MaggieMee

Heippa! Mahtuuko keskustelemaan? Tämä vaikuttaisi olevan "oikea" ryhmä mulle, itsekin tämän asian kanssa suhteellisen alussa... Minä 30, mies 34, haave vauvasta alkoi jo paljon aikaisemmin. Sen verran perinteinen aviopari ollaan, että perheen perustamista pidämme normaalina jatkumona. Yasminia popsin n. 10 vuotta, viime syksynä (ehkä syys/lokakuu?) lopetin. Nyt mietin, olisiko pitänyt uskaltaa lopettaa jo aiemmin...

Näiden kuukausien aikana olen oppinut kuuntelemaan kehoani, niin juntilta kuin se kuulostaakin. Olin onnekas, kehoni tottui hormonittomuuteen pian, eli kuukautiset tulivat normaalisti. Pari asiaa, jota en olisi kaivannut takaisin, oli järjettömät kuukautiskivut ja finnit naamassa (3-kymppisellä, haloo?!). Kun nyt yritystä on ollut takana n. 8kk, tunnistan selkeät kuukautiskrampit ja myös ovulaation. Kaupan ovulaatiotesteistä olen ostanut sitä halvinta, rfsu:n testin ja siitä olen myös ovulaation bongannut. Ennen testaamista olen siis tunnistanut alavatsan selkeän juilimisen. Digitesti oli mulle oviksen bongaamisen hieman liian hintava. En tiedä, oliko se ns. virhe tulla lukemaan tämän palstan juttuja, sen verran karuilta joidenkin suhtautuminen vauvantekoon kuulostaa. Ettehän ymmärrä minua väärin, en vain halua tehdä tästä vakavaa ja itseäni hajottavaa. Lukemisen myötä ymmärsin kiittää kroppaani siitä, että tunsin sen mitä itsessäni tapahtuu.

Tammikuussa olimme ovulaation hyödyntäneet, en kuitenkaan odottanut sen kummemmin mitään. Ihmettelin vain, kun pieni tiputtelu alkoi ennen aikojaan. Raskaustestin olin ostanut, myöhempää tarkoitusta varten tietenkin. Tilanne oli minulle uusi, mitään menkkakipujen tapaista en havainnut. Tein testin (halvin mitä kaupan hyllystä löytyi, myös rfsu). Testiin tuli haalea viiva. Mies meni asiasta hämilleen, marssi apteekkiin ja osti clearbluen testin. Sama haalea plus. Pari päivää meni pohtiessa, vuoto jatkui, uuteen testiin tuli selkeä negatiivinen. Vuoto jatkui. Selitin asian gynekologilleni. Sisätutkimuksessa mitään alkiota ei näkynyt, kaikki oli sisällä muutenkin ok. Sanoi vain, että näin varhaisessa vaiheessa veritesti olisi ainoana kertonut oikean vastauksen. Määräsi primolut-nimistä keltarauhashormonia, joka lopettaa epämääräisen vuodon. Ei muuta kuin uutta ovista bongailemaan.

Huhtikuussa tuli taas normaalit menkat, kunnes kiertopäivänä 10 alkoi ihan älytön alavatsan särky. Säännöllisen kierron takia (26-28) ovulaatio oli mielestäni liian ajoissa. Töissä ollessani alkoi taas pieni rusehtava vuoto, joka hetkellisesti pisti mielen matalaksi. Ennen äitien päivää tein taas testin, haalea viiva. Parin päivän päästä testi oli negatiivinen, vuoto jatkui. Tällä kertaa ajattelin odottaa josko vuoto loppuisi itsestään. Kolmen viikon jälkeen menin taas gynelle selittämään asiani. Sisätutkimuksessa kaikki oli ok, alkiota ei näkynyt. Sain taas Primolutit ja myös mahdollista kolmatta kertaa ajatellen lähetteen verikokeisiin. Gyne ei näyttänyt olevan asiastani huolissaan. Itsekin olin ajatellut asian niin, että ilmeisesti jotain sisälläni menee perille, muttei kuitenkaan loppuun saakka. Sitä lääkärini ei selittänyt. Sanoi vain, että nyt jatketaan samaan malliin ja jos syksyyn mennessä raskaus ei ole alkanut, niin tervetuloa tutkimuksiin. Asiansa osaavana tohtorina tietysti sanoi, että seuraavan kerranhan katsellaan sitten jo pientä alkua... Valoi minuun hyvää toivoa :)

Nyt siis primolutin popsintaa, viikon päästä tyhjennysvuoto. Raskaus on toiveissamme, ei kuitenkaan päivän pääaasia jota mietitään. Kiitos kun jaksoit lukea tänne asti. Vertaistukea ei itselläni miehen lisäksi oikein ole, enkä ole netistä löytänyt omaa tarinaani vastaavaa.

Ovistuulia kaikille!