Laurette

Hei vaan! Vihdoin uskallan tänne kirjoittaa. Tänään on käyty yksityisellä varhaisultrassa katsomassa sykettä ja samaan syssyyn ekassa neuvolassa. Syyskuussa tipuin maaliskuisten joukosta kun ekassa ultrassa löytyikin menehtynyt sikiö. Lääkkeellinen tyhjennys ja uutta putkeen, nyt mennään ultran mukaan 7+3 eli heinäkuun puolen välin tienoille osuu la. Ensimmäisestä raskaudesta ja sen keskenmenosta jäi vähän kauhufiilis, joten siksi tätä uutta ei ole ottanut tosissaan ennen kuin näki sen sykkeen. Vaikka pahoinvointi on ollut ihan jokapäiväistä ja yölläkin pitää herätä syömään. Nyt sit kuitenkin annettiin jo melko hyvät prosentit onnistumiselle.

Vielä omat speksit sen verran et ikää ens viikolla 25, mies 29, esikoinen tulossa ja v-s alueella asustellaan. :)

Tipun kyydistä. :( Ultrassa todettiin, ettei pieni sydän lyö. Kehitys on pysähtynyt todennäköisesti jonkun kehityshäiriön vuoksi. Kohta lähden tästä naistenpolille jälkitoimenpiteisiin, kun ei sikiö ole tullut itsestään ulos.

Enpä olisi uskonut tätä omalle kohdalle. Enkä toivo kenellekään. Tsemppiä teille, joilla odotus jatkuu, mä liityn toivottavasti johonkin joukkoon sitten ensi vuonna.

Reilu kaksi viikkoa vielä ultraan! Millään ei jaksais odottaa. Nyt on kerrottu ihan parille kaverille, muttei vielä vanhemmille eikä töissä. Huomenna tulee rv 12.

Selviättekö vielä normivaatteilla? Mä jouduin loman aikana tuunaamaan työhousut, kun en saisi niistä nappia enää kiinni. Onneksi oon ompelutaitoinen niin ei tarvii käyttää työpaikan tarjoamia mammahousuja kun kaikki sanoo että ne on ihan hirveät. Poistin vetskarin ja ompelin resorin yläosaan tilalle. Nyt pitää vaan jännätä, että näkeekö joku kun vaihdan vaatteita töissä. :D Muutenkin mahaa alkaa olla jo mahdoton täysin piilottaa, tiukoissa vaatteissa näkee kyllä selkeästi että on isompi vatsa kuin ennen. Farkkuja en pysty enää käyttämään. Yhdet liian isot housut on nyt oikein hyvät. :D Muuten on pakko vaan hengailla collareissa tai sukkiksissa ja mekossa.

Pahoinvointi on täälläkin vähän helpottanut. Hampaiden harjaus on edelleen hirveetä, mutta enää ei pieni nälkä aiheuta ihan hirveetä oloa. Selviää jo ilman kellontarkkoja välipaloja. :)

Harmi tosiaan, mä oon käynyt täällä mielelläni kytiksellä lukemassa muiden tarinoita. Mulla esikoisen odotus viikolla 9+3, mutta vielä on niin epätodellinen olo, ettei ole tullut tänne turinoitua. Ehkä sit kun ultran jälkeen tietää et asiat on ok, tulee kerrottua enemmän.

Pahoinvointi on ollut vaihtelevaa, välillä on tosi hankalia aamuja ja välillä selviää melko vähällä. Nyt on onneksi kesäloma, että saa vielä pari viikkoa mennä ihan omaan tahtiin.

Eli toivottavasti keskustelu jatkuu tälläkin puolella eikä vain salaisissa ryhmissä. Mua ei myöskään ainakaan vielä sellaiset kiinnosta, mut katotaan kuinka sekaisin tässä ehtii mennä ennen maaliskuuta. :D