M35

Heh, tuollaiset miehet sitten kyllä pääsee treffeille.

Mistä poistetusta ketjusta tässä puhutaan?Kyllä kai se on edelleen olemassa jos samasta puhutaan.

Vierailija kirjoitti:

Lisään tuohon baariaspektiin vielä sen, että voithan vähän harjoitella sitä kontaktin ottoa ihan vaan sillä, että esim. moikkaat jotain naista päätäsi nyökkäämällä jostain kauempaa ja jätät sen sitten siihen, älä jää tuijottamaan tai edes vilkuile tai yritä mennä juttusille. Sen kun vaan moikkaat. Tai ohikulkiessa vaikka katsot silmiin ja sanot ääneen moi ja kävelet muina miehinä ohi. Joku nainen voi vaikka tästä kiinnostuakin, sillä silloin olet ilmaissut että hei, tässä ollaan, mutta en työnny sun iholle. Olisit silloin ns. vaaraton lähestyä ja vaikutat itsevarmemmalta, kun voit ottaa kontaktia ja päästää samoin tein irti. Kuulostaako ihan hullulta? Minä en naisena ollenkaan pahastuisi jos mua joku vaan moikkaisi. Moikkaisin takaisin. Jos en olisi kiinnostunut, olisin iloinen ettei tullut enempää yritystä, jos kiinnostuisin, menisin itse sitten juttusille. Ja tietenkään et moikkaile koko baarin naisia läpi, vaan vaikka yhden illassa.

No nyt kun sanoit niin olen noinkin tehnyt. Olen oikeastaan kyllä jo luovuttanut baarien suhteen.

Vierailija kirjoitti:

M35 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

M35 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

M35 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

M35 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

M35 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

M35 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

M35 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

M35 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

M35 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei tullut keskustelua aiheesta. Antaa siis olla.

Kysymys kuului, haluatteko miehet tietää, mitä ominaisuuksia naiset haluavat kumppanilta?

Tähän voi vastata en tai haluan, kiitos.

Sen sijaan saimme kuulla sadannen kerran miesten kuvitelmat naisten prioriteeteista.

Ne menevät niin metsään kuin voi.

Ja tottakai annos naisvihaa tuli taas ( naiset on hirveitä, koska....)

Joten antaa olla sitten. Jokunen nainen vaivautui kertomaan vilpittömästi omat kriteerinsä. Niitä ei oikein uskottu. Mä en viitsi, ei ole kiva jutella ihmisten kanssa jotka eivät kuuntele. Onneksi irl tapaa joskus myös sellaisia miehiä, joiden kanssa keskustelu on antoisaa molemmille.

Kyllä minä ainakin tiedän mitä suurinosa naisista haluaa. Helppo se on nähdä ympärillä. Ongelma on se ettei itse pysty tarjoamaan niitä ominaisuuksia.

Miten sinä näet toisten ihmisten ominaisuudet vai onko sinulle nämä parisuhdetta ajatellen tärkeät ominaisuudet vain niin pinnallisia että toista katsomalla ne kaikki näet?

Vaikka te täällä väitätte ettei miehen ulkonäöllä ole merkitystä niin se ei IRL pidä paikkaansa. Kyllä suurimmalla osalla on sen suhteen vaatimuksia.

Toisekseen en puhunut vain ulkonäöstä. Itse kun ei ole mikään naisten naurattaja enkä harrasta tai tee mitään mielenkiintoista niin naisilla loppuu mielenkiinto hyvin nopeasti, koska olen liian tylsä. Ei riitä, että on fiksu, vakiduuni, auttavainen, kohtelias, luotettava jne. Pitäisi olla jotenkin jännittävä ja hauska.

Minusta saisi luotettavan ja rakastavan kumppanin, mutta ei se vaan riitä. Enkä pysty muuttumaan sellaiseksi ekstrovertiksi seuramieheksi mitä naiset kaipaa.

Ja ennen kuin joku väittää, että etsin jotain missiä niin näin ei todellakaan ole. Vai olikohan ne sadat naiset Tinderissäkin joita tykkäilin vain niitä?

