Lamisa

Mieleeni yhtäkiä muistui, mitä luokkani pojat harrastivat, kun olimme juuri 12-vuotiaita ja muistin tämän keskustelun. He leikkivät pienillä Taru Sormusten herrasta-ukoilla. Näillä ukoilla oli joku nimikin ja aikuiset miehetkin keräilivät näitä ukkoja ja harrastivat tätä hommaa. Onko tämä hyväksyttävämpää tai järkevämpää siksi, että tämä oli myös aikuisten äijien suosiossa? 

Miksi se on ongelma, jos häntä joku pitääkin outona? Pitääkö elämässä tanssia koulun kovisten pillin tahtiin? Pitääkö itseltään kieltää asiat, joita haluaa tehdä ja jotka tekevät ihmisen onnelliseksi ja tehdä asioita, joista ei ole kiinnostunut, jotta ei olisi muiden mielestä outo?

Jos ihminen pitää hirveän vaarallisena sitä, että joku vähänkin nauraisi hänelle, silloin myös helpommin itse kiusaa muita. 

Vierailija kirjoitti:

No mites, kun hammaslääri on toisella puolella kaupunkia. Oletetaanko, että 7 tai 8 vuotias osaa itse huolehtia menevänsä sinne linja-autolla oikeaan aikaan ja osata tulla oikealla linja-autolla,oikeaan kellonaikaan viellä takaisin kouluunkin.

Minun lapsuudessa 2000-luvun alussa koulutaksi kuljetti meidät lapset hammastarkastuksiin.

Eikö näin voisi tehdä enää?

Olenko jotenkin hidasälyinen, kun en tajua, mihin seuraksi miestäsi sitten haluaisit?

Kummallista kyllä, en kaikista ystävistäni muista, missä ensikontakti heihin on ollut, netissä tai moskeijassa.

Yhteen ystävääni tutustuin istumalla bussissa hänen viereensä ja alkamalla jutella mukavia - tuntui melko luontevalta lähestyä saman vähemmistön edustajaa pienellä paikkakunnalla.

Toisen ystävän sain tilanteessa, jossa olin puhumassa puistossa juovien kansalaisten kanssa, puiston läpi pyörämatkalla ollut nainen pysähtyi, antoi minulle osoitteensa ja kutsui minut ystävällisesti kotiinsa jatkamaan keskustelua.