Marjana

Jahas, vai on siellä joku ollut jo viisastelemassa jotain. En ehtinyt itse edes lukea noita kommentteja. Ihmettelin vain, että ketju oli hävinnyt. Mutta aloitin Vauvakuume-puolelle ihan oman ketjun, jossa kerroin kuulumiset ja etsiskelin tuttuja kuumeilijoita, joiden kanssa täällä on vietetty liiankin kauan aikaa vauvakuumeen merkeissä. Käykäähän sieltä etsimässä, kuka minut tunnistaa tai on kulkenut tätä matkaa kanssasi. :)

Jonsteri: Todellakin nyt uskotaan siihen, että nyt on onni kääntynyt teidänkin kohdalla! :) Millois teillä se ensimmäinen ultra sitten koittaakaan?

Johanna: No onpas pitänyt teillekin tapahtua ikäviä :( Ihanaa kuitenkin kuulla, että olette siitä huolimatta noin hyvälllä mielellä menossa kohti IVF:ää. Teillä onkin oikein hyvät mahdollisuudet, kun olette luomusti jo onnistuneet raskautumaan. Minulla henk. kohtaisesti noitta IVF-hoidoissa suurin taakka oli se henkinen taakka, joka aiheutui juuri siitä epävarmuudesta ja entisistä epäonnistumisista. Itse hoidot kestin yleisesti ottaen oikein hyvin ja minulle ainakin sattui mukavat hoitajat ja lääkärit, että ei tarvinnut pelätä toimenpiteitäkään. Tottakai se ensimmäisellä kerralla jännitti se punktio, mutta ei se ollutkaan lainkaan paha. Seuraavalla kerrallahan menin sinne melkeinpä kuin johonkin normaaliin sisätutkimukseen.

LMC/RM: En oikein tiedä opinko kutsumaan sinua uudella nimimerkilläsi, kun tottunut tuohon RM:ään. :D Mahtavia uutisia sinullakin! :) Onneksi olkoon masuasukista! Nuo vuodot on kyllä hermoja raastavia, kun niille ei välttämättä löydy selitystä ja koko ajan pelottaa. Selvisikö sinun kohdallasi mistä se vuoto tuli tai mikä sen aiheutti? Voimia joka tapauksessa sinnekin odotukseen. Toivotaan, että nuo hankaluudet olisi nyt jäämässä taaksepäin ja loppuraskaus sujuisi paremmin.

PikkuinenMyy: Näin minäkin ajattelin, että kenties tällaiset tarinat saisivat ihmiset jaksamaan sitä lapsettomuuden taakkaa. Ja uskomaan siihen ihmeeseen. Menikö teillä kaikki hyvin ja sujuiko synnytys? Onnea pienestä nyytistä. :)

ON: Tässä mennään nyt sitten rv 32+3. Kyytiläinen on hyvin energinen tapaus ja pyörii menemään melkoisella tahdilla. Hän tekee kyllä selväksi, että "hei olen täällä ja haluan olla mukana kaikessa" :D Mutta ehdottomasti parempi niin, ettei tarvitse miettiä liikkuuko vauva tarpeeksi. Neuvolassa ohjeistivat muutenkin, että hyvin herkästi pitää lähteä tarkistuttamaan tilanne, jos vauvan liikkeitä ei tunnu pariin tuntiin, kun yrittää kuunnella. Toistaiseksi minun ei ole tarvinnut erikseen niitä alkaa kuuntelemaankaan, kun ne tuntuvat niin selvästi lähes koko ajan. Seuraava neuvola olisi ensi viikon lopulla ja sitten varaillaankin aikaa loppuraskauden lääkärintarkastukseen.

HArjoitussupisteluja tulee aika paljon ja aika herkästi, mutta ne ei ole kipeitä olleet.

Marjana rv 32+3

Jonsteri: Aivan mahtavia uutisia sinullakin! Onneksi olkoon! :) Lähetän pienet tarrasukat matkaan, että pikkuinen pysyy kiinni tällä kertaa loppuun saakka. Sinullako ei niihin keskenmenoihin ole mitään syytä havaittu? Mietin vaan, kun monestihan raskautta voidaan tukea keltarauhashormoneilla, jos keskenmenon riski voisi johtua hormonivajauksesta. Minullahan raskautta tuetttiin sekä keltarauhashormoneilla että estrogeenillä rv 12 asti eli sinne asti, että istukka on varmasti kehittynyt ja vauva pärjää istukan avulla, mutta toki taustalla oli nuo hoidot. Monesti nuo lääkkeet lopetetaan aiemmin, mutta minun kohdallani ne jatkettiin noinkin pitkälle.

Voisin melkein sanoa, että missään vaiheessa en ole täysin pystynyt rentoutumaan. Ei se tilanne siis noin ikävä ole, miltä se kirjoitettuna kuulostaa, mutta kyllä mielessä on koko ajan pelko lapsen menettämisestä. Kuvittelin, että rentoutuminen tulee rv 12 jälkeen, kun suurin keskenmenoriski on ohitettu. No juuri silloin alkoi tuhruvuoto, joten se siitä rentoutumisesta. Kerroimme perheelle ja ystäville noin rv 19-20 ja silloinkin vielä hirvitti sanoa ääneen olevansa raskaana, mutta luottamus raskauteen oli jo hieman vahvistunut. Kunnes sitten rv 22 tuli taas tuota vuotoa ja huomattavasti enemmän vielä. Sen jälkeen elin päivän kerrallaan, kunnes päästiin tänne rv 28-30 tietämille, jolloin vauvalla on jo melkoisen hyvät mahdollisuudet selvitä, vaikka alkaisi syntymään tai jouduttaisiin synnytys käynnistämään jostain syystä. Nyt vasta on hieman luottavaisempi olo, mutta ei se epävarmuus helpota kokonaan. Nautin toki raskaudesta alusta asti pienissä osissa ja sen epävarmuudenkin pystyy hieman siirtämään sivuun. Mitään tavaroita tai vaatteita ei tosiaankaan kumpikaan halunnut hankkia aikaisessa vaiheessa. Aloimme ensimmäisiä pieniä varovaisia hankintoja tekemään rakenneultran (rv21) jälkeen ja suuremmin vasta tosiaan nyt viimeisen parin viikon aikana. Se varmaan on juuri niin, että näin pitkän kuumeilun ja hankaluuksien jälkeen sitä jossain määrin pelkää koko raskauden ajan sitä menettämistä, vaikka nauttiikin täysin rinnoin saavutetusta olotilasta.