Minä naisena voin allekirjoittaa tämän. Menin naimisiin luotettavan, kohteliaan ja auttavaisen miehen kanssa. Järjellä ajateltunahan sellainen ihminen on hyvä kumppani, jonka kanssa voi turvallisesti vuosia viettää. Rakastin häntä tietysti myös. Mutta seitsemän vuoden jälkeen olin kuolla tylsyyteen! Mies ei tehnyt mitään, ei halunnut käydä missään (paitsi lempibändiensä keikalla enkä minä niin välittänyt niistä bändeistä, lähdin tietysti joskus mukaan silti). Ravintolassakin hän kaivoi kännykkänsä esille ja lueskeli mieluummin sitä. Eipä siinä mitään, laitoimme lusikat jakoon hyvässä yhteisymmärryksessä, sillä olihan kummallekin selvää ettei suhteemme enää pariin viimeiseen vuoteen toiminut ja mieskin näki, etten ollut tyytyväinen joten ei ollut hänenkään etunsa jäädä roikkumaan minun kanssani. Nyt minulla on mies, joka ei ole yhtä kohtelias tai luotettava, mutta hänen kanssaan minulla on hauskaa ja elämämme on täynnä molempia kiinnostavia virikkeitä. Lisäksi eksä oli ylipainoinen ja täytyy myöntää, että ajan kanssa se oli minulle turn off (minä haluan olla sängyssä se, jonka paikat kivasti höllyy - normaalipainossa olen, joten kyse on nyt perseestä ja tisseistä). Nykyinen mies ei ole lihaksikas, mutta jäntevä ja työnsä vuoksi vahva.

Joten kyllä, minulle eloisalle, tekevälle ja liikkuvaiselle ihmiselle on tärkeää, että kumppanikin on sellainen. Harmi, etten tiennyt tätä ilman kokemusta liitosta eksän kanssa. Eksä oli samanlainen kuin isäni, luotettava, vakaa ja hieman hajuton ja mauton. En sittenkään halunnut olla isäni kanssa.

Näin, itse olen juuri tuollainen hajuton ja mauton.

Tiedoksesi voin kertoa, että eksäni on löytänyt naisen, joka jakaa tylsyyden hänen kanssaan. Kuuntelevat samanlaista musiikkia, käyvät yhdessä keikoilla, istuvat kumpikin yhdessä omilla koneillaan ja pelaavat. Mutta siihenkin vaadittiin se, että mies nousi ylös sieltä koneensa äärestä ja meni ulos ihmisten seuraan. Illanistujaisiin kavereiden kanssa, niille keikoille. Joku tutun tuttu taisi tämäkin nainen olla. Epäsosiaaliset ihmiset saavat odottaa vaikka hamaan tappiin asti, että joku tulisi kotoa noutamaan. Eksänikin on epäsosiaalinen, mutta hakeutui silti mukavuusalueensa (=oma tietokonetuoli) ulkopuolelle omanlaistensa ihmisten seuraan onnistunein lopputuloksin. Suosittelen sulle samaa.

Tähän vielä yksi huomio liittyen alkuperäiseen tekstiini, että eksälläni oli huomattavasti isompi kuin nykyisellä. Ei meinaa mitään, sillä nykyisen kanssa on se kuuluisa kipinä joka kiihottaa enemmän kuin sentti sinne tänne.

No sinä et ainakaan lukenut yhtään viestiä mitä kirjoitin tuosta ulkona liikkumisesta, että siitä se ei ole kyllä kiinni ollut. Ihmetyttää kyllä, että automaattisesti se syy oletetaan olevan puliukkomainen ulkonäkö tai kotiin linnouttautuminen.

Vau, onpa sulla miellyttävä luonne ja asenne, tuskin yhtään passiivis-agressiivinen! Luin kyllä viestisi, jossa kerroit käyväsi kalastamassa ja koiran kanssa lenkillä. Et puhunut kavereidesi kanssa seurustelusta yhtään mitään, korjaa toki jos olen väärässä. Tätähän minä vain sinulle ehdotin, kun valittelit olevasi samanlainen tylsimys kuin eksänikin. Että kavereiden parissa niihin uusiinkiin ihmisiin usein tutustuu, ei mitään sen kummempaa tai syyllistävämpää. Ulkonäköäsi en tainnut kommentoida ollenkaan, tämänkin voit korjata jos huomaat väittämässäni epäkohdan.

Eli et tosiaan lukenut. Kerroin jo aikaisemmin, että olen käynyt baareissa, keikoilla,terasseilla, jne mitä mainitsit eksäsi tehneen. Siellä missä naisiakin liikkuu.

Haukkuminen sinulta sen sijaan luonnistuu hyvin.

Pusi pusi.

Entäs ne illanistujaiset? Julkisilla paikoilla on ihan eri fiilikset olla ihmisten kanssa kuin jonkun kotona.

