mami2013

Elikkäs ajattelin nyt kirjoittaa jos joku minut vaikka muistaisi....

Ensiksi onnittelut kaikille plussanneille ja suuret pahoittelut ja voimahalit keskenmenon kokeneille.



Olen nyt viimeisen viikon jonkin verran käynyt täällä viestejä lukemassa, minunhan piti siis poistaa kierukka ja vauvanteko yritys piti alökaa marras-joulukuussa, mutta koska elämä ei mene ikinä juuri niinkuin on suunnitellut iin ei menny minunkaan.



Kävin siis gynellä, joka totesi silloin että kierukka oli tulehtunut ja sain siihen antibiootin ym. ja samalla otettiin papa. No vastoin kaikkia odotuksia papasta löytyi tason 3 muutoksia ja ensi viikolla olen menossa Loop hoitoon siitä.



Järkytys oli sanoinkuvaamaton ja pelko kauhea ja palstailukin jäi välittömästi. Sain itseni rauhoitettua ja lääkärikin vahvisti että hätää ei ole vaan kaikki saadaan kuntoon. Hyvä siis näin ja jostain tuli myös pelko sitten vauvan hankkimistakin kohtaan ja päätin laittaa hakea opiskelemaan.

Sanoin sitten miehelle että jos pääsen tuonne kouluun niin vauvanteko siirtyy parilla vuodella tai unohdetaan kokonaan.



No nyt sitten kävi niin että pääsin opiskelemaan, mutta myöskin vauvakuume nousi uudestaan pintaan ja olemmekin sopineet mieheni kanssa että neljännen yritys alkaa keväällä 2010, jolloin kerkeän valmistua ennen vauvan syntymää.





No niin,tulipas omaa napaa oikein olan takaa, mutta pakko oli hivenen slevittää että mihin olin kadonnut.



Nyt siis palstailen taas enempi ja vähempi aktiivisesti, mutta mukana ollaan ja kovasti plussa onnea kaikille toivoopi Mimmuli

Sain juuri asunnon siivottua ja pyykitkin melkein pestyä, enää odottaa vaatteiden silitys mutta nyt alkoikin sitten laiskottaa ja tännehän onkin silloin hyvä tulla ;)



Nanille. juu nuori olen, mutta enpä sitä tule itse juurikaan miettineeksi ikijnä kun samat hommat meillä kuin muillakin perhillä ja neuvolassa ja synnärillä minua aina kohdeltu hyvin, ei ole tarvinut puolustella tms.

esikoisen aikaan olin ehkä kuitenkin jollain tavalla erityisen tarkka kaikesta ja halusin näyttää kaikille että olen hyvä äiti vaikka olenkin vasta 18v.



Tänään olen ekan kerran kokenut pientä epävarmuutta siitä että onkohn tämä nyt fiksua tehdä tämä neljäs ym. ja samaa taisi olla muillakin liikkeellä. Itseäni lähinnä mietyttää talous ja että olisiko fiksumpi odottaa että auto on maksettu ym.

Toisaalta kuume on niin voimakas ja nyt mieskin innolla mukana että en millään malttaisi asiaa lykätä ja kyllähän sitä pienlläkin voi tulla toimeen.



Niin ja tosiaan toivottavasti Ompun hammassärky on saatu aisoihin.



Joku mainitsikin että tämä laihdutus on vähän nihkeää ja asenne ollu vähän että turhaa kun kohta ollaan raskaana.

Mulla sama juttu,en jotenkin jaksaisi nähdä sitä vaivaa että laihdutan kun kerran kohta taas lihoan. Toisaalta olisi ihana aloitta odotus normaalipainoisena ja vatsa olisi heti selkeä vauvamaha....

No menipä monimutkaiseksi taas.





Aurinkoista päivänjatkoa nyt sitten kaikille ja paljon plussaonnea peliin!Olikos joku nyt testailemassa lähiaikoina?

Anteeksi jälleen kerran tämä huonomuistisuuteni.



