leonore

Moikka, 

Mukana ryhmässä myöskin, kolmatta odotellaan, tänään rv 6+1. 

Ennestään meillä pojat 3- ja 5-v. 

Varhaisen ja aika hankalan keskenmenon koin joulukuussa 2016 eli nyt aika varuillani olen, toivon kovasti että tällä kertaa kaikki OK mutta liikaa en jotenkaan uskalla innostua. 

Ensimmäinen lääkäriaika tasan vkon päästä perjantain, silloin pitäisi kaiketi sydänäänien näkyä jo, jos ovat näkyäkseen. Asun ulkomailla ja täällä ultrataan joka käyntikerralla, noin 4vkon välein. 

Oireet ovat aika vähäisiä. Rinnoissa on pisteliäitä tuntemuksia ja repäisykipua kohdun ja munasarjojen alueella esim. ylösnoustessa, aivastaessa jne. mutta ei paljon muuta. 

Onnea ja hyvää vointia kaikille odottajille!

Hei kaikille, leonore siirtyy takavasemmalle...

Sain keskenmenon. Pikkusen oli vuodellut koko ajan, lääkäristä sanottiin että voi olla normaalia alkuraskauteen kuuluvaa. Maanantaina sitten tuli isompi hyytymä pönttöön josta totesin, että pakko lähteä näytille. Gyne otti heti vastaan ja totesi sen mihin olin jo valmistautunut vaikkakin tietysti toivoin vielä että jostain muusta olisi kyse: Raskaus oli mennyt kesken hyvin varhaisilla viikoilla, ultranäkymä vastasi vkoja 5+2.

Gyne olisi lähettänyt kaavintaan suoraa tietä mutta sanoin että odotan mielummin jospa tyhjenisi itsekseen.

Keskiviikkona mulle sitten nousi hurja kuume, taas gynen tykö. Tulehdusarvot oli kovasti koholla, kuumetta yli 39. Lähetti mut suoraan sairaalaan. Pääsin sairaalassa tutkittavaksi ja pikana sit edettiin asioissa, sain antibioottia suoneen ja mut valmisteltiin supernopealla aikataululla toimenpiteeseen. Vaatteet pois, nimet papereihin ja nukutettavaksi. Tehtiin kaavinta. Sit heräämöön ja sieltä osastolle lepäämään. Täällä olen nyt edelleen, tänään pe iltapäivällä pääsen kotiin.

Näin päättyi tämä minun kolmas raskausmatkani, ennenkuin ehti kunnolla alkaakaan. Aika monet itkut itketty mutta onneksi mulla on loistava tukiverkosto jolle voin puhua asiasta.

Ihanaa odotusta teille muille!

Moikka taas kaikki, 

Kiva lukea muiden ajatuksia ja pohdintoja. 

Täällä olo on epäuskoinen. Raskausoireita kun ei ole oikein nimeksikään, mitä nyt rinnat vaan aristelee. Mietin, että olenkohan mä edes oikeasti raskaana? Soitin jo lääkäriajan ja sain sen ensi viikon perjantaille, jolloin viikkoja kasassa omien laskujeni mukaan 7+2. Saas nähdä. Hartaasti toivon, että kaikki olisi hyvin, mutta jotenkin en uskalla yhtään nyt antaa itselleni lupaa olla liian innoissani. Se vaaleanpunainen vuoto kyllä loppui, onneksi. Hyviä vointeja kaikille!

-leonore 6+0

Hei kaikille ja onnea odotukseen! 

Täällä tehtiin positiivinen raskaustesti toissapäivänä perjantaina ja nyt viikonlopun ajan ollaan sulateltu ihanaa uutista. Viikkoja vasta 5+4, LA menee elokuun alkupäiviin, mutta koska elokuisille ei vielä löydy omaa ketjua niin kirjoittelenpa - nyt ainakin alkuun - tänne heinäkuisiin. 

Ennestään meidän perheessä touhuavat 2/11 ja 1/13 syntyneet pojat. <3 

Ulkomailla asustellaan. Esikoinen syntyi Suomessa, kuopus täällä nykyisessä asuinmaassamme. Täällä raskaudenseurannan hoitaa yksityinen gynekologi ja ajattelin soittaa hänelle heti huomenna ensimmäistä lääkäriaikaa varatakseni. Oispa kiva päästä ultrattavaksi vielä ennen joulua jotta sais jonkinlaisen varmistuksen sille, että raskaana todellakin ollaan. Testi oli kyllä ihan vahvasti positiivinen ja rinnat aristavat kovin, muita raskausoireita ei ole, tosin onhan vielä hyvin aikaistakin. Pientä vaaleanpunaista vuotoa esiintyy, joka tietty jo heti hieman huolettaa. Senkin takia ois kiva käydä näytillä. Jospa se ois vaikka jokin tulehdus eikä merkki mistään vakavammasta. Aikaisemmat raskauden sujuneet hyvin, mutta on tämä alku silti aina yhtä jännäämistä. Viime raskaudessa tosin sain puolenvälin paikkeilla raskausdiabetes -diagnoosin, joka tuli aika puskista kun ylipainoa ei ole ja elintavat terveelliset. Samaa mahdollisesti odotettavissa tälläkin kierroksella, meinaan fiksata ruokavalion kuntoon siis jo heti alusta lähtien. 

Hyviä vointeja ja tsemppiä kaikille meille!