Lamisa

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapsi on materialisti, määrittelee oman ja muiden ihmistenkin arvon pinnallisten asioiden perusteella - arvot ovat siis vinksallaan, eivät ainakaan humaaneja.

Keskustele lapsen kanssa syvällisiä, mikä määrittää ihmisen arvon - onko köyhällä, rääsyihin pukeutuvalla kehitysmaalaisella ihmisarvoa?

- miksi pitää näyttää tietynlaiselta, vaikuttaa rikkaalta tms.  - miksi muiden mielipide merkkaa niin paljon?

Näillä merkki-intoijiJoilla on suuri vaara ajautua maksuvaikeuksiin, esim opiskeluaikana, mikäli porukat ei kustanna merkkivaatteita,  kun omat tulot pienet. 

- voi tulla maksuhäiriöitä ja luottotietojen menetyksiä jopa, kun eletään yli varojen - että näytettäisiin tietynlaiselta...

Toki teineillä itsetunnonkin ongelmia ja hyväksytyksi tulemisen paine kaveripiirissä, mikä vaikuttaa merkkiasiaan - mutta pitää siis keskustella, ARVOISTA!!!

Varsinkin ylä-asteella tuntuu, että todella monen lapsen/teinin on pakko olla materialisti, tai hänet jätetään todella nopeasti ulos ryhmistä, jos ei ole niitä merkkivaatteita ja muita. Näin aikuisena se on helppo moittia teinejä ja heidän pinnallisuutta, mutta heille kaverit ja imago on tuossa iässä todella tärkeää. 

Mielestäni hyvä idea on opettaa teiniä hankkimaan ja käyttämään omia rahoja näihin merkkivaatteisiin, nyt kun vielä on kotona ja hänelle voidaan opettaa se rahan merkitys. 

Mistä he oppivat, että imago on tärkeää? Kuka heille opettaa niin? Miksi he haluavat olla sellaisten "kavereiden" kanssa, jotka eivät oikeasti arvosta heitä pätkääkään, vaan vain heidän vaatteitaan?

Näkeekö sen jostain netistä?

Katariina Parhin Sopeutumattomat: Psykopatian historia Suomessa.

Vierailija kirjoitti:

Kaikki te hienosti pukeutuvia kritisoivat: mikä teidän mielestänne ylipäätään erottaa juhlan arjesta, jos ei puhtaus, vaatetus ja ruoka/juoma? Suomalaisten juhlallisuuksien elementit ovat karisseet vauhdilla viime vuosikymmeninä. Siinä missä ennen juhlallisuus tuntui luissa ja ytimessä "poikkeuksellisen runsaana ja hienona" syömisenä, myös vaatteet olivat ihan viimeisen päälle ja koti puunattu ihan tiptop-kuntoon. Kouluissa joulujuhlaa varten viikkokausia, tehtiin tanssi-, sirkus- ja musiikkiesityksiä. Oli yhteislaulua, kimaltelevat sukkikset ja nätti hiuspanta. Nykyään ei vissiin ole mitään. Haetaan kolmiraidoissa todistus ja kotiin katsomaan telkkaria. 

Ja aina saa kuulla, miten on niin kovin stressaavaa joulu, stressaa syntymät ja valmistujaiset ja kaikki muu juhlahumu. Minulle parasta juhlaa on stressittömyys ja rento ilmapiiri.

Konnakarkkeja. Varmaan jostain isommasta tukkuliikkeestä niitä saa kiloittain, mutta lapsuudessa niitä sai irtonamuina.