martta1

Täällä myös piinailua, vaikka vasta yk1! Kuvittelen kaikki mahdolliset oireet ja yritän malttaa olla testaamatta...

Pakko vielä kommentoida, kun oon niin innoissani, että jollain tärppäs heti, joten kerro kaikki! Millon jätit siis pillerit pois, millon harrastitte seksiä, oliko jotain vippaskonsteja, millon testasit ja millaset fiiliset nyt on?!

Olis myös kiva, jos jäisit tänne kertomaan alun fiiliksistä ja oireista ym.! Mua ainakin kiinnostais kuulla😊

Ja onnea Tiuskah😍😍😍 Millon teit testin, kun näkyy noin selkeesti? Sori, jos sanoit sen jo tuolla jossain, enkä huomannu

Annkkih kirjoitti:

Mahtavaa Tiuskah! On varmaan jännät fiilikset! <3

Pakko päästä purkamaan ajatuksia jonnekin. Oon tosi naisvaltaisella alalla töissä ja meidän tiimissä edustan juuri sitä ainoaa lapsetonta. Viimeiset pari päivää on koko hiton ajan, kaikki kahvitauot ja lounasbreikit keskusteltu lapsista, raskaudesta, vauvoista, synnytyksestä, lapsettomuudesta... Päällimmäisenä fiiliksenä itsellä on oikeesti kauhee ahdistus ja ehkä sanoisin jopa kateus.

Tää varmaan pitkälti johtuu siitä, että eletään hieman epävakaita ajatuksia kotona. Pillereissä on (teoriassa) viimeinen liuska menossa ja nyt tuntuu, että asioiden konkretisoituminen on saanut rakkaan aviomieheni panikoitumaan/perääntymään. Käydään lähes päivittäin sellasta "toisaalta joo, mut toisaalta ehkä ei vielä, tai en tiedä". En halua painostaa, mutta tavallaan on toisaalta sellainen olo, ettet sä voi viedä tätä haavetta multa enää kauemmas. Miehen ajattelumaailma on kyllä sellainen, että kun niitä lapsia aletaan "tekemään", niin niitä tulee heti. Toki siihenkin onnelliseen sattumaan varautua pitää. Tosiaan yhdessä ollaan oltu 7v ja naimisissa 2v, puitteet ois teoriassa ihan ok. :/ Haluaisin lopettaa hormonaalisen ehkäisyn ihan siitäkin syystä, että haluaisin opetella tuntemaan mun kehon toimintaa, toinen ei vaan oikeen ehkä osaa ajatella tätä näin. Tuntuu, että pää on ihan sekaisin.

Meillä oli ihan sama juttu! Mä oikeesti itkin pari kertaa pillerilaatan loputtua, että en halua näitä enää syödä :D No sit jostain kumman syystä mies sanoki yhtäkkiä, että "älä sit syö". Keskusteltiin tästä sit jälkikäteen ja todettiin, ettei oikeaa hetkeä oo ja sit söin vielä yhden laatan, kun sovittiin, että se on sitten viimenen.

Nyt sitten kun laatta loppu kuun alussa, ni mä oon meistä se, joka miettii, että "olikohan tää nyt hyvä idea", "pitäiskö sittenkin vielä odottaa", "entä jos" jne. eli ihan päinvastoin ku aluksi! Toki meillä on mennyt monessa muussakin asiassa näin, että mä innostun ja painostan vuosia ja kun lopulta mies lämpenee, ni mulla menee pupu pöksyyn.

Mutta onhan tää niin hemmetin iso juttu, että ei tähän mun mielestä voi olla valmis, eihän me edes tiedetä mitä se oikeasti tulee olemaan, kun tärppää🙈

Moi! Kiva saada vertaistukea. Mä söin viimesen e-pillerin maaliskuun alussa ja nyt siis eka yrityskierto menossa! Oon 23 ja mies 27, yhdessä ollaan oltu pian neljä vuotta. Lapsista ollaan puhuttu jo pitkään (tai minä olen puhunut). Nyt mies suostui ajatukseen, että turha odotella oikeaa hetkeä, kun ei sellasta oo ja jätettiin siis ehkäsy pois.

Jännittää tosi paljon miten oma kierto alkaa palautumaan ja ihan liian optimistiset kuvitelmat, että jos kuitenkin heti ekasta nappais! Mulla on käytössä Flo-sovellus, johon oon merkannu vuodot, niin pystyy sieltä vähän seurailemaan. Oon syöny pillereitä niin kauan, että en tiedä millanen mun oma kierto on. Oon vaan mietiskelly, että millon oon mahtanu ovuloida vai ovuloinkohan ollenkaan.. Ollaan yritetty harrastaa seksiä aika paljon, että olis mahdollisuus raskautumiseen, mut ei ihan joka päivä viitsi, ettei mee maku koko hommasta! Mites muilla, onko yrittäminen vaikuttanu teidän seksielämään jollain tavalla?