Marjana

Hei,

aika on vierähtynyt ihan siivillä tässä viimeisen kuukauden ajan! Saimme ihanan tyttölapsen, joka syntyi viikon verran yliajalla. Hyvää kannatti kuitenkin odottaa ja nyt olemme nauttineet vauvaperheen arjesta kotosalla. Kaikki on mennyt hyvin, synnytys oli hieno kokemus ja arki rullaa joitakin valvottuja öitä lukuunottamatta. ;) Välillä tulee vieläkin itku, kun katselen tuota pienokaista sylissä ja mietin miten kauan hänestä on haaveiltu ja miten ihana hän nyt siinä sylissä onkaan. Ja voiko tämä tosissaan olla totta, että se onni on nyt meillä. Ihan oikeasti meillä.

Voimia kaikille teille, jotka sen lapsettomuuden peikon kanssa joudutte taistelemaan (sitä tietä ei vaan toivoisi kenellekään...) ja ihanaa raskausaikaa niille, jotka siitä ovat jo päässeet nauttimaan. 

LMC: Mites se sinun kohdunsuun tilanne? Onko pysynyt ennallaan ja vauva masussa? Onneksi kuitenkin olette jo puolivälin raskaudesta ohittaneet, niin kaikki mahdollisuudet paranee koko ajan, vaikka vauva päättäisikin syntyä.

Jonsteri: Aivan ihanaa, että teidän pienokaisella on kaikki hyvin! Olen niin onnellinen teidän puolesta. Ja tosiaan kyllä ne raskausoireet kestää, kun tietää miten pitkä tie tähän tilanteeseen on ollut. Tsemppiä joka tapauksessa niidenkin kanssa.

ON: Edelleen olen yhtenä kappaleena! Uskomattomalta tuntuu, että periaatteessa helmikuusta asti on pelottanut, että tämä vaavi tulee liian aikaisin pihalle tai menee kesken jo alkuvaiheessa koko raskaus. Ja nyt tässä sitten ollaan aivan loppuraskaudessa rv 39+3 odottelemassa, että pieni tosiaankin saisi tulla jo maailmaan. :D Olen kyllä todella onnellinen, että raskaus on kestänyt tänne asti ja vauva on saanut rauhassa kasvaa kohdussa, mutta tässä vaiheessa olen kyllä jo hyvin malttamatonkin näkemään meidän pienokaisen.

Kohdunkaula on enää 1cm ja auki noin 1,5cm, mutta supistukset eivät ole tihentyneet. Välillä tulee napakoita supisteluja tiheämmin, mutta sitten taas lakkaavat. Muuten vointini on kyllä tosi hyvä ja olen ihan elämäni voimissa. :) Ulkoilen paljon, mutta pyrin kyllä myös nukkumaan aina kun siltä tuntuu, että ei olisi univajetta sitten, kun lähtö synnärille tulee.

kaunisikävä, ihana kuulla teidänkin kuulumisia. Paljon onnea vielä pienestä tytöstä. Ja ehdottomasti tosiaan kannattaa nauttia ja olla kiitollinen, että se lapsi on teillekin suotu. :) Tekin kävitte läpi niin pitkän tien. Muistan aina sen, kun kirjoitit spermatuloksista tänne foorumille. Tuntui niin pahalta teidän puolesta silloin. Onneksi olette nyt tuossa tilanteessa ja saatte nauttia siitä pienestä tuhisijasta. :)

Sitä on vaikea käsittää, että vuosi sitten ei ollut edes varma onko mahdollista saada koko lasta. Nyt kun se pieni on kasvanut tuolla masussa ja ilmoittelee itsestään ihan joka hetki, niin hurjalta se tuntuu. Sitä on onnellinen jokaisesta potkusta. :)

LMC: Mites siellä menee? :)

ON: Ihan hirvittävän lähellä tämä synnytys jo kyllä on. Tällä hetkellä rv 37+4 ja kohdunkaula lyhentynyt entisestään ja kohdun ulkosuu sentin auki, ja pehmeä. Lääkäri epäili juuri perjantain tarkastuksessa, että synnytys voi käynnistyä ihan milloin tahansa ja tuskin menee loppuun asti. Ensisynnyttäjällä tuota kohdunsuun avautumista ei ilmeisesti yleensä tapahdu ennen kuin vasta synnytyshetkellä, mutta minulla on kroppa ruvennut jo valmistautumaan. Parempi toki niin. Kenties ei tule niin pitkää synnytystä. Vaikka mistäpä sen siltikään tietää. :D Muuten kaikki vaikutti olevan hyvin tarkastuksessa ja alatiesynnytykselle ei pitäisi olla mitään estettä, kun sitäkin samalla nyt katsottiin. Vauva on kasvanut omalla käyrällään, vaikka pieni pirpana sieltä näyttäisi olevan tulossa. Kieltämättä alan odottaa hänen tapaamistaan koko ajan entistä enemmän. Synnytystä en osaa jännittää lainkaan. Sekin ehkä johtuu siitä, että tätä vauvaa on odotettu niin kauan. Sitähän suorastaan odottaa synnytystä, että saisi pieni nyytin lopultakin syliin.