Niihin ei ole kutsuja tullut.

Järjestä niitä sitten itse. Ties miten kivan mimmin joku sun tuttu joskus tuo mukanaan kaverina.

Muuten voisin, mutta ei oikein ole ketä kutsua. Kaverit asuu muilla paikkakunnilla ja ovat perheellisiä, elävät vauva-arkea. Työkaverit itseä 20v vanhempia. Juu tiedän, on säälittävää.

Samasta syystä käyn yleensä yksin baareissa.

Okei, no sitten ymmärrän vähän paremmin miksi et törmää naisiin oikein missään, kun et törmäile vissiin oikein ihmisiin ylipäänsä? Ei ole mulla itsellänikään kuin kaksi ystävää jotka kumpikin asuvat 600 km päässä, joten ymmärrän kyllä miten yksinäistä se on. Joka tapauksessa jos olisin miestä hakemassa, niin itse kyllä jotenkin hakeutuisin ihmisten seuraan tavalla tai toisella ja toivoisin törmääväni mukavaan mieheen siellä (en menisi nettipalveluihin). Ei ne yksinäiset lenkit oikein ihmiskontakteja mullekaan tarjoa. :) Miten ois joku koiraryhmä sun lähialueella?

Hei lyödäänkö kättä päälle ja unohdetaan se tän aamuinen sanaharkka?

Onko meillä ollut sanaharkkaa, mutta joka tapauksessa unohdetaan vaan. Siis kyllähän mä liikun baareissa ja tapahtumissa, mutta en mä tuntemattomille naisille mene juttelemaan kutsumatta. Jotain katseita yms pitäisi olla.

Oletko tullut ajatelleeksi, että ehkä se sun unelmien nainen seisoi suhun selin eikä huomannut sua, eikä täten voinut katseellaan edes kutsua? Kokeile joskus tarkkailla tilannetta (siis että kuka vaikuttaa mukavalta ja helposti lähestyttävältä) ja rohkaistua juttusille, edes joskus ja jouluna. Ystävällinen mutta yllättävä lähestyminen tulee melkein naiselle kuin naiselle aina välillä vastaan, ja haluaisin uskoa että useimmat osaavat vastata asiaan ystävällisesti itsekin. Jos ei veikkaa, ei voi voittaa.

Voi varmasti ollakkin, mutta en mä viitsi ketään mennä häiritsemään ilman mitään kontaktia. Suurinosa ei hae seuraa kuitenkaan. Kyllä mä uskon, että kiinnostuneelta naiselta tulee jotain merkkiä lähestyä.

Joo varmasti kiinnostuneet naiset silmäilee ja ottaa kontaktia. Mutta tuolla laillahan sinä jätät oman kohtalosi toisten käsiin, ilman että aktiivisesti itse teet mitään. Tietysti jos tämä on tietoinen valinta niin ei siinä mitään, mutta jos sua harmittaa ettei naisseuraa tahdo sun elämään ilmestyä, niin kyllähän tuossa on selvästi yksi langanpätkä minkä jätät solmimatta.

Tältä palstalta on saanut aika monesti lukea kuinka naiset pitää lähestyviä miehiä ongelmana baarissa. Jos nainen ei mulle mitään vihreää valoa anna niin jätän hänet rauhaan. Ehkä mä sitten jään yksin. Alkaa tuntua jopa todennäköiseltä, koska olen käynyt varmasti 10 kertaa baarissa 6kk sisään ilman mitään kontaktia naisiin. Huomaa oman kelpaamattomuuden kun kuuntelee miten monille baareista löytyy aina seuraa.

Vierailija kirjoitti:

M35 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

M35 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

M35 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

M35 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

M35 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

M35 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

M35 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

M35 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei tullut keskustelua aiheesta. Antaa siis olla.

Kysymys kuului, haluatteko miehet tietää, mitä ominaisuuksia naiset haluavat kumppanilta?

Tähän voi vastata en tai haluan, kiitos.

Sen sijaan saimme kuulla sadannen kerran miesten kuvitelmat naisten prioriteeteista.

Ne menevät niin metsään kuin voi.

Ja tottakai annos naisvihaa tuli taas ( naiset on hirveitä, koska....)

Joten antaa olla sitten. Jokunen nainen vaivautui kertomaan vilpittömästi omat kriteerinsä. Niitä ei oikein uskottu. Mä en viitsi, ei ole kiva jutella ihmisten kanssa jotka eivät kuuntele. Onneksi irl tapaa joskus myös sellaisia miehiä, joiden kanssa keskustelu on antoisaa molemmille.

