lapseton81

Jippii.

Nyt on laskujen mukaan ekasta ovulaatiopäivästä 14pv ja mulla on selkeitä menkkaoireita (joita oli ennen lapsentekoa) :D Jippii! Eli alkaakohan keho olla vihdoin normaalitilassa. Voiko olla mahdollista, että vuoden päivät siihen meni? Mutta aika hirveitä myrkkyjä ne minipilleritkin sitten.

IIKS!

Tänään on toisesta ovulaatiopäivästä 14pv. On kyllä sellainen olo, että menkat alkaa. Kehoon kertynyt nestettä ja "hiki" haisee vereltä :P Ei oo ollut tässä vuoden aikana kertaakaan vielä näitä mun normaaleja menkkaoireita. Eli ehkä vihdoinkin alkaa vartalo olla normaalitilassa. Omituista jos vuosi meni siihen, että ollaan päästy eroon pillereistä. Mutta olen onnellinen <3

Meillä on eka lapsettomuusaika hormonipolille 3.9. Jänskättää ja vähän jopa hirvittää :P Jotenkin sitä vaan pelkää niitä hoitoja ja mitä lääkäri sanoo painosta. Tavis lääkärillä kun käytiin, niin testien jälkeen kirjoitti lähetteen hormonipolille ja samantien tulikin sitten kutsukirje sinne. Olen yllättynyt, että päästiin kunnalliselle näinkin nopeasti. Meillä oli 10.6 se normilekurin aika ja saatiin jo kesäkuun lopussa kutsu polille :) Mies kävi simppatutkimuksissa, mutta sieltä ei saatu tulosta ennen kesätaukoa, eli varmaan viikon kuluessa tulee kirje. JEE!

Hummingbirdy: Joo kyllä se pelko on just sinne klinikalle menoa. Pelottaa vaan, että mitä sanoo painosta ym. En ymmärrä, että kuinka olen tässä 1kk aikana ehtinyt kelailla asioita liikaa. Ajattelen aina itse, että otan asian vaan ihan rennosti ja asiat ovat, että joko lapsia saa tai ei saa, mutta kyllä sitä vauvaa niin paljon kuitenkin toivoo. Onhan se tosi hienoa, että kahden ihmisen geenit yhdistyvät ja yhden näköisyyttä löytyy ties kenen kanssa. Joskus on hassua, kun jossain sukujuhlassa joku täysin vieras ihminen tulee sanomaan, että "sussa löytyy vähän samaa näköä iso iso mummun kanssa". Ja itsekin huomaa kuinka välillä on ihan oman isänsä näköinen ja taas jos äidin kanssa katsoo peiliin, niin näkee kuinka saman näköinen on vaikka muuten ollaan ihan eri näköiset.

Ja tosiaan varmasti on joku munasolu- ongelma. Koska kuitenkin mulla ollut aina menkat. Muistan kun joskus 13- 17v mulla oli tosi epäsäännölliset menkat ja ennen kun menin sitten hirsutismin takia lääkäriin, niin kierto oli tasan 32- 35pv. En muista enää tarkalleen ja pillereiden jälkeen aina kun pidin taukoja, niin mulla oli tasan 28pv kierto. Nyt ollut aikalailla samalla tavalla. Paitsi, että kerran venyi 35pv ja nyt oli n.30pv. Nyt oon niin hyvin unohtanut koko lapsenteon lomalla, että en edes tiedä mikä kp tänään on :D Ovulaatiopäivät merkkasin kalenteriin, kun satuin olemaan kotona. Pian ne menkat pitäisi kuitenkin alkaa.

Mä oon Helsingistä kotoisin, mutta muutaman maalla asumisvuoden jälkeen muutin Tampereelle ja löysin mieheni <3 Kokeillaan nyt aluksi ihan TAYSsin hormoniklinikkaa. Aika hassua, kun yliopistoalueella on muutama yksityinen lapsettomuusklinikka. Juuri se Ovumiakin, missä miehen simpat tutkitaan. Siellä otetaan kaikki labrakokeet ja en tiedä olisko inseminaatiokin siellä.

Kiia80: Toi kuulostaa niin mun ajatuksilta. Mulla tosin oli tossa alle 20v:na halu tulla äidiksi. Sitten 25v:na mulle iski vauvakuume serkkujen lapsien myötä. Mutta ei mulla ole oikeastaan ollut vakavaa parisuhdetta ennen kuin nyt. Olemme miehen kanssa kumpikin -81.

Tapasin mieheni tossa lokakuussa 2012 ja puhuttiin silloin, että halutaan kumpikin lapsia. Ei mulla ole oikeastaan ollut ollenkaan vauvakuumetta. Sitten tuossa vuosi sitten jätettiin miehen kanssa ehkäisy pois. Alkuun olin joka kuukausi kauhuissani TOIVOTTAVASTI EN OLE RASKAANA. Mutta sitten tuossa loppu keväästä alkoi jo olla outo olo, että eikö sitä lasta nytten tulekaan. Olen tällähetkelläkin sitä mieltä, että ei ole pakko saada lasta, olemme kuitenkin menossa lapsettomuushoitoihin mikä mua myös kauhistuttaa. Mulle sanottiin, kun olin 19v, että luultavasti en voi koskaan saada lapsia ja ¨27v mulle sanottiin, että alle 30v:na voin raskautua ilman hoitoja. Mutta tässä sitä tosiaan ollaan 32v:na ilman lapsia ja ristiriitaisin tuntein.

Meillä on niin päin, että miehellä on kova vauvakuume. Mieskin alkaa pikkuhiljaa hyväksyä, että meille ei välttämättä lapsia tule. Mun anoppikin odotti jo silloin, kun kävimme heillä ekaa kertaa, että olisin raskaana. Alkoi heti taputella vatsaa, että "joko sieltä mummalle on tulossa vauva...". Mutta tosiaan kerroimme jo apeille, että kärsimme lapsettomuudesta, niin nyt on rauha maassa.

Mulla on jossakin määrin toiveita raskautumisesta, näen unia ja unelmoin siitä, että asumme ihanassa asunnossa perheenä: tyttö ja poika sekä Jack Russelin terrieri :D Mutta joo, jos yhden lapsen saa, niin ihan ok. Kuitenkin se vastuu hirvittää ja eniten se, että jaksaako sitä vauvaa/lasta :(

Tulipa vähän sekava viesti, kun koitin mahduttaa kaiken mahdollisen ekaan viestiin :D