Lamisa

Kuinka moni kommentoija luki artikkelin?

Vierailija kirjoitti:

Joo luokkakuva eikä lasten kasvoja ollut mitenkään blurrattu.

Lastaan kuvaa jatkuvasti ja lataa kaiken someen. Koululaisesta jo kyse. No, niitä nyt kai saa ladata jos kohteelle ok mutta toi luokkakuva oli jo vähän liikaa.

Ap

Aiheen vierestä tämä herätti ajatuksen, että varsinkaan alakoululaisella ei oikein ole mahdollisuutta sanoa, että ei ole ok. On yksi asia julkaista pari lähinnä Mirja-mummosta ja Aune-tädistä koostuvalle fb-kaverilistalle näkyvää neutraalia kuvaa, mutta huomattavan itsekästä tykittää isommalle yleisölle lapsen kuvia päivät pääksytysten.

En ymmärrä kysymystä.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä moni sen varmaan ymmärtää tai voi kuvitella. Minkä ne ihmiset kuitenkaan sinun yksinäisyydellesi voivat? Ei heillä myöskään ole velvollisuutta ryhtyä kenellekään seuraa pitämään.

Niin tai näin, kun olin yksinäinen, olisin toivonut ihmisten kuitenkin myöntävän, että yksinäisyys voisi olla minulle edes jossain määrin muuta kuin yksinomaan positiivinen ja neutraali kokemus. Jos siis kommentoivat koko asiaa. 

Vierailija kirjoitti:

Voisiko olla niin, että ne nopeat puhujat ovat myös nopeita ajatuksiltaan ja nopeita hoksaamaan ympäristöään?

Jospa on niin, että he ihan hyvin pystyvät sekä puhumaan, ajattelemaan sekä seuraamaan muita?

Jospa heillä vaan on niin nopeat hoksottimet? Ovat hyvinkin analyyttisiä ja tarkastelevat asioita monelta kannalta. Joskus itse jopa liikaakin. Onko ihan mahdoton yhtälö?

Se vaan tuntuu hitaista siltä, että eivät ehdi. Kun heistä se on mahdotonta. Kun itse eivät ehdi tai pysty.

Minä olin ainakin lapsena ja teininä se hiljainen ja en ole nopea ajattelemaan, hoksaamaan ympäristöäni. En ole yhtään hyvä tekemään montaa asiaa yhtä aikaa. 

Ujoudesta ja arkuudesta syntyy helposti kierre ja rooli, jota on vaikea rikkoa. Kun vaikka koulussakin on arka ja vähäpuheinen, mukaan voi tulla kiusaaminen, joka taas jo lyhyessä ajassa saa ihmisen kokemaan, ettei hänen kuulu pitää ääntä itsestään ja ettei ketään kiinnosta hänen juttunsa. Vaikka mitään tällaisia kokemuksia ei olisikaan, esim. lapsi saattaa olettaa aikuisten odottavan ja toivovan häneltä jämptejä ja lyhyitä vastauksia kysymyksiin, eivätkä ihmiset muutenkaan aina tajua, että joku haluaa rupatella heille muuten vain, ilman mitään sen kummempaa tarkoitusperää. Vähäpuheinen saattaa ajatella olevansa vain kohtelias, silloin kun toinen osapuoli soisikin hänelle mielellään enemmänkin suunvuoroa.

Oman hiljaisuuteni taustalla oli myös suuri vaikeus keksiä sanottavaa. En penskana tajunnut, mitä muuta vaikka kuulumisten kysymiseen saattoi vastata kuin "hyvää".