Terkuin mimmuli

Nyt olisi taas niin paljon muistamista että mitä halusin kommentoida, joten koitan olla järjestelmällinen.....



Ensinnäkin maalaisompulle: Meiltä lähteekin kierukat narikkaan sitten 2 päivän erolla kun mulla aika varattu 16.10 =) kyllä jännittää jo aivan kauheesti tuo yrittämisen aloittelu ja se piinaaminen sitten että ollako vai eikö olla?



Taisin jo aikaisemmin mainitakin että myös minun ystäväni ovat hukkuneet matkalla ja tosissaan nuori kun olen niin vanhoilla ystävilläni aivan eri elämäntilanne ja ei oikein kykyäkään ymmärtää mitä se on kun on perhe.

Olen siis kylläkin kaikki lapseni saanut ihan "täysi-ikäisenä" mutta suht pienillä ikäeroilla ja nyt ikää itsellä se 24v.

Ehkäpä juuri senkin takia täällä niin ihana kirjoitella kun kuuluu porukkaan ja ei ole kukaan arvostelemassa. Olen tosiaan aina halunnut olla äiti ja en ole kokenut jääneeni mistää paitsi vaikka nuorena olen lapseni tehnytkin.

Lisäksi olen aina ollut jollain tavalla henkisesti vanhempi kuin mitä fyysinen ikä ja miehenikin on minua 9 vuotta vanhempi.





Taloudellisesta tilanteesta ja ystävistä sen verran että meillä ei kanssa kauheaa omaisuutta ym. mutta keskituloinen perhe ja molemmat meistä tekee töitä sen verran että rahat riittää elämiseen.

Kyllä sen huomaa että ei halua yhtään ylimääräistä työvuoroa ja on valmis luopumaan rahakkaasta sunnuntai vuorostankin kun mielummin viettää sen ajan kotona perheen parissa. Itselläni myös äärettömän herkkä omatunto jos joudun lapsiani viemään hoitoon muutoin kun tarhaan, eli käytännössä emme edes suunnittele mitään viikonloppureissuja kahdestaan mieheni kanssa, meille riittää kun pääsemme hääpäivänä kahdestaan syömään :D





Nyt enää muistakkaan kenen lapsella oli synttärit, mutta onnittelut sinne suuntaan.

Meillä kuopus täyttää parin viikon päästä 3v.



Niin ja horoskoopista,olen itse kauris ja tunnista kauriin perusominaisuudet kyllä itsessäni melko hyvin....



Tätä anonyyminä pysymitä olen itse myöskin joskus miettinyt, mutta en usko että minua täältä kukaan tunnistaisi ja vaikka paljon perheestä kerron täällä(tämä kun on se purkautumispaikka) niin jätän kyllä sellaiset asiat kertomatta joista voisi päätellä kuka olen jne.

Meillä tosin ei ole pelkoa että tällä palstalla vierailisi kukaan joka meidät tuntisi, joten sen suhteen pelko siitä että tunnistettaisiin on entistäkin pienempi.



helinä-78: Pahoitteluni tuulimunaraskaudestaki, hali sinne ja tervetuloa joukkoon takasin. Meitähän onkin jo paljon ja todella hyvänhenkinen porukka, kuten joku jop mainitsikin.





Niin ja meinasi ihan unohtua, mä kävin eilen kanssa puntarissa ja kyllä meinasi itku päästä.....20kg ylipainoa, mutta koitin psyykata itseäni että nyt tulee vielä lisää ja sen jälkeen sitten laihdutellaan =)

Ai että kun olen hyvä siirtämään epämiellytiä projekteja kun laihduttaminen ;)



Mutta nyt mukavaa sunnuntaita kaikille toivoopi mimmuli.

Eli minä täällä TAAS... Olen kirjoittanu pinoihin vissiin sen 5-6 kertaa ja olen jo aivan koukussa.

On niin ihana lukea täältä muiden kuulumisia ja kuumeilua kun itsekin täysin malttamton ja kellekkään ei voi tätä iloa hehkuttaa että kohta alkaapi yritys.

