LoveMyChildren

TIISTAITA!

Relightille paljon onnea =)

Havu: oot ihan loppumetreillä. TSEMPPIÄ nyt ihan hirveesti. Ota plussa ja mut sitten mukaan junaileen, jooko? Peukutan!

).( Tää on piiiiinaaaa. Ei MITÄÄN tuntemuksia, EI mitään. Ihan normi olo. Ei palele, ei oo mitään kummallista. Kuvittelenko vain vai oliko kunnon PMS:ääkin aamulla kun raivosin pikkuasioista ennen töihin lähtöä… Muka kiire ja jäkäjäkä. Hitto soikoon. 

Googlasin tällaisen taulukon: http://www.nyufertilitycenter.org/ivf/embryo_transfer
Siitä näkee miten etenee tuo homma masussa 3-päiväisenä siirretyllä alkiolla… Meitsillä pitäs siis olla jo murunen kiinnittyneenä ja hcg pitäs jo erittyä vereen… No jaa, denadaa kyllä tuntuu. En tiiä, vähän on pessimistinen fiilis.

Enkä ole VIELÄKÄÄN saanut klinikan kirjettä. Soitin sinne äsken ja jätin soittopyynnön. Pakko saada tietää nythetitänään, että kuoliko se toinen alkio, kuten uskon. Ärsyttää sekin, että tässä piinassa ja ahdistuksen sekaisessa jännityksessä klinikka pihtaa tietoa, vaikka lupasi sen jo viime viikolla… MRR!!

Näin täällä. Menen syömään.

LMC (ent. Roxymamma) pp8

Moi!

Mulla on kans vahvasti keskittymisvaikeuksia. Ja ne yhdistettynä työkiireeseen ei ole ihan kovin hyvä juttu. Ajatukset karkaa ihan muualle ja joka toinen sekunti olen toiveikas, joka toinen sitten todellakaan en ole.

Anna Mai: Siinä olis jollekin ideanikkarille tai keksijänerolle tuhannen miljardin taalan paikka, jos sellaisen laitteen tai metodin kehittäisi. Oi niin maksaisin siitä riemusta, että saisi samantien tiedon, että tärppäskö vai ei. Tää epätietoisuus on niin viheliäistä.

Testatkaa oi testatkaa nyt niitä plussia! Saatas kunnon puhuri päälle, ehkä se tempaisi mukaan meitä pitkään kärvistelleitä useammankin =)

LMC

Uutta viikkoa...
WeeBee: lohtuhali. Onhan se ihan perseestä kun joutuu odottamaan, että pääsisi edes odottamaan. Aika tuntuu niin kaamean pitkältä. Tsemppiä!!!!!!!! Ja jos vaan jaksat niin päivitä toki listaa, mut ymmärrän jos ei nappaa...
Havu: Sulla onkin jo j'nnät päivät. Kovasti puhaltelen täältä plussatuulosia ja tsempitän tietty jaksamaan vielä.
Itse oon kanssa laskenut aina niin, että menkkojen alkupäivä on se kp1 ja ovispäivä on dpo0. Tämä on laskukaava myös ainakin niillä klinikoilla ja neuvoloissa, joissa olen asioinut.
Suuret pahoittelut helmikuisiin pudonneille ja vähintään yhtä suuresti tsemppiä seuraavaan kiertoon!
).( Täällä on niin ristiriitainen olo. Tiedän hyvin, että kaikki on vielä mahdollista mutta tuntuu samalla, että tämä oli tässä. Ei vain tunnu siltä, että olisi onnistunut. Tässä on vielä viikko aikaa, joten turhaan hötkyilen. Mutta klinikan kirjettä ei ole vieläkään tullut ja se ärsyttää ihan jäätävästi.
Viikonloppu oli jotenkin tosi rankka lasten kanssa ja vaikka olikin äitienpäivä niin lähinnä oli jotenkin raskasta. Itketti ja masensi ja tuntuukin, että eihän tällaiseen maastoon mikään kiinnity… Huoh.
Noooh… Nyt on taas niin kiire viikko käsillä, että ehkä joskus loppuviikosta ehtii miettiä vauvautumisasioita.
Voimia, tsemppiä, malttia ja plussatuulia ihan jokaiselle.

LMC (ent. Roxymamma) pp7

Perjantaita!

Weebee: osanottoni veljesi poismenosta. Raskasta todella varmasti, ei ihme, että kroppa reagoi. Voimia ja jaksamista! Jos nyt tähän jotain kevennystä kirjoittisi, niin me käytiin kanssa yhdellä ulkomaanmatkalla viime vuonna sellaisella saarella, jossa oli tällainen paikallisen hedelmällisyyden jumalan luola. Osuttiin paikalle tietämättä mikä ihmeen paikka se oli, mutta tietty toimittiin siellä sitten ohjeistuksen mukaan. Eli siellä kehotettiin sytyttämään suitsuke ja toivomaan lasta. Sen jälkeen siellä sai ihmetellä eri kokoisia puisia falloksia joita oli luola täynnä. Melko hämärää touhua, eikä meitä ainakaan ole auttanut =D.

