M14

Keräät rohkeutesi, ja sanot vaan napakasti ja suoraan että "eiköhän tuo syöminen ollut sinun osaltasi siinä", tai "saat sitten maksaa nuo ahmimasi ruoat" :D

Vierailija kirjoitti:

Minulla on kaksi pientä lasta ja minulla on ollut jo pitkään pelkoja jos lapsilleni tapahtuu jotain pahaa. Tai he joutuvat vaaraan. Eniten pelottaa jos lapset on vaikka päiväkodissa, jossain muualla hoidossa tai jos olen vaikka lasten kanssa ulkoilemassa pelkään välillä että meille/lapsille tehdään pahaa tai käy jotain pahaa. Tämä on välillä niin väsyttävää pelätä ja olla huolissaan. Mutta eniten olen silloin huolissani jos lapset ovat poissa kotoa enkä ole lasten kanssa itse.

Olet ylihuolehtivainen. Ainakin jos lastesi kasvaessa edelleen olet heistä noin huolissaan ja varoittelet heitä "turhista" asioista. Oma äitini oli nimittäin tuollainen ollessani pieni, ja etenkin isoveljeäni hän varoitteli liikaa lukuisista turhista/ei niin vaarallisista asioista, josta johtuen isoveljeni itsetunto on edelleen nollissa, eikä hän oikein uskalla kokeilla/tehdä mitään uutta tai mitään, mikä on vähänkään vaarallista (kuten sytyttää kynttilän).

Koronahysteerikot ovat perseestä. (Nykyään tämä kyllä taitaa olla valtamielipide)

Se nyt on ihan normaalia, jokainen mies tekee niin enemmän tai vähemmän, joten turhaan loukkaannut.

Olen virallisesti uimataidoton: osaan uida kunnolla vain koirauintia ja sammakkoa, ja niitäkin jaksan uida vain noin 50m putkeen, vaikka uimataidon vähimmäisvaatimukset on, että jaksaa uida 200m tai enemmän. Pakkohan tuosta on tilanteen vaatiessa kertoa, mutta en kyllä ainakaan vielä ole uimataidottomuudestani ikinä muille kertonut, paitsi läheisilleni.