Maizaana

Heipä hei ja hyvää iltaa, jo entuudestaan tutuille sekä uusille tuttavuuksille! Tai oikeastaan yötä :-) Täällä taas.

Kerrataanpas lyhyesti... Eli vauvakuumeilua reilusti 2,5v takana ja sitten viime kesänä tehtiin päätös toivoa vielä meidän perheeseen yhteistä rakkausvauvaa. Olemme siis uusiofuusio perhe, 2+2 lasta ja yhteistä taivalta juurikin se 3v. Elokuussa otin kierukan pois ja kuume oli ihan huippulukemissa. Ja yrityskin :-) Aika nopeasti tulinkin raskaaksi (vaikka aika tuntui tuskastuttavan pitkältä siltikin), eli marraskuun lopussa plussasin. Joulukuussa ultrassa kaiken piti olla hyvin, joten olihan se aikamoinen järkytys, kun rv12 ultrassa todettiin keskeytynyt keskenmeno :-(  Voi sitä surun määrää. Lohtuna ainoastaan se, ettei oltu lapsille kerrottu. Keskenmeno oli kyllä rankka, mutta yhdessä rämmittiin sen kamalan viikonlopun yli. Sairaalalle olen antanut suullista palautetta, kun asiat ei ihan mennnyt miten olisi kuulunut. Ja on se hullua, että saa sen 2 pv sairaslomaa ja itse olin aívan uupunut koko prosessista. Toisaalta kun palasi töihin arjen rutiineihin, niin oli muuta puuhaa ja ajateltavaa, kuin se ettei sitä vauvaa nyt sitten tulekaan.

Nyt alkaa olla kroppa ja mieli sen verran palautuneet, joten toiveissa vauva siis loppuvuodelle. Kiertopäivän laitan arviolta, koska kierto on vielä jotenkin sekaisin. Ensin tuli pari viikkoa sitten selkeät (raivopäinen olin siis) pms-oireet, vatsakipuilua yms. mutta itse vuoto oli kuitenkin niukkaa ja kesti vain yhden illan. Siitä taas viikko eteenpäin, niin alkoi uudestaan ja jaksoikin sitten lotista koko viikon :-D Mutta pääasia, että kuukautiset ovat ylipäätänsä tulleet ja eiköhän ne tuosta tasoitu. Mutta mukana siis ollaan!

Lopetin tupakanpolton kun tulin raskaaksi ja olen niiiiiiiiiiin tyytyväinen itseeni, etten ole aloittanut sitä uudestaan, vaikka hermot kireällä olleetkin. Viiniä maistellessa tulee kyllä sauhuteltuakin, mutta se etten muutoin polta on kyllä asia mistä olen ylpeä.

Olen muutoinkin keskittynyt saamaan ruokavalioni kuntoon ja panostanut liikkumiseen ja itseni hoitamiseen. Pitää tätä maaperää vähän lannoittaa näitä kevätkylvöjä silmälläpitäen ;-)

Onko teillä mitä vitamiineja yms. käytössä, entä omegat tms.?

Sabrina, olen tosi pahoillani teidän puolesta. Toivotaan että uusi pieni antaisi pian ilmoitella itsestään. Muistankin sinut, taidettiin kuumeilla samaan aikaan elokuisissa?

Ja Marjana, onpa hienoa että teilläkin asiat edenneet ja pääsette taas "tositoimiin".

Kaikkien muidenkin mietteet ja ajatukset luin, mutta kun nimet ei tahdo heti jäädä mieleen, varsinkaan tähän aikaan yöstä.

Kuiteskin, hyvällä fiiliksellä täällä taas ja itse koin aiemminkin tärkeäksi kirjoitella ja vaihtaa ajatuksia täällä. Ei tarvitse sitten muita, joille aihe ei niin ajankohtainen mun vouhkoiluilla kuormittaa.

Kaikille hyvää alkavaa viikkoa! Meillä tiedossa ensi viikonloppuna kahdenkeskistä laatuaikaa, hotelliin, syömään, keikalle yms. Viikkokin menee joutuisasti, kun on jotain kivaa mitä odottaa.

Maizaana kp 8/28, yk 1 keskenmenon jälkeen

Ultrassa todettiin tänään raskauden keskeytyneen. Raskas vkonloppu edessä :-(



Toivon teille onnellista odotusta! Tästä vaan mentävä valoa ja kevättä kohti.



Maizaana

Olipas tylsää palata kylmyyteen, oltiin koko perheen voimin aurinkoa katsomassa! Teki toi lomailu kyllä niin hyvää. Huomenna taas paluu arkee, plaah.



Muutamalla oli surullisia uutisia, voimia teille.



Itsellä huomenna vihdoinkin np-ultra. Tosissaan jännittää, onko kaikki niinkuin pitää. Joulukuu meni mulla ikäänkuin ohi väsymyksen ja etovan olon takia. Oksentanut en ole kuin kerran, mutta oli jatkuva ällö ja voimaton olo. Nyt noin pari vkoa ollu olo, että oon ikäänkuin elossa taas :-)ei kummemmin väsytä, ei hajutkaan tee oikeastaan pahaa tai mitään kummempia mielihaluja tai kuvotuksiakaan ruoan suhteen. Jos tuonne alamahaan ei olisi tullut kiinteää pallukkaista, niin en enää uskoisi koko raskauteen. Sitä me ollaan miehen kanssa ihmetelty ja silitelty. Hah, vaikkei tosiaan ekaa kertaa pappia kyydissä. Mies 40v ja hänellä on aiemmasta suhteesta 12v.ja 8v.lapset, ovat meillä pidennettyjä vkonloppuja. Mulla taas 12v.ja 6v.lapset. ja itse olen siis 35v. E-Suomessa asustellaan. Hyvinkään sairaala ja muistaakseni 7.8.oli jonkun laskurin mukaan la.



