Larsku85

Voi kurjuus mikä ilma! On kyllä tullu viihdyttyä kotona ja sisätiloissa aika lahjakkaasti nää sadepäivät. Mutta huomenna kuulemma pitäis paistaa taas arska :) Itseasiassa ihan hyvä vaan ku on joutunu oleen sisätiloissa, niin on tullu pestyä kaikki pyykit!



Queen, ihanaa! Ehkä meillä sitten on vielä toivoa :)



Helmikuu, olipas kurjaa tekstiä neuvolan tädiltä. Ärsyttävää tommonen pessimistinen asenne heti alussa. Mut ei kannata välittää, itse vaan ajattelet positiivisesti, niin kyllä se siitä. Minä ainakin ajattelin heti alussa, että kyllä siellä masussa elämää on ja tulee olemaanki. Ei tosiaan kannata vaivata päätä keskenmenolla, vaan nautit nyt täysin rinnoin alkuraskaudesta :)



Mulla kyllä on menny tänää aika lahjakkaasti kaikki pieleen. Aamulla päätin, että kun en oikein puuroista muuten tykkää, niin teenpäs vispipuuroa! Äitin tekemä vispipuuro on parasta! Noh, ekakertalaisena se ei tietystikään onnistunu ihan täysin. Se otti ja paloi pohjaan. Kattilan pohja ei oo vielä koskaan ollu niin mustana! Mutta kyllä sitä nyt söi, jos laittoi paljo sokeria ja maitoo :) Sit päätin tehdä ittelle kasvissosekeittoo. Äh, pahaa siitäki tuli. Enkä oikein tiedä mikä siinä meni vikaan. Joku kuitenki, koska se maistui aika pirun pahalta. Mies sanoi jo sillon, ku rupesin sitä tekemään, että jos valitan, että se on pahaa niin se syöttää mulle koko kattilallisen heti samantien (käy kuulemma aina niin, että ku teen jotain, niin sit haukun sen ihan pahaks ja se menee pöntöstä alas). No, ei auttanu ku syödä sitä ja esittää että se ois ollu herkkua :)



Sit päätin mennä suihkuun ja testata sitä uutta veetin suihkussa käytettävää karvanpoistovoidetta. Ihan huonoo. Sillä ei lähteny mikään pois. Ärsytti niin vietävästi. Sit ku tulin suihkualtaasta pois, niin huomasin, että lattialla oli aivan kammottava määrä vettä... Joku " pikku" tukos suihkukaivossa. Ja sit riitti mulle. Itkin, itkin ja itkin. Tuntu ettei jaksa enää. Mut kyllä se olo pian koheni miehen sylissä :) Ei voi ku kiittää, että on saanu vierelleen noin ihanan miehen, joka jaksaa aina lohdutella ja pitää sylissä, vaikka oisin ollu kuinka kauhee.



Ai niin, tulipa vielä suru-uutinen kotopuolestakin. Minun rakas pikku maakilppari (jäänyt kyllä tilanahtauden vuoksi asumaan porukoille) oli karannut eilen. Sitä on nyt etsitty yli vuorokauden ajan eikä mistään löydy... Tämmönen kamala vesisadekin. Voi kun voisin olla siellä etsimässä sitä :( Voi raukkaa... Missähän ojan pohjalla se on kylmissään... Täytyy vaan toivoo, että se eksyis takasin kotiin. Se kun on niin maaston värinen ja tykkää kaivautua maan alle, niin etsiminen aika toivotonta :' (



Mutta taidan tästä nyt mennä vähän syömään mansikoita ja herneitä, nami!



-Larsku 24+3

Navan kohdalta löytyy senttejä 92 ja rv 24+2. Mun mielestä mun masu on oikein kivan kokoinen just ny. Ei oo vielä kauheen iso, joten ei haittaa menoa ollenkaan :)

Pääsin nyt vihdoinki minäki taas tänne! On ollu pieni katkos, kun ollaan oltu reissussa. Käytiin eka serkun häissä pohojammaalla ja oleilin siellä myös porukoilla jonkin aikaa. Kun sieltä kotiuduin niin lähettiinki melkein suoraan mökille juhannusta vietteleen. Kiva reissu oli, mutta kyllä on mukava tulla välillä kotiinkin :)



Uusia plussanneita oli tullu mukaan, TERVETULOA JA ONNEA!



Mörötin: Tunteet on mullaki pinnassa nyt enemmän ku koskaan! Tuntuu, että joka päivä pitää tirauttaa pienet itkut jostain aiheesta. En esim. pysty ollenkaan kattomaan Kelly Clarksonin breakaway-videoo (se jossa se laulaa livenä), ku sillä on mun mielestä niin äärettömän kaunis ääni siinä videossa! Sillä on ihan enkelin ääni... Joo, outoo. Ja sit on tosi noloo, jos vaikka kaupungilla näkee jotain herttaista ja rupee itkettään.



Ja oon muuten vähän kade sulle Mörötin noista töröttävistä nänneistä! Minä oon tuskaillu ja miettiny näitä omiani, kun ovat niin matalat, että miten niistä voi edes imettää! Se on semmonen asia, josta oon jaksanu koko raskauden ajan murehtia. Luulen, että tulee kyllä olemaan hankaluuksia, kun ei kai näistä voi lapsi saada mitään otetta. Eikä kyllä innostais käyttää rintakumia koko aikaa.



