martta1

Tervetuloa kaikille uusille!

Täällä on piinapäivät menossa eli dpo 5. Miten voikaan päivät kulua näin hitaasti, tuntuu että ovulaatiosta on jo viikkoja?!

Toisaalta koskaan ei oo menkkojen väli tuntunu näin pitkältä, suorastaan ikuisuus edellisistä menkoista :D

Mun käsittääkseni ei saa ostettua clearbluen niitä pelkkiä tikkuja, vaan sit pitää ostaa koko paketti johon kuuluu myös se laite

Mut mä tilasin raskauskeijusta niitä halpistestejä ja mulla ne on toiminu tosi hyvin eli oon niillä saanu bongattua ovulaation. Suosittelen ite niitä.

Kiitos podcast vinkistä! Täytyykin kuunnella!

Täällä yk 5 menossa. Edellinen kierto oli 23 päivää ja ovulaatio kp 11 raskauskeijun halpistikkujen mukaan. No nyt bongasin ovulaation taas kp 11 ja hommailtiin sitten kans. Eli kai se sitten pitää uskoa, että mun ovulaatio on noin aikasin..

Jotenkin vähän turhauttavaa, kun ei kyllä heti menkkojen jälkeen yleensä tee mieli seksiä ja sitten jos parhaat mahikset haluais, niin pitäis heti loppumisen jälkeen panna (menkat kestäny nyt kaks kierto 6 päivää per kierto).

Mietin myös, että pitäiskö kerran testailla noilla tikuilla koko kierto, mut samalla se tuntuu vähän turhalta. Kyllähän ovulaatio kp 11 on ihan ok, vaikka aikasin se toki on? Jos kiertoilmaisu on 23 päivää, niin kyllähän siinä sitten luteaalivaihe kestää sen pari viikkoa eli tarpeeksi kauan. Jos jollain on tietoa näistä jutuista enemmän, niin kirjoitelkaa ihmeessä!

portland kirjoitti:

Minua kiinnostaisi muuten tietää, että kuinka paljon puhutte/voitte puhua raskaudesta ja matkasta sen alkamiseen lähipiirinne kanssa? Tiedättekö esim. kuinka kauan ystävänne ovat joutuneet odottamaan tärppiä?

Aloin itse pohtimaan yöllä kun valvoin asiaa ja vaikka kuinka on kuvitellut tietävänsä teoriatasolla sitä sun tätä niin silti tämä foorumi ja samankaltaiset keskustelut, joita on lukenut googlettamalla, ovat olleet isoin lähde niihin aitoihin kokemuksiin.

Monilla ystävistäni on lapset jo kouluiässä eivätkä he silloin kun odotusasia oli ajankohtainen puhuneet siitä mitään, varsinkaan siis ennen plussaa, eikä kyllä jälkeenpäinkään. Ehkä osasyy, että kuvittelivat ettei minua kiinnosta? En tosin myöskään silloin osannut kysyä juurikaan mitään, asia kun oli niin kaukainen.

Tiedän sen, että pari ystävää ovat joutuneet odottamaan vuosia lastaan, he alkoivat puhua asiasta kun oli kulunut jo reilusti aikaa, tyyliin kun hoitoja oli aloitettu.

Yksi ystävä kommentoi kun nyt keväällä parin kierron jälkeen kerroin yrityksestä ja samalla manailin piinapäivien silloista kauheutta tähän tyyliin: "ei vitsi ku ihanaa, mä olen vähän kadekin, et saat kokea tuon jännityksen ja tietoisen yrittämisen, meillä kun molemmat oli aluillaan ennen kuin menkat olivat edes tulleet!"

Eli kun puhutaan odotuksista ja prosessin vaiheista niin ainakin minulla oli aloittaessa sellainen kuva, et tärppi tullee suht kivuttomasti ja nopeasti TAI voi joutua hoitotielle. En ollut omassa elämässä, omassa lähipiirissä, kohdannut sellaista keskiväliä, sitä että tärpissä voi mennä yli 6kk. Ehkä sitä on esiintynyt, ja varmaan onkin, mutta SIITÄ EI OLE PUHUTTU.

Luulen, et ne ekojen kiertojen vahvat tunteet olivat, toki myös alkuinnostuksen tuomaa vahvuutta, mutta myös sitä, etten ainakaan minä kokemustasolla (teoriatasolla kyllä, mutta se on eri asia) tiennyt kuinka tavallista on joutua odottamaan pidempäänkin.

Miten teillä muilla siis, oletteko puhuneet tällaisista asioista ystäväpiirissänne? Tai onkohan se asia, joka jotenkin avautuu kunhan ilmoittaa raskaudesta ja siten pääsee jonkinlaisiin äitipiireihin?

