lapseton81

Unelmoija89: Voi hyvin olla, että miehesi on jo nyt innoissaan. Miehet vaan osaa hyvin kätkeä sen. Tuo on alusta asti ollut innoissaan mukana. Omalla 33v miehellä tulee helposti kyynel, että varmasti kun meillä joskus mahdollisesti tärppää, niin itku siltä pääsee.

Mulla on kanssa sama kuin teillä Eitne ja Megan, että pitää olla perheellä yhteinen sukunimi. Me puhuttiin, että voitais keksiä omakin, mut tuntuu turhalta, kun mun sukunimi jo ennestään harvinainen. Vaarin isä keksi sen joten vain vaarilla ja hänen veljiensä lapsilla sama sukunimi :) Mun mielestä naimisiin meno turhaa jos kumpikin pitää vaan oman sukunimen eli tavallaan mikään ei muutu parisuhteessa ulkopuolisten silmissä.

Eve näköjään ennusti mun tippumisen listalta :O Piti tulla kirjoittamaan, että eilen tipahdettu ja tänään alkoi yk14 kp 2\30. Plääh!

Aliisa: Olen joutunut. Anoppi kysyi tokalla kerralla kun heille menimme, että "Onko masussa kasvamassa mummalle vauva?" ja samalla taputteli mun mahaa. Sitten kun en välitä leivästä enkä makeista, niin kysynyt joskus, että "vaivaako pahaolo?" Ym. Tätä tosiaan oli sellaiset 1,5v kunnes mies sitten kertoi anopille, että kärsitään lapsettomuudesta ja hän siihen vaan tokaisi, että "... Ei mua varten tarvi mennä lapsettomuushoitoihin ja lapsista on vaan riesaa...". Ja kun kysyit miten uteluista selvinnyt, niin valitettavasti on huonot välitvanopin kanssa. Mut jotenkin vaan ne kaikki vihjailut satuttaneet pahasti. Appiukkokin aina katsellut mun mahaa ja vinkkaillut anopille "hienovaraisesti". Tässä nykytilanteessa haluis vaan pyytää anteeksi kaikilta joita tahattomasti loukannut itse kyselemällä perheenlisäyksestä.

Täällä alkoi yk14. Tänään aamulla kun juteltiin kumman sukunimi otetaan ja asunnon ostamisesta, niin miehelle tuli taas kyynel silmään, että jos ei saadakaan koskaan lapsia. Mutta useinhan Se on niin, että jos lapsettomuuteen on syy, niin myös hoitoja löytyy. Pahinhan on Se jos kaikki on ok, mutta vauvaa ei kuulu. Mua mietityttää, että haluanko siirtää lapsettomuushoitoja häiden jälkeen. Eihän varmaan ekalla kerralla muuta tehdä kuin ultrataan kohtu ja munasarjat? Pelkään vaan, että stressaan liikaa.

Miten muuten te jotka olette naimisissa, niin olette sukunimi asiat sopineet? Entä mitä mieltä ylipäätään muutkin ovat? Miehellä on suht harvinainen sukunimi n.350kpl ja mulla on tosi harvinen 11kpl ja mun lisäksi yksi 27v nainen on enää suvunjatkamisikäisiä. Mies ei tavallaan välitä sukunimestään, mut pelkää, että kaverit haukkuu tossukaksi jos ottaa naisen sukunimen. Yksi ilta miehen kaveri äitinsä kanssa hohotti, että on aika tossukka mies joku kyläläinen kun otti vaimon sukunimen ja täysin ennen kuulumatonta. Tän miehen sisko kuitenkin piti oman sukunimensä ja Se näistä on ihan ok, koska hän on kuitenkin sairaalassa töissä.

Weebee: On sulla raskas kohtalo :'( Mä muistelisin lukeneeni, että ollaan lähes saman ikäisiä, itse oon -81. Nyt koen olevani onnekas, että vasta näin vanhana löysin miehen jonka kanssa voisin saada lapsen. Itselläni oli vauvakuume joskus teini-iässä ja 25- 30v koitin löytää sitä oikeaa huonolla menestyksellä. Tosin sain jo 19v:na tuomion, että turha yrittääkään saada lapsia. Mutta joo, sitten 27- 28v sain uuden "tuomion", että voi onnistua alle 30v lapsen saaminen. Mutta vasta 31v alkoi yrittäminen... Itsellä usein myös tuo fiilis, että haluaisin päästää miehestä irti, että voi toisen kanssa löytää onnen. Mut eipä tuo tuosta ainakaan vielä ole kaikonnut. Välillä tuntuu, että olis helpotus erota, mutta sitten on myös paljon hyvää elää parisuhteesta. Aikuisiästä 10v asuin yksin ja opin olemaan yksin onnellinen <3