Eilen oli neuvola, vauvalla kaikki hyvin. Isikin tuli mukaan kuuntelemaan vauvan sydämen sykettä. Meidän pikkuisella oli hikka just silloin. Syke oli 125-140. Ekaa kertaa otettiin sf-mitta, joka oli 20,5. Painoo oli tullu 300g/vko ja vieläkään ei olla edes lähtöpainossa! Noh, ehkä sitten ens kerralla. Vaikka ei mua kyllä haittaa ollenkaan vaikkei kiloja niin nopeesti tulekaan. Tiedän kuitenki itse, että ruoka maistuu ja vauva saa kyllä ruokaa. Niin, mitäs vielä... Hb oli 127, eli oli laskenu. Tähän asti se on ollu 137-139. Toivottavasti ei ihan kamalasti tosta enää laske. Ja verenpaine oli 118/78, hurjasti korkeempi ku edellisellä kerralla. Sitten saatiin noita Kelan lappusia täytettäväksi, huhhuh.



Jeeps, mutta ei kai tässä tän kummosempia tällä erää.





-Larsku rv 24+2

Huomaan olevani aika laiska kirjottelemaan tänne, vaikka olenkin lueskellut teidän kuulumisia. Koneen päälle laittaminen on tosi työläs juttu, joten kotona ei oo kone päällä viikolla juuri koskaan. Koulussa ei sitten kerkee muutaku lukee teidän juttuja.



Itkua täällä tuhertelin ku luin Cactuksen keskeytyneestä raskaudesta. On se vaan niin epäreilua, että toisille käy noin :' ( Mutta paljon voimia teille, toivottavasti voit piakkoin iloita uudesta raskaudesta.



Mua vähän jännittää millon Lisalta tulee tänne viestiä. Toivottavasti pian :) Samalla jännitän millon siskoni lähtee kahdentumaan. Eilen sillä oli la, mutta lääkäri oli sanonu, ettei taida vielä hetkeen tulla. Täytyy siis jatkaa vain odottamista.



Jotkut huolehtivat kun ei ole oireita raskaudesta. Minä olisin niin tyytyväinen, jos ei koko ajan ois näin paska olo. Kuvittelin aina, että sitten raskaana ollessani hehkun hyvää oloa. Joo, ei se ihan niin ole mennyt. En ymmärrä minkä vuoksi aamupahoinvointi on tullut aika ankarana takas. Se oli aika pitkään poissa, mutta nyt tälläkin viikolla olen oksentanu ainakin kolmena aamuna. Auttaako se B6 (vai mikä se oli..?) vitamiini? Onko kokemuksia? Mulle kyllä ruoka maistuu ihan kohtalaisesti, mutta koskaan en jaksa syödä koko annosta. Ja sit taas tunnin päästä vatsa kurnii :) Ja nyt kun joku täällä mainitsi voileipäkakun, niin rupes tekemään ihan kamalasti mieli voileipäkakkua. Tekisin melkein mitä vaan saadakseni nyt sellasta. NAM!



Mutta mikä ihaninta tällä hetkellä, mulle on tullut vauvamaha!! :) Viime viikolla sitä tuskailin, ku ei näkyny vielä missään. Ja humps, pari päivää siitä ja mulle yhtäkkiä yhen vuorokauden aikana oliki kasvanu maha! Ja nyt se on kasvanut vielä vähän lisää. Opettajakin huomautti, että nyt vihdoin se alkaa näkymään. Mutta kumma kyllä, kukaan koulukavereista ei ole kommentoinut mahaa mitenkään. Huomaan kyllä kaikkien katsovan masua, mut kukaan ei sano mitään.



Jeps, mutta kai minä tästä lähden katsomaan frendejä dvd:ltä ja vähä syömään miehen tekemään pitsaa. Iloista viikonlopua kaikille!





-Larsku rv 17+5 (ellen ihan väärin muista)

Itse en voi sanoa eroa edellisiin raskauksiin, koska tämä on vasta ensimmäinen. Mutta, itselläni oli rv 8 kaikista armottomin pahoinvointi. En pystynyt kuin makaamaan sängyssä ja syömään hedelmiä. Rv 9 helpotti jo todella paljon ja ainoastaan välillä tuli huono olo. Ja sitten se loppuikin oikeastaan kokonaan. Olo oli oikein hyvä. Mutta nyt taas on semmonen olo, että välillä vaan lentää oksennus. Ruoka maistuu kyllä, mutta toisinaan (ehkä n. kerran viikossa tai harvemmin) saattaa tulla tosi huono olo ja sit se onkin menoa.



Eli sinuna olisin oikein onnellinen hyvästä olosta :) nauti täysin rinnoin, sillä kaikki ei yhtä onnekkaita ole :) Vaikka ymmärrän kyllä huolesi. Todella monet tuttavat ovat ihan samanlailla olleet huolestuneita, kun yhtäkkiä oireet loppuu kuin seinään. Silti kaikki ollut hyvin vauvalla.



Ja vielä niistä muista oireista, myös mulla oli rinnat tosi kipeet ihan alussa (ehkä viikot 4-6) ja ne turpos tosi paljon. Sit se väheni huomattavasti, ja yhtäkkiä huomasin, että eihän ne edes ole enää kipeet. Ja silti vauvalla oli kaikki oikein hyvin :)



Yritä vain nauttia hyvästä olostasi ja ihanasta raskaudesta :)