mauseli

mutta meillä myös auttoi, kun ajan kanssa oikein tutkittiin haleria. Poika vajaa 2-vuotias silloin. Myös unileluille ja nukelle annettiin lääkettä (poika itse sai pitää haleria käsissään ja lääkitä), samalla hengitettiin syvään ja näin se alkoi helpottua. Jätin myös usein ja vieläkin, jos lääkkeen otto harmittaa, halerin näkyville, ettei sitä sitten yhtäkkiä otettu vain ulos kaapista ja käsketty hengittämään. Aikaa tarvitsee, mutta kyllä se siitä ja varmasti vaikka huutaa lääkettä menee oikeaan paikkaan :) Tsemppiä!

poika itse on suostuvainen laittamaan vaipan yöksi, vaikka ei ole kyllä mitenkään reagoinut tähän sängyn kasteluunkaan - ei ole edes kunnolla hereillä, senpä takia ajttelin, että hormonit ei vielä kunnolla toimi, kun on niin unessa. Voihan olla, että ne muutama kuiva yö oli vain sattumaa.



Paivansateelle vielä haluaisin vastata, että yökastelu ei ole perinnöllinen ainakaan meidän sukumme puolelta. Ja koska olen nähnyt sen murheen, jota yökastelu on aiheuttanut siskoni perheelle, en mitenkään halua syyllistää siskoani tms. Sitä nyt vain tulee pienessä mielessä yksin pohdittua kaikenlaista ja siskoni on myös itse miettinyt vaipan palautusta osana koko ongelmaa.



Mutta kiitos siis vastauksistanne, mieli on taas hiukan kevyempi :)

meillä aivan sama juttu, mutta poika on vasta 3v.



Minä ratkaisin asian nyt niin, että kerhoon ei enää tänä kevätkautena mennä. Syksyllä asia oli vielä uusi ja kiva, mutta pari kertaa ennen joululomaa tuli hirveät itkut jo kotona ja nyt mainitessani kerhon loman aikana, poika meni ihan tolaltaan. Meillä myös reilu 9kk sisko, enkä töihin ole ennen syksyä palaamassa ja käymme myös muskarissa ja jumpassa, niin päätin että näin on parempi. Miksi itsekään ottaisin joka viikko hirveän stressin ja taistelun tällaisesta asiasta? Eikä meidän poika ole edes ujo tai uusia tilanteita vierastava, päinvastoin, saisi joskus olla rauhallisempikin :)



Itse tunnet lapsesi parhaiten ja tiedät varmasti mikä on hänelle parhaaksi. Halusin vain kertoa, että täällä meitä on muitakin äitejä samassa tilanteessa ja minun ratkaisuni oli tällainen.



Naseli + naperot

terveydenhoitaja on todellakin ylireagoinut, itse tiedät parhaiten miten lapsesi syö ja liikkuu sekä voi muutenkin!!! Serkun tyttö painoi 2-vee 17 kg ja oli 95 pitkä ja suoraan sanoen selvästi pullukka (tosin syökin hirbeästi pullaa ja piparia ym.), mutta ei ole neuvolasta puuttuneet tähän mitenkään...

muutto samaan huoneeseen, enkä ole niinkään huolissani, heräileekö yöllä toisiinsa, vaan nukkumaan käymisestä. Tällä hetkellä esikoinen 2v 8kk nukahtaa itsekseen omaan sänkyynsä iltasatujen ja- pusujen jälkeen. Yleensä nukahtaa nopeasti, mutta joskus menee reilu puol tuntiakin ennen kuin uni tulee. Kuopus taas nukahtaa hyvin nopeasti vellipullon saatuaan. Lähinnä minua huolettaa, että esikoinen ei sitten enää saa kunnolla unen päästä kiinni, jos äiti tai isä on siinä nukuttamassa tai sitten pelottaa, että esikko menee kiusaamaan pienempää.



Eli miten muilla käytännössä nukuttamishomma menee?