Meesa

Hiphei! Täällä raskaana kahden vuoden yrityksessä toista kertaa. Nyt rv 5+6 ja la 18.2. Edellisen kerran raskaana maaliskuussa, mutta varhainen keskenmeno. Sen jälkeen oli yhdet menkat ja nyt siis taas mennään! Tämä kerta on ihan erilainen, tietenkin jo henkisesti ihan erilainen juttu nyt, mutta myös fyysisesti. Viimeksi oli ihan hirveitä mahakipuja, jotka sitten lopulta olivatkin ilmeisesti sitä keskenmenoa. Nyt ei mitään sellaista, mutta ihan tajuton kuvotus, jatkuvasti. Koita tässä syödä terveellisesti kun kaikki oksettaa... Tuo Fb-ryhmä kiinnostaa, mutta en laitan mailia vasta myöhemmin kun alkaa tuntua, että tämä kantaa pidemmälle.

Meidän vauva ei halunnut syntyä jouluna :(

Viikko sitten tiistaina oli se paha kipukohtaus ilman kummempaa vuotoa, sen jälkeen alavatsan lihakset oli enemmän tai vähemmän krampissa koko ajan. Sehän vaikutti tietysti koko kroppaan ja myös mieleen, sellainen kiva kokonaisvaltainen väsymys ja paha olo. En silti viitsinyt koko ajan panadoliakaan vetää kun ei sitä saisi pidempikestoisesti käyttää.

Koko ajan tuli myös ruskeaa tuhrua kunnes su-ma yönä alkoi tulla ihan menkkojen tapaan verta. Maanantain menin Panadolin voimin kun alkoi jo tuntua, että ei sillä enää ole väliä. Kun vuoto vaan jatkui niin eilen (tiistaina) mentiin yksityiselle. Ultra paljasti ettei kohdussa ole mitään raskauteen viittaavaa :( Verikokeet vielä selvittää, onko siellä ehkä kohdunulkoinen tai jotain muuta outoa ja täytyisi vielä jatkaa tämän asian kanssa lääkkeillä tms.

Tämä viimeinen viikko oli niin tuskainen, että oikeastaan on helpotus kun tuli sitten lopulta ulos. Olisi ollut kauheaa jos kaikki se kipu olisi ollut normaalia ja jatkunut ties kuinka kauan. Eihän raskaus ole sairaus vaan ihan työkykyisenä pitäisi pysyä käsittääkseni suurimmaksi osaksi.

Tänään siis selviää oliko se ihan tavallinen keskenmeno vai vaatiiko vielä toimenpiteitä. Kunpa tämä olisi nyt tässä ja voisi lähteä heti uuteen yritykseen. Haluan kovasti uskoa siihen, että tämä oli harjoituskierros ja nyt kroppa on valmiina tositoimiin.

Oikein kovasti tsemppiä teille kaikille maailman parasta joululahjaa odottaville! Koittakaa olla murehtimatta, kaikkeen ei vaan voi vaikuttaa ja se on se elämän suola. Sattumalla on osansa ihan kaikessa, joten paras vaan tehdä parhaansa ja nauttia matkasta!

Heippa kaikki! Täällä yksi 32-vuotias ekaa vauvaa jo 1,5 v yrittänyt yrittää nyt sopeutua kun viime viikon alussa testi ihan selvästi näytti kaksi viivaa. Toissapäivänä olin jo päivystyksessä kun niin hirveät kivut oli alavatsassa. "Ihan turhaan tulit" sanoi intialainen mieslääkäri "ei sille mitään voi jo se pois tulee. Elä nyt vaan ihan normaalisti ja anna luonnon hoitaa tehtävänsä. Mitä se sitten onkin." Nyt kivut on helpottaneet tai oikeastaan siirtyneet ylöspäin, nyt särkee päätä, sen takia en kyllä ehkä lähde päivystykseen...

Meillä on siis nyt 6+3 ja jokainen päivä tuntuu voitolta. Väkisin pakotan itseni tekemään kaikkea muuta kun miettimään mitä siellä masussa tapahtuu, mutta vaikeaa se on. Mä haluan nyt heti tietää että kaikki menee varmasti hyvin!! (Jos se sittenki oli joku keskeytynyt keskenmeno kun sattui niin tajuttomasti, mutta vuotoa ei tullut kun ihan tippoja sillon tällön..)

Neuvola on ensi torstaina. Miten muuten PAPA-koe? Tiedän kyllä joskus käyneeni jossain seulonnassa ja saaneeni sieltä jonkun lapunkin. Mutta nyt en löydä sitä mistään tai tiedä yhtään mistä niitä tuloksia pitäisi kysyä. Saakohan niitä kysyttyä jostain? Kuinka vakavasta asiasta on kyse jos ei tuloksia ole? Kai sen kokeen voi tehdä vielä nytkin?

Ja siis aivan uskomattoman epätodellista, että ensi jouluna meillä on sellanen reilun viikon ikäinen nyytti ihasteltavana jos tämä nyt menee niin kuin toistaiseksi näyttää menevän <3