Kyllä minä ainakin tiedän mitä suurinosa naisista haluaa. Helppo se on nähdä ympärillä. Ongelma on se ettei itse pysty tarjoamaan niitä ominaisuuksia.

Miten sinä näet toisten ihmisten ominaisuudet vai onko sinulle nämä parisuhdetta ajatellen tärkeät ominaisuudet vain niin pinnallisia että toista katsomalla ne kaikki näet?

Vaikka te täällä väitätte ettei miehen ulkonäöllä ole merkitystä niin se ei IRL pidä paikkaansa. Kyllä suurimmalla osalla on sen suhteen vaatimuksia.

Toisekseen en puhunut vain ulkonäöstä. Itse kun ei ole mikään naisten naurattaja enkä harrasta tai tee mitään mielenkiintoista niin naisilla loppuu mielenkiinto hyvin nopeasti, koska olen liian tylsä. Ei riitä, että on fiksu, vakiduuni, auttavainen, kohtelias, luotettava jne. Pitäisi olla jotenkin jännittävä ja hauska.

Minusta saisi luotettavan ja rakastavan kumppanin, mutta ei se vaan riitä. Enkä pysty muuttumaan sellaiseksi ekstrovertiksi seuramieheksi mitä naiset kaipaa.

Ja ennen kuin joku väittää, että etsin jotain missiä niin näin ei todellakaan ole. Vai olikohan ne sadat naiset Tinderissäkin joita tykkäilin vain niitä?

Minä naisena voin allekirjoittaa tämän. Menin naimisiin luotettavan, kohteliaan ja auttavaisen miehen kanssa. Järjellä ajateltunahan sellainen ihminen on hyvä kumppani, jonka kanssa voi turvallisesti vuosia viettää. Rakastin häntä tietysti myös. Mutta seitsemän vuoden jälkeen olin kuolla tylsyyteen! Mies ei tehnyt mitään, ei halunnut käydä missään (paitsi lempibändiensä keikalla enkä minä niin välittänyt niistä bändeistä, lähdin tietysti joskus mukaan silti). Ravintolassakin hän kaivoi kännykkänsä esille ja lueskeli mieluummin sitä. Eipä siinä mitään, laitoimme lusikat jakoon hyvässä yhteisymmärryksessä, sillä olihan kummallekin selvää ettei suhteemme enää pariin viimeiseen vuoteen toiminut ja mieskin näki, etten ollut tyytyväinen joten ei ollut hänenkään etunsa jäädä roikkumaan minun kanssani. Nyt minulla on mies, joka ei ole yhtä kohtelias tai luotettava, mutta hänen kanssaan minulla on hauskaa ja elämämme on täynnä molempia kiinnostavia virikkeitä. Lisäksi eksä oli ylipainoinen ja täytyy myöntää, että ajan kanssa se oli minulle turn off (minä haluan olla sängyssä se, jonka paikat kivasti höllyy - normaalipainossa olen, joten kyse on nyt perseestä ja tisseistä). Nykyinen mies ei ole lihaksikas, mutta jäntevä ja työnsä vuoksi vahva.

Joten kyllä, minulle eloisalle, tekevälle ja liikkuvaiselle ihmiselle on tärkeää, että kumppanikin on sellainen. Harmi, etten tiennyt tätä ilman kokemusta liitosta eksän kanssa. Eksä oli samanlainen kuin isäni, luotettava, vakaa ja hieman hajuton ja mauton. En sittenkään halunnut olla isäni kanssa.

Näin, itse olen juuri tuollainen hajuton ja mauton.

Tiedoksesi voin kertoa, että eksäni on löytänyt naisen, joka jakaa tylsyyden hänen kanssaan. Kuuntelevat samanlaista musiikkia, käyvät yhdessä keikoilla, istuvat kumpikin yhdessä omilla koneillaan ja pelaavat. Mutta siihenkin vaadittiin se, että mies nousi ylös sieltä koneensa äärestä ja meni ulos ihmisten seuraan. Illanistujaisiin kavereiden kanssa, niille keikoille. Joku tutun tuttu taisi tämäkin nainen olla. Epäsosiaaliset ihmiset saavat odottaa vaikka hamaan tappiin asti, että joku tulisi kotoa noutamaan. Eksänikin on epäsosiaalinen, mutta hakeutui silti mukavuusalueensa (=oma tietokonetuoli) ulkopuolelle omanlaistensa ihmisten seuraan onnistunein lopputuloksin. Suosittelen sulle samaa.

