Laauur

Haavelija91, minähän olin tähän vuoto hommaan oikein elävä esimerkki, että sitä tuli ja silti kaikki oli hyvin! Tiedän, ettei auta, kun sanon että kaikki on hyvin. Muistan itsekin miten itkua tihrustin aina kun jotain vuotoa, ruskeeta tai kirkasta verta, tuli. Huomasin myös itse, että monesti kun näin että jotain vuotaa niin muka mahaakin sattui. Itsellä oli siis ainakin varmaan psykosomaattisia oireita ne kivut!

Meillä käynnistyi eilen 16. raskausviikko. Mä olin itse kertonut jo vanhemmilleni ja parhaalle ystävälleni raskaudesta heti ensimmäisen varhaisultran jälkeen. Miehen siskolle kerrottiin myös alussa. Miehen vanhemmat saivat tietää vasta nt-ultran jälkeen, sillä meillä on hänen äitinsä kanssa vähän "huonot välit" ja ei haluttu aiheuttaa "draamaa ja mielipahaa". Nyt olen kyllä yrittänyt vain iloita ja nauttia raskaudesta ja ollut ihan avoin asian suhteen. Välillä tulee tyhmiä pelkoja päähän, mutta totesin itselleni, että turhaan kulutan itseäni pelkäämällä.

En ole ihan varma, olenko alkanut tuntemaan pieniä hipaisuja. Olen siis ensiodottaja, mutta toissa yönä valvoessani ihan kuin olisi joku tökkinyt mahassa. Tätä jatkui koko eilinen ja myös tämä päivä, ja tuo "kuplinta" tuntuu koko ajan niin samassa kohdassa, että voisin piirtää rastin tarkkaan kohtaan. Välillä mitään ei tunnu ja sitten taas välillä kuplii ihan kunnolla.

Minäkin ilmestyn tänne kirjoittamaan, tuolla plussanneiden puolella jo uskalsin laitella viestiä.

Olen 25-vuotias ja odotamme ensimmäistä lastamme. Tänään oli np-ultra ja raskausviikot 13+4, laskettu aika 16.11. Kaikki oli hyvin ultrassa 😊 olin pelännyt ultraa todella paljon. Meillä on takana keskeytynyt keskenmeno tammikuussa, ja siitä on jäänyt vaikka mitä mörköjä kummittelemaan. Minulla oli tässä raskaudessa erilaisia vuotoja, paristi ruskeaa vuotoa ja kahdesti ihan kirkasta verta. Ekan kerran verta tuli itseasiassa heti ensimmäisen neuvolan jälkeen ja tällöin säikähdimme molemmat, että tässä oli. Kävimme ultrassa tällöin, ja kaikki oli ok. Viikkoja 9+4 tuolloin. Toisen kerran verta tuli kymmenennen viikon lopulla. Onneksi minulla oli kuitenkin neuvolalääkäri parin päivän päästä, ja syke kuului. Mitään syytä vuodolle ei ole löytynyt.... Säikäyttänyt on kovasti.

Kärsin itse pahoinvoinnista viikolta 6 aina viime viikolle saakka. Alkuun vain yökin, sitten tuli mukaan huuto-oksennus 3-4 kertaa aamussa. Nyt tämä on vaihtunut yhteen oksennukseen noin kolmessa päivässä. Joten voiton puolella ollaan 😁

Helvi, minä joskus oksentaessani ja "vinkkejä" etsiessäni törmäsin semmoiseen, että yrittää elää päivän kerrallaan eikä ajatella että joudun oksentamaan vielä x määrän päiviä. Itse kun aina mietin aamuvuoro-viikon tullessa että miten selviän silloin vielä töihin 😂 yritin sitten jotenkin aina elää oksennus kerrallaan 😁

Itse en saanut painoa ollenkaan ensimmäisen 12 viikon aikana, tähän varmasti vaikutti tuo oksentaminen. Söin oikeastaan mitä huvitti, ja joinain pahoina päivinä elin vain ranskalaisilla (sillä se oli ainoa mikä upposi oksentamisen jälkeen). Olen itse lievästi ylipainoinen, tähän terkkatäti ei sanonut mitään. Lääkäri taas totesi minulla olevan vähän pyöreyttä, mutta tämä kommentti oli odotettavissa.

Hei kaikki, minäkin uskallan nyt kirjoitella tänne. Olen jo pidempään käynyt lukemassa tätäkin ketjua, mutta en ole aiemmin uskaltautunut kirjoittelemaan omien pelkojen vuoksi :D

Odotan ensimmäistä lastani rv 13+4. Laskettu aikani on siis marraskuun puolessa välissä. Kävin tänää np-ultrassa ja kaikki oli aivan tavallisen hyvin, vaikka sitä ennen olinkin aivan kauhuissani. Koimme tammikuussa keskeytyneen keskenmenon, alkio vastasi 6+3 eikä sydän koskaan sykkinyt. Tein lääkkeellisen tyhjennyksen ja raskaudun heti uudelleen, ilman kuukautisia välissä. Tämä raskaus onkin ollut sitten pelkoa täynnä! Minulla oli useampana viikkona päivän kaksi kestävää ruskeaa vuotoa. Viikolla 10 ja 12 minulla lorahti ihan veretkin pöntöllä käydessäni, ei kuitenkaan siteeseen asti. Arvata saattaa että pelko otti heti vallan ja olin täysin varma keskenmenoista. Vk 10 käytiin yksityisellä ultrassa terveystalolla (eikä ollut edes kallis!!) ja kaikki oli hyvin. Vk 12 vuodon jälkeen minulla oli neuvolalääkäri ja sydänäänet kuuluivat. Kaikki meni siis minulla kuitenkin hyvin vuodoista huolimatta! :)

Kärsin aamupahoinvoinnista aina viikolta 6 saakka viime viikkoon. Oksensin joka aamu huuto-oksennusta useita kertoja. Toisteli itselleni mantraa "vauva voi hyvin, äiti voi huonosti" ja halasin pönttöä. Nyt viime viikolla pahoinvointi väheni ja ruuat, jotka aiemmin ällöttivät, alkoivat taas maistumaan.

Jään tänne seuraamaan keskusteluja ja itsekin nyt uskallan alkaa kirjoittelemaan.