martta1

Hmm, nyt vaikuttaa että vuoto olis loppunu. En nyt sit tiedä oliks tää viikon tiputteluvuoto menkat vai onks ne vasta tulossa.

Mulla oli siis viikon verran sellasta tasaista tiputtelua🤔 Testejä tein kahtakin eri merkkiä, koska en uskonu ensimmäistä negaa eli tein pregcheckin ja one stepin. Kyllähän se niissä pitäis jo näkyä, jos olis raskaudesta kyse? Vai onko vielä toivoa?

Jossain myös luki, että niukka vuoto lyhyen kierron jälkeen vois kertoa ovuloimattomasta kierrosta? Mut voikohan se olla näin niukkaa? Jos vuoto nyt loppuu, niin varmaan alan tikuttamaan ovulaatiota seuraavaksi. Jos ei niin seurataan mitä tapahtuu..

Onks jollain vielä tietoa siitä, että voiko ovulaatiotesti näyttää positiivista, vaikka ovulaatiota ei olisi tapahtunut? Eli voiko hormoni nousta ilman munasolun irtoamista vai johtuuko ovuloimattomuus ja sen hormonin puuttumisesta?

Hmm, onpa hämmentävää. Mulla oli siis ovulaatio kp 11 ja ollu tiputteluvuotoa kp 19 alkaen. Nyt on pari päivää tullu ihan kirkasta hiukan kp 24-25 ja ajattelin, että menkat alkais. Tänään kuitenkin otin kupin pois ja se oli ihan tyhjä. Ei tipan tippaa. Testit näyttäny negaa kuitenkin. Onko kellään ollu tällasta vuotoa? Eli viikko ovulaation jälkeen alkava niukka vuoto, joka on jatkunu nyt jo viikon verran. Aluks tuli sellasta ihan ruskeeta, nyt tullu tosiaan ihan punasta ja siks ajattelinkin, että menkat alko??

En voi sanoa että miesten osalta on tuo harhaluulo. Meillä mä olin meistä se joka oli varma, että ekasta kerrasta tulee raskaaks. Mies sen sijaan on koko ajan sanonut, että kyllä siinä varmaan kestää..

Ja mies on ollut oikeassa, eipä napannut ekasta kierrosta. Eikä tokasta jne. Eilen alko menkat eli yk 6 käyntiin. Tosi pettyny fiilis, koska ovulaatio bongattiin ja hyödynnettiin kyllä.

Eihän sitä edes tajua mitä se tarkoittaa kun se plussa joskus tulee. Silti sitä vaan toivoo niin kovin. Tää yritys on prosessina tosi raskasta ollu ainaki itelle. Välillä sitä vaan miettii, että olis jopa helpompaa jos ei yritettäis, ni ei tarttis joka kuukausi kuumotella. Kunpa sen vois tietää koska tärppää. Mut ei sitä silti pysty jättämään yrityskiertoja välistä, kun sitä toivoo niin kovin.

Täällä ainakin on ollu kiertoja, joissa on otettu rennommin ja kiertoja joissa sitä on tekemällä tehty. Kumpikaan ei oo toistaseks toiminu meidän kohdalla.

Ehkä vähän ällöttävää, mutta mulla tuli eilen sellanen ruskea klöntti ja tänään vähän tiputellu. Kp23 ja ovulaatio oli tikkujen mukaan kp 11 eli reilu viikko oviksesta. Olin tietenki eilen illalla sit ihan innoissani ja mietin, et oisko tää nyt se kierto ku tärppäis! Yritän olla varovainen tässä toiveikkuudessa, mut ei sille oikeen mitään mahda.

Lainasin kirjastosta pari kirjaa, jotka vaikutti hyvältä:

Satu Lindholm: Projekti vauva

Anu Silfvenberg: Äitikortti

Toista en oo vielä lukenu, mutta toi Projekti vauva vaikuttaa kyl hyvältä.

Miten nää piinapäivät meneekin näin hitaasti! Jotenki on kovat odotukset, kun ovulaatio bongattiin ja hyödynnettiin. Muutenkin liikaa aikaa ajatella ja oon taas lukenu, katsonu, selaillu kaikkia vauva/raskaus/äitiysjuttuja, mikä vaan pahentaa tätä kuumetta ja odotusta. Jotenkin toiveet taas noussu tässä kierrossa, et pettymys tulee olemaan kova, jos niin käy.

Mulla on ollu vauvakuume aina. Kuitenkin se paheni kun oltiin muutama vuosi seurusteltu nykyisen miehen kanssa ja 1-2 vuotta pohdittiin, että olisko nyt hyvä aika vai ei. Sitten alkuvuodesta pari kertaa menkkojen aikaan itkin, että en haluu syödä enää e-pillereitä ja mies siihen tokaisi, että ”no älä syö”. Tästä sitten keskusteltiin myöhemmin ja mies sanoi olevansa tosissaan. Söin aloitetun laatan loppuun ja tässä sitä nyt ollaan.

Tuntuu tosi hyvältä yrittää, mut samalla nää turhautumiset ja pettymykset tuntuu pahalta. Jotenkin tää yrittäminen tuntuu vähän epätodelliselta, kun ollaan jo monta kuukautta yritetty eikä mitään ole tapahtunut