M35
Seuratut keskustelut
Kommentit
Vierailija kirjoitti:
M35 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
M35 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
M35 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
M35 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
M35 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
M35 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei tullut keskustelua aiheesta. Antaa siis olla.
Kysymys kuului, haluatteko miehet tietää, mitä ominaisuuksia naiset haluavat kumppanilta?
Tähän voi vastata en tai haluan, kiitos.
Sen sijaan saimme kuulla sadannen kerran miesten kuvitelmat naisten prioriteeteista.
Ne menevät niin metsään kuin voi.
Ja tottakai annos naisvihaa tuli taas ( naiset on hirveitä, koska....)
Joten antaa olla sitten. Jokunen nainen vaivautui kertomaan vilpittömästi omat kriteerinsä. Niitä ei oikein uskottu. Mä en viitsi, ei ole kiva jutella ihmisten kanssa jotka eivät kuuntele. Onneksi irl tapaa joskus myös sellaisia miehiä, joiden kanssa keskustelu on antoisaa molemmille.
Kyllä minä ainakin tiedän mitä suurinosa naisista haluaa. Helppo se on nähdä ympärillä. Ongelma on se ettei itse pysty tarjoamaan niitä ominaisuuksia.
Miten sinä näet toisten ihmisten ominaisuudet vai onko sinulle nämä parisuhdetta ajatellen tärkeät ominaisuudet vain niin pinnallisia että toista katsomalla ne kaikki näet?
Vaikka te täällä väitätte ettei miehen ulkonäöllä ole merkitystä niin se ei IRL pidä paikkaansa. Kyllä suurimmalla osalla on sen suhteen vaatimuksia.
Toisekseen en puhunut vain ulkonäöstä. Itse kun ei ole mikään naisten naurattaja enkä harrasta tai tee mitään mielenkiintoista niin naisilla loppuu mielenkiinto hyvin nopeasti, koska olen liian tylsä. Ei riitä, että on fiksu, vakiduuni, auttavainen, kohtelias, luotettava jne. Pitäisi olla jotenkin jännittävä ja hauska.
Minusta saisi luotettavan ja rakastavan kumppanin, mutta ei se vaan riitä. Enkä pysty muuttumaan sellaiseksi ekstrovertiksi seuramieheksi mitä naiset kaipaa.
Ja ennen kuin joku väittää, että etsin jotain missiä niin näin ei todellakaan ole. Vai olikohan ne sadat naiset Tinderissäkin joita tykkäilin vain niitä?
Minä naisena voin allekirjoittaa tämän. Menin naimisiin luotettavan, kohteliaan ja auttavaisen miehen kanssa. Järjellä ajateltunahan sellainen ihminen on hyvä kumppani, jonka kanssa voi turvallisesti vuosia viettää. Rakastin häntä tietysti myös. Mutta seitsemän vuoden jälkeen olin kuolla tylsyyteen! Mies ei tehnyt mitään, ei halunnut käydä missään (paitsi lempibändiensä keikalla enkä minä niin välittänyt niistä bändeistä, lähdin tietysti joskus mukaan silti). Ravintolassakin hän kaivoi kännykkänsä esille ja lueskeli mieluummin sitä. Eipä siinä mitään, laitoimme lusikat jakoon hyvässä yhteisymmärryksessä, sillä olihan kummallekin selvää ettei suhteemme enää pariin viimeiseen vuoteen toiminut ja mieskin näki, etten ollut tyytyväinen joten ei ollut hänenkään etunsa jäädä roikkumaan minun kanssani. Nyt minulla on mies, joka ei ole yhtä kohtelias tai luotettava, mutta hänen kanssaan minulla on hauskaa ja elämämme on täynnä molempia kiinnostavia virikkeitä. Lisäksi eksä oli ylipainoinen ja täytyy myöntää, että ajan kanssa se oli minulle turn off (minä haluan olla sängyssä se, jonka paikat kivasti höllyy - normaalipainossa olen, joten kyse on nyt perseestä ja tisseistä). Nykyinen mies ei ole lihaksikas, mutta jäntevä ja työnsä vuoksi vahva.
Joten kyllä, minulle eloisalle, tekevälle ja liikkuvaiselle ihmiselle on tärkeää, että kumppanikin on sellainen. Harmi, etten tiennyt tätä ilman kokemusta liitosta eksän kanssa. Eksä oli samanlainen kuin isäni, luotettava, vakaa ja hieman hajuton ja mauton. En sittenkään halunnut olla isäni kanssa.
Näin, itse olen juuri tuollainen hajuton ja mauton.
