Lamisa

hartenleed kirjoitti:

Minkä helvetin takia lapsille pitää synttäreille suunnitella ohjelmaa? Ovatko nykyajan lapset niin avuttomia etteivät itse osaa keksiä tekemistä? Itse minä lapsena synttärini pidin, suunnittelin tietovisat ym, äiti osti vain tarjottavat. Ja ihan hyvät muistot niistä on. Samoin kaverini tekivät, ei heidän äidit olleet synttäreitä vetämässä, hoitivat vain tarjoilupuolen. Eikä synttäreille kutsuttu kuin parhaimmat kaverit, olis ollu aivan hirveää jos ois joutunu kutsumaan esim. koko luokan. En minä ois tykännyt, jos oisin pakotettuna joutunut kutsumaan luokan kiusaajatytöt OMILLE SYNTTÄREILLE.

Kyllä kai nykyään vanhemmuuden saa raskaaksi kun kaikki tehdään lapsen puolesta. Mitenhän nämä lapset pärjäävät aikuisina? Äiti hommaa työpaikat ja asuntolainat? 

Jokin aika sitten somessa levisi blogikirjoitus metatyöstä ja sukupuolten välisestä tasa-arvosta. Esimerkkinä metatyöstä käytettiin ohjelman lisäksi teeman keksimistä lasten syntymäpäiväjuhlille. Kirjoituksessa oli varmaan asiaakin, mutta voiko olla, että osa naisista uhrautuu ja uhriutuu sellaisista asioista, joita kukaan ei heiltä vaadi, eikä odota? Ja että lapsille ei anneta tilaa oma-aloitteisuudelle, josta he paitsi nauttisivat, myös hyötyisivät? Ei siinä mitään, jos äiti tykkää juhlien järjestämisestä ja mieleen juolahtaa jokin hauska teema, mutta sitten ei voi valittaa, että stressaa. 

Lapsuudessani (olen 25, jos ketään kiinnostaa) lasten syntymäkutsut nähdäkseni olivat enemmän lasten hauskanpitoa kuin jokin äitien suoritushomma ja omista juhlista ihan hyvät muistot jäi, ei tuntunut siltä, että mitään olisi jäänyt puuttumaan, ja vieraitakin aina riitti. Se, mistä lapset ihan erityisesti tykkäävät, on hyväntuuliset, ei-stressaantuneet, ei-kireät vanhemmat.

Vierailija kirjoitti:

Lisäksi AINA kaikkien juhlien jälkeen on sama juttu, hirveä stressi kun jäi vaikka ikkunat pesemättä eikä sitä sitten loppujen lopuksi muista edes ollenkaan. Tai jos muistaa ja miettii sitä koko ajan ja pilaa sillä juhlafiiliksen, niin kannattaa löysätä nutturaa

Onko lapsilta tullut palautetta siitä, että jäi ikkunat pesemättä?

Haluan lisätä, että sairastan epilepsiaa ja meteli lisää kohtausriskiä. (Kohtaus ei vaikuta minuun ainoastaan sen hetken, kun se on päällä, vaan pidemmän päälle myös muistiin, oppimiskykyyn, jaksamiseen...) On sanomattakin selvää, että se vahingoittaa jokaisen terveenkin ihmisen terveyttä, aiheuttaen mm. stressiä ja levottomuutta, heikentäen työkykyä, vaikuttaen siten koko kansantalouteen ja rikollisuustilastoihin. Jos ollaankin niin kylmiä, että vain näillä raha-asioilla on väliä, niin te veronmaksajathan minut elätätte, jos entisestään pahennatte sairauttani, ja muut alentuneesti työkykyiset.)

On täysin ymmärrettävää, että pieniltä lapsilta ei voi vaatia kohtuuttomasti, mutta siksi onkin vanhempien tehtävä opettaa lapsille, että naapureiden terveyttä täytyy kunnioittaa. Jos lapset on osannut tehdä, ne osaa myös viedä luontoon tai puistoon juoksemaan ja purkamaan energiaansa. Onneksi minun taloyhtiössäni lapsiperheet ymmärtävät sen. Siellä on niitä useitakin, joissa on pieniä lapsia, ja ikinä ei heidän äänet kantaudu meille (ainoastaan yhden yksinasuvan aikuisen äänet kantautuu). 

En nyt jaksa googlata, mutta Hesarin lasten tiedepalstalla kysyttiin metelin vaikutuksesta terveyteen ja siellä todettiin, että toistuva metelille altistuminen lyhentää elinikää ja suorastaan jopa tappaa. 

Vierailija kirjoitti:

En ymmärrä AP:n kaltaisia kitisijöitä. Lapseperheen meteli ja leikkiminen ovat kyllä täysin normaalia kerrostalon elämää.

Lapsiperhe menee nukkumaan klo 21.00. Sen jälkeen ei meteliä kuulu.

Olet onnekas, kun naapurissasi ei asu öisin bilettävää opiskelijaa, sinkkua tai sekakäyttäjää kavereineen.

AP voisi alkaa iltaisin harrastaa jotakin esim. rauhallisella lenkkipolulla kävely. Päivisin voisit käydä töissä, eikä kytätä naapureittesi elämää.

Voi se olla normaalia tai eppu epänormaalia, huonoa käytöstä se on. Ulkona saa huutaa ja mekastaa. Ei sisällä. Se, että isotkin ihmiset käyttäytyvät huonosti, ei tarkoita, että lapsille saa antaa sellaista viestiä, että se olisi ok. Päiväkodissa ja koulussakaan ei saa kiusata, kerrostalossakin elätään lähtökohtaisesti niin, ettei kuuluisi ääniä naapuriin. "Menee nukkumaan" - no, unen saannin kannaltakin on tärkeää, ettei ole päivällä kiusattu ja oikeuksia loukattu. 

En tiedä, onko yhtään hahmotettavissa, mitä tarkoitin tuolla "elämän parantamisella", suunnilleen sellaista, että ei vain röhnötä kaikki päivät katsomassa Netflixiä ja syö kylmää pizzaa - "ei kiinnosta, kaikki on syvältä, ei mistään tule mitään kuitenkaan".