mastodontti

Jos sitä itsekin liittyisi tänne vaikka jotenkin on fiilis, että ei ehkä pitkäaikaiseksi vierailuksi jää. Toki voihan olla, että yllätyn positiivisesti ja kaikki meneekin hyvin. Plussattu on jo 14 kertaa tässä raskaudessa ja viikkoja on nyt 6+6. Viimeisin testi nyt vähän huolettaa kun suoritettuani vertailua viikon takaiseen se on asteen verran vaalempi vaikkakin kontrolliviivaa vahvempi edelleen. Nyt sitten olen varma, että kesken tämä menee. Tämä viivojen kyttääminen on karannut ihan käsistä, neuroottista touhua. Vaikka tämä onkin viimeinen raskaus niin ehkä ei tarvitsisi tehdä testejä koko loppuelämän edestä :P Minun ei edes ikinä pitänyt olla enää raskaana, tämä neljäs lapsi oli yhden lemmekkään illan tulos kun kuviteltiin olevamme varmoilla päivillä. Edellisistä menkoista kun oli kuukausi ja normi kierto on sellainen 35 päivää. Pitäisi se jo tietää, että mikään ei ole niin epävarmaa kuin naisen kierto. Ainakin omani, tietenkin sen yhden kerran kun seksihurjastellaan vastuuttomasti kierto onkin mystisesti kaksi viikkoa pidempi. Itse alkujärkytyksestä selvittyäni olen ollut onnellinen. Mies on edelleen järkyttynyt, mutta ehkä tuo vielä sopeutuu jos kaikki hyvin menee. Ihan kiva, että pieninkin kohta 2v saisi tappelukaverin. Isommat 10v ja 8v kun tappelevat vaan keskenään :)

Laskettuaika olisi 10.12 omien laskujen mukaan ja 11.12 täytän 30. Täytyy sanoa, että ei paljon parempaa lahjaa voisi saada. Kyllä harmittaa jos en saa, etenkin kun se oli sitten siinä. Toista tilaisuutta ei tule. Ei kai se auta kuin mennä päivä kerrallaan. Alkuraskaus on niin pitkä ja piinaava. Se on kun on keskenmenonkin kokenut niin tietää, että aina kaksi viivaa ei pääty vauvaan vaikka luulisi, että kolme onnistunutta raskautta painaisi enemmän vaakakupissa. 

Onnea kaikille plussanneille, toivottavasti roikutaan täällä kaikki joulukuulle asti :)

Itse sain esikoiseni 19 vuotiaana. Mitään en toisin tekisi vaikka isompien lasten isän kanssa erottiinkin toisen ollessa pieni. Ehkä jäi jotain kokematta, mutta koen sen olleen oikea valinta minulle. Aika lasten kanssa on ollut elämäni parasta aikaa, enkä osaa kuvitella minkään muun olevan yhtä tyydyttävää. Toki toivon, että olisin nuorena käynyt koulua, mutta sillä valinnalla ei perheen perustamisen kanssa ole mitään tekemistä. Sen päätöksen tein jo pari vuotta ennen kuin aloin vauvasta haaveilemaan. Koko loppuelämä aikaa opiskella jos siltä tuntuu, itse olen sillä saralla edelleen hukassa, mutta töitä on kuitenkin riittänyt tähän asti. Tiedän monta perhettä jossa sujuvasti ovat opiskelleet itselleen ammatin, ei se este ole jos ei siitä sellaista itselleen tee.

Niin ja sen varaan ei kannata laskea, että tärppäämiseen menee kauan :D Itsellä kaikki raskaudet on jotakuinkin ensimmäisestä kerrasta alkunsa saaneet, että jos koulua tosiaan on vähän jäljellä ei se ehkä niin kamalaa olisi odottaa vielä se yksi vuosi :) Tai on se (tiedän tunteen), mutta äkkiä se menee. Toisaalta myös uskon, että jos tahtoa on niin ei se koulu siihen jää vaikka pissii tikkuun kaksi viivaa :). Ei nuorena äitiys sen kummempaa ole. Ehkä ei ole varaa uusimpiin emmaljungiin eikä ole tarjota valtavaa omakotitaloa kaikilla mausteilla, mutta ei se lapsi niitä tarvitse.

Se mitä tosiaan kannattaa miettiä, että myös toinen osapuoli on valmis siihen eikä vaan toista miellyttääkseen ole tekemässä lasta. Tosin ei se ikä mitään takaa välttämättä, mutta miehet ei ehkä yleensä siinä 18 korvilla ole kypsiä vielä isukeiksi. Isän ikää en toki tiedä ja toki joskus mies voi nuorenakin olla kypsä ja valmis isäksi. Enemmän tärkeää kuin vanhempien ikä on se vanhempien välinen suhde. Suhdetta olisi ihan hyvä takana olla ehkä muutama vuosi, että on jotain käsitystä siitä arjesta. Voi olla raju pudotus jos siihen suhteen pinkkipörhelöisempään aikaan putkahtaa sinappikone. Vaikka en mitään toisin tekisi niin onhan vanhempien välillä ravaaminen varmasti raskasta minun isommille ipanoille.

Se on hyvä, että kuitenkin selvästi mietit asiaa kun lapsi on iso asia eikä mikään heräteostos. Teit miten teit niin onnea jatkoon :)