Tähän vielä yksi huomio liittyen alkuperäiseen tekstiini, että eksälläni oli huomattavasti isompi kuin nykyisellä. Ei meinaa mitään, sillä nykyisen kanssa on se kuuluisa kipinä joka kiihottaa enemmän kuin sentti sinne tänne.

No sinä et ainakaan lukenut yhtään viestiä mitä kirjoitin tuosta ulkona liikkumisesta, että siitä se ei ole kyllä kiinni ollut. Ihmetyttää kyllä, että automaattisesti se syy oletetaan olevan puliukkomainen ulkonäkö tai kotiin linnouttautuminen.

Vau, onpa sulla miellyttävä luonne ja asenne, tuskin yhtään passiivis-agressiivinen! Luin kyllä viestisi, jossa kerroit käyväsi kalastamassa ja koiran kanssa lenkillä. Et puhunut kavereidesi kanssa seurustelusta yhtään mitään, korjaa toki jos olen väärässä. Tätähän minä vain sinulle ehdotin, kun valittelit olevasi samanlainen tylsimys kuin eksänikin. Että kavereiden parissa niihin uusiinkiin ihmisiin usein tutustuu, ei mitään sen kummempaa tai syyllistävämpää. Ulkonäköäsi en tainnut kommentoida ollenkaan, tämänkin voit korjata jos huomaat väittämässäni epäkohdan.

Eli et tosiaan lukenut. Kerroin jo aikaisemmin, että olen käynyt baareissa, keikoilla,terasseilla, jne mitä mainitsit eksäsi tehneen. Siellä missä naisiakin liikkuu.

Haukkuminen sinulta sen sijaan luonnistuu hyvin.

Pusi pusi.

Entäs ne illanistujaiset? Julkisilla paikoilla on ihan eri fiilikset olla ihmisten kanssa kuin jonkun kotona.

Niihin ei ole kutsuja tullut.

Järjestä niitä sitten itse. Ties miten kivan mimmin joku sun tuttu joskus tuo mukanaan kaverina.

Muuten voisin, mutta ei oikein ole ketä kutsua. Kaverit asuu muilla paikkakunnilla ja ovat perheellisiä, elävät vauva-arkea. Työkaverit itseä 20v vanhempia. Juu tiedän, on säälittävää.

Samasta syystä käyn yleensä yksin baareissa.

Okei, no sitten ymmärrän vähän paremmin miksi et törmää naisiin oikein missään, kun et törmäile vissiin oikein ihmisiin ylipäänsä? Ei ole mulla itsellänikään kuin kaksi ystävää jotka kumpikin asuvat 600 km päässä, joten ymmärrän kyllä miten yksinäistä se on. Joka tapauksessa jos olisin miestä hakemassa, niin itse kyllä jotenkin hakeutuisin ihmisten seuraan tavalla tai toisella ja toivoisin törmääväni mukavaan mieheen siellä (en menisi nettipalveluihin). Ei ne yksinäiset lenkit oikein ihmiskontakteja mullekaan tarjoa. :) Miten ois joku koiraryhmä sun lähialueella?

Hei lyödäänkö kättä päälle ja unohdetaan se tän aamuinen sanaharkka?

Onko meillä ollut sanaharkkaa, mutta joka tapauksessa unohdetaan vaan. Siis kyllähän mä liikun baareissa ja tapahtumissa, mutta en mä tuntemattomille naisille mene juttelemaan kutsumatta. Jotain katseita yms pitäisi olla.

Oletko tullut ajatelleeksi, että ehkä se sun unelmien nainen seisoi suhun selin eikä huomannut sua, eikä täten voinut katseellaan edes kutsua? Kokeile joskus tarkkailla tilannetta (siis että kuka vaikuttaa mukavalta ja helposti lähestyttävältä) ja rohkaistua juttusille, edes joskus ja jouluna. Ystävällinen mutta yllättävä lähestyminen tulee melkein naiselle kuin naiselle aina välillä vastaan, ja haluaisin uskoa että useimmat osaavat vastata asiaan ystävällisesti itsekin. Jos ei veikkaa, ei voi voittaa.

Voi varmasti ollakkin, mutta en mä viitsi ketään mennä häiritsemään ilman mitään kontaktia. Suurinosa ei hae seuraa kuitenkaan. Kyllä mä uskon, että kiinnostuneelta naiselta tulee jotain merkkiä lähestyä.