Tiedoksesi voin kertoa, että eksäni on löytänyt naisen, joka jakaa tylsyyden hänen kanssaan. Kuuntelevat samanlaista musiikkia, käyvät yhdessä keikoilla, istuvat kumpikin yhdessä omilla koneillaan ja pelaavat. Mutta siihenkin vaadittiin se, että mies nousi ylös sieltä koneensa äärestä ja meni ulos ihmisten seuraan. Illanistujaisiin kavereiden kanssa, niille keikoille. Joku tutun tuttu taisi tämäkin nainen olla. Epäsosiaaliset ihmiset saavat odottaa vaikka hamaan tappiin asti, että joku tulisi kotoa noutamaan. Eksänikin on epäsosiaalinen, mutta hakeutui silti mukavuusalueensa (=oma tietokonetuoli) ulkopuolelle omanlaistensa ihmisten seuraan onnistunein lopputuloksin. Suosittelen sulle samaa.
Tähän vielä yksi huomio liittyen alkuperäiseen tekstiini, että eksälläni oli huomattavasti isompi kuin nykyisellä. Ei meinaa mitään, sillä nykyisen kanssa on se kuuluisa kipinä joka kiihottaa enemmän kuin sentti sinne tänne.
No sinä et ainakaan lukenut yhtään viestiä mitä kirjoitin tuosta ulkona liikkumisesta, että siitä se ei ole kyllä kiinni ollut. Ihmetyttää kyllä, että automaattisesti se syy oletetaan olevan puliukkomainen ulkonäkö tai kotiin linnouttautuminen.
Vau, onpa sulla miellyttävä luonne ja asenne, tuskin yhtään passiivis-agressiivinen! Luin kyllä viestisi, jossa kerroit käyväsi kalastamassa ja koiran kanssa lenkillä. Et puhunut kavereidesi kanssa seurustelusta yhtään mitään, korjaa toki jos olen väärässä. Tätähän minä vain sinulle ehdotin, kun valittelit olevasi samanlainen tylsimys kuin eksänikin. Että kavereiden parissa niihin uusiinkiin ihmisiin usein tutustuu, ei mitään sen kummempaa tai syyllistävämpää. Ulkonäköäsi en tainnut kommentoida ollenkaan, tämänkin voit korjata jos huomaat väittämässäni epäkohdan.
Eli et tosiaan lukenut. Kerroin jo aikaisemmin, että olen käynyt baareissa, keikoilla,terasseilla, jne mitä mainitsit eksäsi tehneen. Siellä missä naisiakin liikkuu.
Haukkuminen sinulta sen sijaan luonnistuu hyvin.
Pusi pusi.
Entäs ne illanistujaiset? Julkisilla paikoilla on ihan eri fiilikset olla ihmisten kanssa kuin jonkun kotona.
Niihin ei ole kutsuja tullut.
Järjestä niitä sitten itse. Ties miten kivan mimmin joku sun tuttu joskus tuo mukanaan kaverina.
Muuten voisin, mutta ei oikein ole ketä kutsua. Kaverit asuu muilla paikkakunnilla ja ovat perheellisiä, elävät vauva-arkea. Työkaverit itseä 20v vanhempia. Juu tiedän, on säälittävää.
Samasta syystä käyn yleensä yksin baareissa.
En oikeastaan mitään. En tiedä olenko tyytyväinen aika neutraali fiilis.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Keskustelu loppuu alkuunsa, jos toinen osapuoli tekee megaluokan hölmöyden: väittää tietävänsä, mitä toinen oikeasti tuntee, ajattelee ja tavoittelee.
Ihminen haluaa tulla ymmärretyksi. Se on usein vaikeaa. Siihen tarvitaan kuuntelemista, ei omien ennakkoluulojensa toitottamista.
Tuollaisten yleistysten ja piintyneiden käsitysten takana on yleensä tyhmyys ja vihamielisyys ja epäluuloisuus. Yleinen negatiivisuus.
Sellaisen ihmisen läheltä ainakin minä poistun ripeästi.
Et varmaankaan ihmettele, miksi täällä ei asiallisesti keskustelevia miehiäkään näy...?
Eikö tässäkin ketjussa ole ihan asiallista keskustelua?
Vierailija kirjoitti:
M35 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen hämmästynyt.
Yksikään mies ei ole sanonut: joo, kertokaa naiset. Mä haluan tietää.
Ei yksikään.
No ne asiat on luettu tältä palstalta jo monesta eri ketjusta.
Naisten vai miesten kertomana? Sinäkin kovasti väitit tietäväsi mutta et sitten osannut kuitenkaan vastata.
Itseni vastakohta riittänee hyvin. Olen tähänkin ketjuun kyllä jotain vastaillut. Jokaisella naisella kuitenkin on oma mielipide asiaan niin turha vetää mulla mitään listoja, mutta kyllä mä tiedän suunnilleen mitä mun pitäisi olla.
Onko meillä ollut sanaharkkaa, mutta joka tapauksessa unohdetaan vaan. Siis kyllähän mä liikun baareissa ja tapahtumissa, mutta en mä tuntemattomille naisille mene juttelemaan kutsumatta. Jotain katseita yms pitäisi olla.