Toivetta täynnä: teillä oliskin aika kiva la... Toivotaan, että se on enne ja siellä pikkuinen jo kasvaa =).

Promintille, Tirppaselle, Vauva3:lle, Havulle ja muille kovasti tsemppiä loppukiertoon!!!

Mites muut loppukiertolaiset?

Havu: Mulle selitti viime syksynä inssien aikaan joku farmaseuttitäti apteekissa, että foolihappoa on kahden laista, pehmeää ja kovaa. Pehmeä imeytyy helposti ja paremmin kuin kova. Kovaa on kuulemma näissä "perusmonivitamineissa" ja pehmeää sitten näissä (kalliissa) erityisesti odottajille ja raskautta suunnitteleville... Tiedä sitten kuinka paljon oli pelkkää myyntipuhetta. Itse olen jo vuosia syönyt monivitamiinia ja erikseen vielä lisäna foolihappoa, sitä kun saa ihan pieninä tabuina pelkkänä foolihapponakin.

Yennaf: KIITOS paljon tsempeistä, niitä TODELLA tarvitaan!

).( Mulle on iskenyt joku masis. Ei tästä kumminkaan mitään tuu. Ei siellä mitään kasva eikä sinne mitään kiinnity... Edelleenkään en ressaa mistään, oon vaan ja annan elämän mennä painollaan. Mutta ahdistaa kun klinikan kirjettä ei ole vieläkään tullut emmekä siis ole saaneet sitä lopullista varmuutta siitä, menikö se yksi rääpäle pakkaseen vai ei.

Tunnen itseni vaan niin tyhjäksi. Mua ei jännitä, enkä odota innolla tulevaa vaan lähinnä ärsyttää tää koko rumba ja luget ja ja ja... Huokaus.

Tänään meillä on töissä naisten ilta ja shampanjatasting sekä herkkuruokia. En voi edes ajatella juovani mitään, joten helkkarin hankalaahan tätä on nyt peitellä. Olen toki jo rakennellut selitykset valmiiksi ja otan shampanjaa lasiin mutta en vaan juo sitä.

Näillä fiiliksillä viikonloppuun. Onnea sunnuntaille niille, joilla jo lapsosia on.

LMC pp4

Heissan!

Kiitos Havu ja muutkin tsempeistä, kyllä niitä vaan niin kovasti tarvitaan.

Koska meillä on ensimmäinen näin "rankka" hoito, niin en minäkään osannut oikein mitään odottaa. Tiesin lähinnä muiden kokemuksiin perustuen odottaa vain kaikenlaista hankaluutta töissä poissaoloista valehtelusta lähtien...

Punktioon asti olo oli aika kumma, fyysisesti rankka ja pelokas. Punktiosta toivuin nopeammin kuin olin asennoitunut enkä ollut niin kipeä kuin olin pelännyt muiden kokemuksia lukeneena.

Aika punktiosta siirtoon oli hermoja raastavaa, pelkäsin koko ajan, että puhelin soi. Toki se helpotti, että välissä oli viikonloppu ja tiesin, että viikonloppuna he eivät soita vaikka mikä olisi. Mutta maanantain jännitin ihan vatsa kuralla =).

Siirto sitten... No, täysin kivuton, en tuntenut mitään. Uutiset hämmensivät ja saivat itkemään pettymyksestä mutta nyt olo on jo seesteinen. Luget aiheuttaa lievää pahoinvointia, rintojen särkyä ja koko koktail yhdessä tekee sellaista oloa, että voisin hyvin olla raskaana. Siksipä näihin oloihin ei vaan voi mitenkään luottaa, on vaan jaksettava malttaa odottaa ja testattava sitten 19.5.

Nyt vaan toivomme, rukoillemme aivan, että alkio löytäisi sopivan kolosen ja suonen tuolta kohdusta, johon tarttua tiukasti kiinni. Olen ehkä hiukkasen hölmö, mutta juttelen alkiolle päivittäin ja pyydän, että jäisit luoksemme, tarttuisit kiinni, sillä se tekisi meistä onnellisimmat ikinä. Myös mies silittelee mahaani ja höpöttää sille... Hassu.

Näissä tunnelmissa siis nyt. Olen onnellinen ja seesteinen enkä aio ressata mitään. En kesken olevia tutkintopapereita, en työkiireitä, en harrastuskuvioita, en lasten asioita, en mahdollisesti edessä olevaa raakaa nega-pudotusta... en mitään. Olen vain ja elän toivossa. Ja nautin miehen hellyyden osoituksista =)

Tsemppiä ja plussatuulia kaikille sydämestäni. Toivottavasti tienne on hieman iisimpi kuin meidän.

LMC pp2