Marjana

LMC, tuo on kyllä aivan kamala tunne, kun saa lääkäriltä vastaukseksi "voimme vain odottaa ja toivoa parasta". Sain silloin rv 22 samalla tavalla aika lohduttoman kommentin, että jos vauva alkaakin syntymään, niin käytännössä ei voida muuta kuin antaa kipulääkettä. Aika huonot mahdollisuudethan sitä vauvalla olisi selvitä vielä niillä viikoilla, vaikka toki mahdollisuus se on pienikin mahdollisuus.

Me olemme ottaneet valmistautumisen aika rauhallisesti. Vauvalle on kyllä suurinpiirtein kaikki tarpeellinen hankittu nyt tässä viime aikoina. Eli on pinnasänky, turvakaukalo, vaatteita kohtuudella yms. Synnytysvalmennuksessa käytiin ja hieman henkisesti siihen valmistauduttu, mutta muuten annetaan mennä omalla painollaan.

Lähipiiri on ollut äärimmäisen onnellinen. Mummit ja ukit itkivät silmät päästään, kun kerroimme uutiset. Kerroimmekin vasta joskus rv 17 tietämillä. Ihan lähipiirille ja juuri mummeille ja ukeille kerroimme pitkästä taipaleesta, mutta emme kenellekään muulle. Ei se sinänsä salaisuus ole, mutta mitä sitä toitottamaankaan. Yksinkertaisesti sellaiset ihmiset, jotka eivät ole samaa käyneet läpi, eivätkä ole aivan lähipiiriä, eivät välttämättä pysty samaistumaan ja ymmärtämään miten pitkä ja kivinen se tie on ollut. En halua kuulla mitään typeriä kommentteja asian suhteen.

Nyt alkaa kyllä jo tuntua hurjalta miten lähellä se synnytys onkaan! Rv 34+1 menossa. Kohdunkaula oli lyhentynyt jonkinverran, kun ultrasivat tällä viikolla. Sitä on jäljellä 2,7cm, kun vielä vajaa kuukausi sitten mitta oli yli 4cm. Saa nähdä meinaako tämä odotella laskettuun aikaan saakka, kun tuota lyhentymistä tapahtuu ja vauvan pää oli myös hyvin matalalla. Ihan kuin lähtökuopiossa. Toivottavasti ei vielä kuitenkaan synny.

Marjana

Lueskelin tässä mielenkiinnosta tätä ketjua, että miten nykyisillä pitkämatkalaisilla menee...

Huomasin tuon hysteroskopia-aiheen ja ajattelin siitä kommentoida, että sitähän ei tosiaan suositella tehtäväksi ihan rutiinitarkastuksena, kun se voi aiheuttaa kohdun limakalvoille kiinnikkeitä, jotka taas omalta osaltaan voivat vaikeuttaa alkion kiinnittymistä. Yleisesti ottaen se taidetaan toteuttaa vain, jos lääkärillä on epäily, että kohdun limakalvossa on jotain, mikä häiritsee raskaaksi tulemista ja halutaan selvittää sitä tarkemmin. Ja vielä suurempi syy tehdä ko. tutkimus on vuotohäiriöt.

Minulle tehtiin hysteroskopia juuri noiden vuotohäiriöiden takia siinä vaiheessa, kun raskautta oli yritetty jo 3,5 vuotta. Tutkimus ei antanut oikeastaan mitään lisäinformaatiota ja yhtä lailla sen olisi voinut jättää tekemättäkin. Se tehtiin samalla, kun hoidettiin pieni solumuutos loop-hoidolla, joten sinänsä meni yhdellä ja samalla lääkärikäynnillä. Mutta tosiaan samat tiedot lääkäri on pystynyt antamaan pelkän ultran perusteella. Toki varmistustahan sillä hysteroskopialla saa niihin diagnooseihin, mutta minun kohdallani ainakaan se tutkimus ei olisi ollut sen arvoinen.

Marjana rv 32+3 (taustalla lapsettomuutta 4v ennen plussausta kolmannesta ICSI-hoidosta)