Määpää

Näin hävisi sitten koko oma kommentti bittiavaruuteen, kun yritin vain samaistua 😅

JadedF kirjoitti:

Sabiiina kirjoitti:

Täällä yksi odottaja liittyy keskusteluun. Täytän helmikuussa 37 vuotta ja odotan esikoistani. Pelottaa ja hirvittää; Entä jos en osaakaan kasvattaa lapsestani kunnon ihmistä? Entä jos kaikki menee pieleen? Entä jos se ei saa kavereita? Entä jos? Entä jos..? Tuntuu, että kukaan muu ei ole raskaana tai ainakaan raskaana näin vanhana kuin minä. Neuvolatäti on ihan outo kun se "lässyttää" mun mahalle vaikka edes itse en tee sitä. Hirveä syyllisyys, kun tuntuu että kaikki muut on enemmän innoissaan kun minä. En itse osaa/uskalla vielä(kään) kunnolla fiilistellä tätä.. Mulla ei ole mitään pahoinvointia eikä väsymystä eikä mitään ikäviä fyysisiä tuntemuksia ja sekin aiheuttaa syyllisyyden tunteita..

Kokemuksia, varmaan kaikesta mahdollisesta, olisi kiva kuulla? :)

Moikka Sabiina!

Täällä la 20.6. Itse täytän heinäkuussa 38. Mulla ihan samoja fiiliksiä kuin sinulla. Muut on enempi innoissaan tästä kuin minä vaikka tätä on odotettu vuosia. Johtuneeko siitä että on vielä niin varuillaan jos jotain kuitenkin sattuu. Rakenneultra on ensi viikolla. Mitään en oo uskaltanut hankkia ja oon ihan pihalla kaikesta vauva jutuista, esim. vaatemetkeistä. Tai ihan mistä vaan :D

Semmonen olo että on jotenkin liian aikuinen... Jos näin voi sanoa. Olisi ihana fiilistellä mutta ei vaan osaa. Ja sama kans täällä että neuvolan työntekijä oli jotenkin enempi innoisaan ja höpötteli vauvalle ja itse olin ihan tuppisuuna. Onkohan mussa jotain vikaa...

Ja älkää käsittäkö väärin, tätä on odotettu tosiaan jo vuosia ja jossain vaiheessa alettiin jo puolison kanssa totulla ajatukseen ettei me voida saada lasta. Eli ehkä mua vaan pelottaa niin paljon etten uskalla nauttia tästä raskaudesta ollenkaan... :(