Jaksamista kaikille, missä vaiheessa kiertoa sitten menettekin <3

(Itsellä tänään dpo 10, ei juurikaan oireita, muuta kuin perusjuilintaa alavatsalla. Viime kierrossa oli järkky kasa oireita, naama kukki ja nännejä vihloi ja väsymys kaatoi sänkyyn. Ehkä siksi tässä kierrossa ei ole suurempaa stressiäkään tai mitään jännitystä, keho on levollinen eikä sinkoile eriskummallisia viestejä koko ajan, muistutellen päivästä ja tilanteesta ja mahdollisuudesta. Ihanaa.)

Mä oon samaa mieltä, että siitä ei puhuta tai ainakaan mä en ole kuullut. Mulla ei lähipiirissä ole raskautta toivovia, niin en oikein voi avautua muualla kuin täällä. Mä tiedostin kyllä järjellä sen, että todennäköisesti ei nappaa ekalla kerralla, mutta tunnetasolla se oli kova paikka. Ja toinen kierto. Ja kolmas. Ne ekat pettymykset olikin varmaan niitä pahimpia. 

Meidän kohdalla tilanne on se, että olen jo vuosia toivonut lapsia ja vähintään vuoden/pari kuumeillut aktiivisesti. Eli olen odottanut jo aika pitkään ennen yrittämistä, joten nyt vihdoin kun ollaan alettu yrittämään, niin totta kai sitä toivoisi nopeaa tärppiä!

Musta/meistä ainakin tuntuu, että tää yritys on niin henkilökohtainen asia, ettei olla haluttu alkaa asiasta huutelemaan. Pari läheisintä kaveria mulla tietää. Koen, että asiasta kertominen vaan lisäisi paineita. Siksi halutaan kertoa vasta, kun on jotain kerrottavaa. Siksi näitä pettymyksiä ja toiveita joutuu käsittelemään aika lailla yksin eli tää palsta on ainakin mulle oikeastaan ainoa paikka, jossa ihmiset ymmärtää ja täällä voi avautua. Kiitos kaikille kommentoijille siitä <3  Jos olisi mahdollista löytää oikeassa elämässä niitä, jotka yrittävät, niin varmasti puhuisin heidän kanssaan. Mun lähipiirissä ei tosiaan ole lapsia ja koska emme halua huudella yrityksestä, niin ei niitä ole myöskään mahdollista löytää. Ihmiset kun on niin uteliaita, että tieto kyllä leviäis sitten niillekin, joille halutaan itse kertoa kun on jotain kerrottavaa.

Ongelmana on myös se, että vaikka oikeasta elämästä löytäisikin ihmisen, joka on myös yrittämässä, niin mitä sitten kun toinen tuleekin raskaaksi. Tässä palstassa on hyvää just se, että vaikka ihmiset onnistuu tulemaan raskaaksi, niin silti tänne jää yrittäjiä ja tulee myös uusia mukaan, jolloin ei jää yksin yrityksen kanssa.

Miehen kanssa totta kai puhutaan myös, mutta ei hän oikeastaan ymmärrä mitä tässä oikeasti käy läpi jokaisen kierron aikana.

Se että asia on itselle tärkeä ja luo erilaisia tunteita niin pettymyksestä toivoon, mielestäni kertoo vain siitä kuinka tärkeä asia tämä itselle on ja kuinka paljon sitä lasta toivoo. En ainakaan itse pysty ajattelemaan hällä väliä asenteella, kun kyseessä on kuitenkin yksi elämäni suurimmista asioista. Mielestäni kaikki tunteet ovat sallittuja, tunteilleen kun ei kuitenkaan voi mitään. Täällä kirjoittelu on yksi tapa käsitellä niitä kaikkia tunteita, joita tämä tilanne herättää ainakin itsessä. 

Lopuksi haluaisin vielä toivoa, että tämä palsta pysyy positiivisena, mutta myös rehellisenä eli että tänne voisi kirjoittaa niin iloista kuin suruista, toiveista ja pettymyksistä. Anonyymin palstan huono puoli on aina se, että kuka vaan voi sanoa mitä vaan, mutta kyllä täällä toistaiseksi ainakin on mielestäni ollut hyvä ilmapiiri kirjoittelussa! Anonyymin palstan hyvä puoli taas on se, että itsekin voi kertoa täällä asioista, joista ei ehkä muuten muille kerro. Jatketaan siis samaan tapaan hyvällä ja rehellisellä fiiliksellä!

Oho! Aika jännä! Mä mietin nyt et pitäiskö munki testailla vielä sen jälkeen, kun on saanu kontrolliviivan vahvuisen viivan🤔 Miehelle totesin et on tää kyllä yks mysteeri, ni mies vastas, että onhan tää elämän suurin mysteeri😄