Noista vuodoista on selitykseksi tullut ensimmäisellä kerralla istukan sijainti, joka oli siis hieman kohdunkaulakanavan päällä tai ihan siinä reunassa. Myöhemmillä kerroilla epäiltiin myös istukan vuotavan, mutta toinen mahdollinen syy oli kohdunkaulan polyyppi. Joka tapauksessa istukka on siis todettu ihan toimivaksi ja kaikki ne virtaukset on kunnossa, että vauvaan se ei vaikuta, vaikka sieltä reunasta olisikin verta tullut. Mitään hematoomia ei ole löydetty. Eikä näiden vuotojen takia ole ollut tarvetta ylimääräiseen seurantaan vaan menen aina päivystykseen, jos vuotoa tulee, että tilanne katsotaan uudestaan. Mitään kipuja kun ei kuitenkaan ole ollut ja kohdunsuu on ollut tiukasti kiinni.

Raskausoireista minulla oli oikeastaan vain pahoinvointia ja lievää väsymystä alkuraskaudessa, mutta nekin hävisivät jo rv 10 mennessä eli kohtuullisen helpolla pääsin. Pahoinvointi oli nimenomaan aamupäivälle ajoittuvaa oikein klassisesti ja välillä ei kyllä tiennyt miten päin olisi ollut, että se olo helpottaisi, mutta kertaakaan en oksentanut edes. Muuten olen ollut melko oireeton tapaus. :) Mutta mistään oireista en olisi voinut päätellä olevani raskaana, kun niitä oireita aina etsitään ennen testien tekemistä. Kyllä se itse testi vaan näytti sen raskauden ja oman uskon takia niitä testejä piti sitten tehdä päivittäin varmaan parin viikon ajan. :D Raskauden edetessä on sitten tullut hieman näitä kolotuksia alaselkään ja häpyluun seudulle, mutta ei mitään mahdottomia nekään.

Ja lyhyesti haluan vielä kertoa meidän historiamme tsemppinä muille pitkämatkalaisille, joilla se raskaaksi tuleminen ei vaan ole niin helppoa.

Olemme molemmat perusterveitä ihmisiä ilman suurempia elämäntapaongelmia. Ei siis tupakointia tai liiallista alkoholinkäyttöä. Kummassakaan ei löytynyt tutkimuksissa varsinaista vikaa. Minulla on hieman monirakkulaidet munasarjat ja miehellä välillä siittiöiden määrä vaihteli. Mutta ei mitään estettä raskaudelle kuitenkaan. Ovuloin normaalisti joka kierrossa ja lähes joka kierrossa ennen hoitoja ja hoitojen välissä yritimme raskautta ja ajoitukset oli kohdillaan varmasti suurimmassa osassa kiertoja.

Ehkäisy jätettiin pois 3/2010.

Ensimmäinen lääkärikäynti terveyskeskuksessa asian tiimoilta 5/2011. Lähete lapsettomuuspoliklinikalle ja sinne aika 8/2011. Clomifen-lääkityksen avulla yrittämistä noin 6 kk, jonka jälkeen 3 inseminaatiohoitoa keväällä 2012. Kaikki tuloksettomia.

1. IVF-/ICSI-hoito 8/2012. Lääkkeenä Synarela + Gonal F. Yksi alkio siirrettiin. 3 pakkaseen.

1. PAS (pakastesiirto) 11/2012. Yksi alkio siirrettiin. Loput ei kestäneet sulatusta.

2. IVF-/ICSI-hoito 4/2013. Lääkkeenä Synarela + Menopur. Yksi alkio siirrettiin. 7 pakkaseen.

Kesällä 2013 kokeiltiin Letrozol-lääkkeen avulla raskautumista hoitojen välissä. Ei tulosta siitäkään.

2. PAS-yritys 11/2013. Ei päästy siirtoon, koska yksikään seitsemästä alkiosta ei selvinnyt sulatuksesta.

3. IVF-/ICSI-hoito 1/2014. Lääkkeenä Synarela + Menopur. Kaksi alkiota siirrettiin. Ei yhtään pakkaseen.

Ja tästä kolmannesta hoidosta raskaus alkoi lopultakin. :) Ja toinen siirretyistä siis tarrasi kiinni eli yksi pienokainen on tulossa.

Tie on ollut pitkä ja kivinen, mutta toivottavasti tästä nyt selvitään loppuun asti ja saadaan se nyytti syliin syksymmällä.

Hei!

Kävin kirjoittelemassa kuulumisia tällaiseen keskusteluun:

http://www.vauva.fi/keskustelu/3952659/ketju/missa_on_marjana_oli_ennen_vakkari_tietaako_joku

Marjana