Ens yön taas valvon ja jännitän. Jos kaikki hyvin, tarkoitus kertoa huomenna työkavereille. En kuitenkaan esim. kiinnipitotilanteisiin halua enää mielellään osallistua. Vaikka pieni tuolla piilossa vielä, niin siltikin. Pomo jo tietää ja suhtautunut tosi lämpöisesti.

Lapsille ei olla vielä kerrottu.



Nyt ois tuhat hommaa tehtävänä, porkkanana illalla eka mammajooga. Odotan mielenkiinnolla.



Olenko mä nyt ainoa joka vinkuu sen facebook ryhmän perään :-)



Voikaa hyvin!



Maizaana 11+1

Täällähän on jo meitä mukavasti! Ja onneksi ilmeisesti tähän asti kaikkien odotus sujunut hyvin! Itse olen ollut niin väsynyt varmaankin viimeiset kolme viikkoa, etten ole tehnyt kuin välttämättömimmät asiat, en olisi muuhun kyennytkään. Ohjeistanut lapsia ja miestä sohvalta käsin :-) Se väsynys on kyllä metkaa, kun se ei nukkumalla helpota. Aamut ja päivät menneeet ihan ok, mutta alkuillasta eteenpäin ollut etovan ällöttävä olo ja oksu tuntunut kurkussa. Mutta varsinaisesti en ole käynyt pönttöä halailemassa kuin kerran. Rinnat olleet tosi kipeät, nekin alkeneet jotenkin tasaantumaan jo. Ja eilen oli ensimmäistä kertaa illasta sellainen olo, että on jotenkin hereillä taas! Tämä vuorotyö tuo vielä oman lisämausteensa tähän hommaan.

Varhaisultrassa kävin ja siellä oli kaikki niinkuin pitää. Suositus että rv 7 pitää olla täynnä. Oli kyllä aika hinnakas, 150e. Mutta jälkeenpäin totesin, että oli onni että kävin, koska kaksi päivää ultran jälkeen alkoi tulla rusehtavaa tiputteluvuotoa, kesti useamman päivän (onko muilla ollut mitään?) ja mä olin tietysti aivan paniikissa (vaikka tiedänkin sen olevan melko yleistä). Neuvolaan soittaessani sieltä lohduteltiin, että jos ei kipuja/ kirkasta vuotoa, niin voin olla rauhallisin mielin, varsinkin kun varhaisultrassa todettu olevan elävä sikiö ja oikealla paikallaan. Ei se tietysti kaikkea pelkoa poista, mutta entistä enemmän taas ajattelen sitä, kuinka kaikki on oikeasti korkeammassa kädessä, vaikken mikään harras uskovainen olekaan, mutta luotan siihe että kaikki menee niinkuin on tarkoitettu. En ala suremaan etukäteen mahdollisia tulevia suruja, vaan iloitsen ja nautin tästä hetkestä.



Tämä meidän perheen viides (!), kun yhdistetään molempien kaksi lasta edellisistä suhteista ja lisätään tämä iltatähti :-) Nämä uusperhekuviot ovatkin oma luku sinänsä... Eikö täällä ole pari muutakin samassa tilanteessa?



Olen kertonut tärkeimmille ihmisille tästä odotuksesta ja niille, ketkä ovat kysyneet olen kyllä kertonut. Hassua olisi alkaa valehtelemaankaan. Itsellä aika helppona merkkinä ollut se, kun lopetin tupakoinnin ja autolla tulo pikkujouluihin ei mennyt ihan läpi. Miten teillä muilla, ketkä olette polttaneet, oliko helppoa lopettaa? Itsellä kävi niin, että se loppui kuin seinään, en olisi edes pystynyt polttamaan. Jo testiä edellisenä iltana sanoin miehelle, että menee kauemmas kun kävi tupakalla (haju niin kamala), eli mulla jäi toi pahe pois jo päivää ennen plussaa. Hyvä myös se, että mieskään ei enää polta oikeastaan ollenkaan, kun ei sitten voi tulla mun lähelle.



Ensi viikolla olisi se joku verikoe, liittyen siihen np-ultraan ja 8.1. neuvola. Paino noussut varmaan jo pari kiloa, jotenkin toi ruoka vaan maistuu. Mitkäköhän megalukemat vielä saavutankaan... Liikkunutkaan en ole useampaan viikkoon, nyt jopa sellainen olo, että ensi viikolla voisi yrittää reipastua.



Johan tässä tulikin romaani kirjoitettua ja pelkkää omaa napaa :-D Anteeksi!



Itse olen edelleen kyllä sen suljetun ryhmän kannalla, jos vaan joku sellaisen perustaisi. Voihan tämäkin jatkua, jos kaikki eivät sellaiseen halua liittyä. Toi fb-ryhmä kuulostaisi hyvältä, kun siellä tulee kuitenkin päivittäin käytyä.



Hyvää vointia teille kaikille

Tässä mennyt tämä +testin jälkeinen aika vähän muissa maailmoissa :-) Eli meidän perheeseen tulossa yhteinen "rakkauden hedelmä ja iltatähti", isompia sisaruksia kummankin edellisistä suhteista. On tämä aika jänskää... Ennen joulua menen varhaisultraan, näkee onko siellä kaikki miten pitääkin. Mutta muutoin päivä kerrallaan eteenpäin. Ei kummia oloja vielä, rinnat kipeät ja vähän tavallista väsyneempi. Hajuherkkä myös, röökinhaju kyllä pahinta kaikista, yöks.



Kun elokuun kööri kasassa, niin voisiko sitä perustaa jonkun suljetun ryhmän, voisi vähän vapaammin jutustella?



Hyviä voimisia kaikille