mastodontti

Ensimmäinen 10h josta ponnistus 45min. Synnytys käynnistyi rv 42+1 supistuksilla ja oli ihan kiva kun oli hidas ponnistusvaihe niin ei paikat revenneet pientä nirhaumaa lukuunottamatta. Oli sen verran iso poika 4590g ja 55cm, että jos vauhdilla olisi tullut sitä varmaan olisi ollut halki sen jälkeen.

Toinen 5h josta ponnistus 15min. 41+5 käynnistyi supistuksilla. Iso tyttö tuli, 4680g ja 53cm, mutta oikein mukava synnytykseksi sekin.

Kolmas 3h josta ponnistus 4min. Käynnistettiin laskettuna päivänä kun edelliset olivat isoja mistä edelleen olen vähän katkera kun mitään järkevää syytä käynnistykselle ei ollut. Edelliset lapset olivat terveitä ja virkeitä syntyessään ja minulle koosta ei ollut haittaa. Olisi pitänyt sanoa, että pitäkää käynnistyksenne. Onneksi synnytys silti oli mukava ja nopea kokemus. Siinä vaiheessa kun alkoi sattumaan se olikin jo melkein ohi. Niin ja jos jotain positiivista pitää sanoa käynnistyksestä niin ei ainakaan autossa tarvinnut tuntia kärvistellä supistusten kanssa. 

Saa nähdä nopeutuuko neljäs tuosta kolmannesta. Sitä varmaan sitten pitää ensimmäisestä supistuksesta lähteä sairaalaan, että ei autoon synny vahingossakaan :P

Ja sitten kun sitä itse on nelikymppinen ja lapset isoja, ehtii aivan hyvin vielä reissaamaan jos siltä tuntuu  :D Tosin itse kun olen ipanat tehnyt kahdessa erässä niin ei ihan vielä 40 vuotiaana tule varmaan reissattua kuin lasten kanssa, mutta ei siinäkään mitään vikaa ole. On hienoa nähdä uusia asioita omien lastensa silmin.

Minusta jo se, että ihminen on hedelmällisimmillään noin 22 vuotiaana puhuu nuorena lasten saamisen puolesta. Ei paljon lohduta hyvät tulot ja kokemukset jos ei enää raskaudukaan. Kaikessa on puolensa.

Ei kannata välittää muiden ihmisten ajatuksista. Onko se loppujen lopuksi se lapsen saaminen missään iässä sen enempää järkevää. Kyllä se on muista asioista kiinni kuin iästä. Itselle ainakin äitiys tuntui tosi luonnolliselta 19 vuotiaana ja ihan ok pärjättiin taloudellisestikin omillaan :)

Tämä viimeisin raskaus sai alkunsa yhdestä kerrasta. Oltiin ilman ehkäisyä kerran ja olin melko varma, että riski raskautua on olematon kun oletin olevan loppukiertoa. Noh riski se olematonkin on. Mies on edelleen aika järkyttynyt ja pelkää miten pärjätään neljännen kanssa ja autonkin joutuu vaihtamaan rumaan farmariin mikä on varmaan se kamalin juttu miehisestä näkökulmasta. Kerran sanoi jopa, että toivottavasti tulee keskenmeno mikä kyllä loukkasi. Ei se, että toivoo keskenmenoa vaan se kun sanoi sen minulle. Minulle se keskenmeno tekisi kuitenkin tosi kipeää vaikka ei suunniteltu raskaus olekaan.

Uskon kuitenkin, että viimeistään siinä vaiheessa kun mies saa ipanan syliin asiat loksahtaa paikoilleen. Kun ei mies mikään lasten vihajaa ole vaan järkevä. Raskauteen kohdistuvat pelot kuitenkin on järkisyitä talouteen liittyen. Kyllä ne minuakin arveluttaa, mutta tunteella vaan uskon, että asiat järjestyy.

Anna aikaa. Ei siihen oikein muu auta.

Se voi olla normaalia. Itsellä on viidestä raskaudessa tähän mennessä kolmesta ollut vuotoa. Ekasta oli joskus rv 10 ja rv17 vuosi melko reilustikin kirkasta verta. Kaikki oli hyvin ja syy vuodoille jäi epäselväksi. Toisessa raskaudessa oli myös vuotoa siinä vaiheessa kun meni kesken. Kolmannessa raskaudessa oli niukkaa vuotoa rv5-10 kokoajan, kaikki oli kuitenkin hyvin. Neljännessä raskaudessa ei ollut vuotoa ja hassua, että sitä kävi jopa mielessä onko jotain vinossa kun ei vuoda :D Ei ollut, terve lapsi siitäkin syntyi. Viimeisimmässä raskaudessa ei ainakaan vielä ole ehtinyt vuotaa, mutta ehtiihän sitä.

Se on piinaavaa odotella kun tietää, että vuoto voi olla huono juttukin, mutta kun ei kipujakaan ole niin todennäköisempää on, että kaikki on kunnossa :)

Itsellä se aikoinaan tarkoitti myös keskeytynyttä keskenmenoa kun rv7 tuntui ne vähätkin oireet loppuvan. Vaikka uskottelin sen voivan olla normaalia niin vähän arvasin, että ei se raskaus onnellisesti pääty kun verrattuna esikoisen raskauteen oli niin oireetonta. Rv 11+3 alkoi sitten niukka vuoto ja lievät vatsakivut, ultrassa selvisi alkion kehityksen pysähtyneen jo rv7. Olen kyllä myös kuullut joskus onnellisestikin päättyneitä vastaavia tarinoita vaikka yleensä oireiden loppuminen ei ole hyvä juttu. Toivottavasti kaikki olisi hyvin :)