Mua tullaan ihan tarpeeksi sitten ronkkimaan taas ja varmasti verikokeet yms otetaan heti alta pois. Nyt olen tehnyt joka päivä arkisin mun koulun lopputyötä ja yritän ehtiä valmistumaan vielä jouluksi.

Syksyisen tunnelmallista viikkoa teille kaikille!

Mirame20: Täällä myös yksi epätoivoinen! Mulla on alkanu myös kierto lyhentyä sen jälkeen kun lopetin pillerit noin vuosi sitten. Nyt "enää" 27 päivää, jota edeltää vielä 2 pvän tiputtelu (eli tiputtelu alkaa kp 25), kun ennen kierto oli jotain 31 päivää ilman tiputtelua. Alkanut myös olemaan oviksesta asti palelua, pahoinvointia ja rinnat kipeät melkein menkkoihin asti. Arvaa vaan, olenko monta kertaa jo uskaltanut toivoa olevani raskaana ja sitten aina pettynyt, kun vuoto kunnolla alkaa ja kaikki nämä mahdolliset "raskausoireet" häviävät. :(

Nyt ollaan menossa tutkimuksiin, kun noi mun oireet saattaa olla merkki esimerkiksi keltarauhashormonin vajauksesta tms. :(

Tsemppiä!

Mulla muuttui kaikki oireet vähän aikaa sen jälkeen, kun lopetin hormonaalisen ehkäisyn. Tässäkin kierrossa olin jo toiveikas raskauden suhteen, kun oli jo päiviä ennen odotettuja kuukautisia vatsan nippailua ja menkkamaisia kipuja. Sitten ehkäisyn lopettamisen jälkeen menkat alkaa aina muutenkin niukalla rusehtavalla "tiputteluvuodolla", joka vois periaatteessa olla merkki myös raskaudesta. Ennen ehkäisyn aloittamista kuukautiset alkoi aina kunnolla heti ekana päivänä kipuineen päivineen. Nyt pari päivää sen niukan vuodon ajan on aika kivutonta meininkiä.

Myös rinnat on kipeät ennen kuukautisia, melkein oviksesta asti (ei koskaan aikaisemmin ollut tällaistakaan). Huonoa oloa, palelua.. Ihme oireita. Silti raskaana en ole noista oireista huolimatta ollut vielä kertaakaan. Monet testit kyllä tehty ja petytty sitten. :(

Tyttö ja Varis: Mä oon ottanut vehnänalkioöljyä joka aamu viime kierrosta lähtien. Tuntuu vaan, että täällä ei mitkään poppaskonstitkaan auta. Greippimehua oon juonu jo alkukesästä alkaen ihan joka päivä 1-2 lasia/pvä, yhteensä menny varmaan satoja litroja jo.. Oon saanu heittää hyvästit hampaiden kiilteille, sen verran hapanta tavaraa! :D Mulla on kans tosi ristiriitaiset tunteet mitä tulee noihin ovulaatiotesteihin.. aion kuitenkin tässäkin kierrossa itseäni niillä kiusata, koska kun mennään sinne tutkimuksiin kuun lopulla, niin onpahan kaikkia kiertoon liittyviä juttuja tullu sitten tutkailtua ja pidettyä niistä kirjaa, kun kyselevät paljon varmasti.

Tyttö ja Varis: Tuo sinun 8 mm kuulostaa kyllä hyvälle ja oikein otolliselle ollakseen "vasta" kp 9. Toivotaan nyt hitsin paljon, että sinulta kypsyisi ja irtoaisi vain yksi munasolu! :) Minullahan oli silloin taannoin kohdun limakalvo vain 5 mm ja kp oli muistaakseni 6.. Mutta kuulemma sekin saattaa olla ihan normaalia. Kuulostaa kyllä omaan korvaani aika vähältä. Etenkin nyt epäilen kaikkea itseeni liittyvää, kun raskautta ei näy eikä kuulu.

Eitne: Oliko se niin, että raskaus voisi myös näkyä ovulaatiotestissä? Muistelen ainakin jostain lukeneeni.. kun ne hormonit on hyvin lähellä toisiaan, siis luteinisoiva ja raskaushormoni tjsp.

Varasin tänään ajan perhesuunnittelun puolelle alustaviin lapsettomuustutkimuksiin. Saatiin aika kolmen viikon päähän. Tuntuu kyllä jotenkin tosi mälsältä, että tähän nyt tosiaan on tultu.. Että vauvaa ei meille välttämättä luonnollisesti tule. Haluan nyt vaan sulkea pois kaikki mahdolliset tekijät ja katsoa mikä syy/syyt jää sitten jäljelle. Saapahan sitten omalla tavallaan mielenrauhan, kun ei tarvitse miettiä missä se syy on, vaan pääsee käsittelemään mahdollisia pettymyksiä sellaisina kun ne on. Tai sitten voi saada apua esimerkiksi lääkkeistä, jos sellaisia tarvitsee.

Samalla varasin myös ajan papa-kokeeseen ensi viikolle, kun täti on häipynyt pois nurkista. Tätä suositteli myös se perhesuunnittelun hoitaja, koska papan tuloksissa kestää aina neljäkin viikkoa valmistua. Oli kyllä aivan ihana se hoitaja puhelimessa. Kyseli ja kartoitti jo paljon asioita puhelun aikana ja oli jotenkin tosi kannustava. Lopetti puhelun sanoin "Pää pystyyn nyt vaan ja kolmen viikon päästä sitten tulette tänne"! :)