Sinänsä jännä että voi vain kuvitella miehen puolen suvun kauhistuneet ilmeet, mutta toisaalta on hyvittavaa että hänen sisaruksensa jotka molemmat ovat 5 lapsen vanhempia niin näyttävät sitten niin tyrmistyneiltä.



No mutta tosiaan kyse tässä on meidän perheestä ja elämme puhtaasti omaa elämäämme ja olenkin tällä hetkelle jotnkin todella onnellinen ja olo on erittäin seesteinen.



Eilen sitten rohkenin kysyä mieheltäni että eihän hän vin tee vauvaa min un mielikseni? Olen pelännyt kysyä kun vastaus on pelottanut niin järkysti, mutta mies totesi vain" että kyllä hänkin sen lapsen haluaa siinä missä minäkin" Huh, huojentavaa kuulla =)



Oliko jossain puhetta että kuinka moni meistä töissä vai muistanko väärin?

Itse siis olen kokopäivätöiossä hoitoalalla ja lapset aloittivat elokuussa päiväkodin.



Oletteko muuten huomanneet että jos olette miehen saaneet taivuteltua siihen neljänteen lapseen, niin sen jälkeen ikäänkuin olisi pakko sitten olla erittäin jaksava ja aktiivinen äiti?

Itse huomasin tuollaisen reaktion itsessäni, tuntuu että jos nyt pala pinna lasten kanssa tms. niin miehen olisi helppo sanoa että kannattaako lisää tehdä...No hulluja ovat tämän kuumeilijan ajatukset.



Niin ja maalaisompulle onnea hyvistä uutisista, todella ihanaa.



ja menkoista piti kahta eri henkilöa onnitella, mutta unohdin nikit.Anteeksi, mutta onnea kuitenkin. Luen paljon palstaa mutta tuntuu silti että nimimerkit eivät vielä pysy mielessä, koitan siis kunnostautua siinä =D



No nyt tämä naikkonen menee käyttämään vapaapäivänsä tämän kaatopaikan siivoukseen ja koittaa saada vaatteitakin pestyä.





Pirtipä muuten kysyä että onko teillä kaikilla vauvalle tavarat säästössä edellisiltä lapsilta?

Itse myin kuopuksen jälkeen kaiken, kun ajattelin etten enempää tee(hän siis todella vaikeia vauva) Nyt siis joudun kaikki ostamaan uudelleen, mutta toisaalta onkin kiva päästä lastentarvike ostoksille.



Mutta tulipahan taas kirjoitettua. Kaikille plussa onnea tähän kiertoon :))





Mimmuli :p

mammariinille: mulla ei kokemusta tuosta et miten ois työkaverit suhtautunu, mutta mietin et jos vaikka oma työkaverinin saisi keskenmenon niin kyllä hänelle ilmaisisin pahoitteluni, mutta tosian kysymys saattaa paljolti olla siitä etteä ihmiset eivät tiedä mitä sanoisivat ja jollain tavalla ehkä "pelkäävät" keskenmenon kokeneen reaktiota.



nanille: Joo nopea on miekkonen käänteissään, mutta tässäkin kysymys taisi olla enempi siitä että HÄN saa ikäänkuin päättää että syysvauva on hyvä ym. ja toinen on toki tuo ehkäisyjuttu kun on mahdollista että tuo kierukan aiheuttama tulehdus uusii niin miksipä sitten sen kanssa taistelemaan.





Miten muuten muilla sukulaiset ja ystävät ovat suhtauneet lastentekoonne ja olette nyt avoimestio kertoneet että neljättä toivotaan?

Meillä luultavasti sukulaiset saavat sätkyn ja olenkin ajatellut että julkistan tulevan raskauden sitten kun viikkoja on 13-14. Aikaisemmilla kerroilla olöemme asiasta kertoneet melkein heti mutta nyt haluamme vaalia omaa pientä salaisuuttamme.



Mutta nyt tiskien laittoon jälleen kerran =)



Mimmuli