Laauur
Seuratut keskustelut
Kommentit
Hei kaikki, minäkin kirjoittelen tänne marraskuisiin. Tänään 21+5 ja käytiin rakenneultrassa. Varhaisrakenneultrassa jo näkyi, että pienen pieni poika meille olisi tulossa ja tämä päivä ei jättänyt kyllä mitään arvailujen varaan - selkeä poika :D painoa oli 480g, joten pikkasen yli keskikäyrän mennään, ei mitenkään huolestuttavasti. Rakenneultrassa kaikki oli kunnossa, ultraaja joutui jonkun verran kääntelemään poikaa että näki sydämen hyvin. Silloin jo vähän mietin että näinköhän kaikki on ok, mutta oli!
Meilläkin nähtiin lopuksi 3d/4d ultralla kasvoja, mutta ymmärsin että tämä ei todellakaan ole vakio, vaan kyseinen laite oli lääkäreiltä lainassa. Olihan tämä ihana lisä ultran lopuksi. 😊
Muuten täällä on sujunut ihan oireettomasti. Maha kasvaa, mutta toisaalta multa tuota pituutta löytyy vajaa 160cm, joten eipä tuota tilaa ole kuin eteenpäin. Palasin kesäkuun alussa oman liikuntaharrastukseni (toiminnallinen harjoittelu) pariin ja se on sujunut mukavasti. Toki painoja on pitänyt vähentää huomattavasti ja soveltaa liikkeitä, mutta muuten olen saanut vain hyvää tuosta. Joten kaikki täällä nyt kunnossa.
Tsemppiä kaikille muillekin odottajille 💙♥️
Hei vaan, kiitos ihanista kommenteista ja tsempeistä näiden mun pelkojen kanssa. ♥️💙 Tää viimenen viikko oli jotenkin tosi raskas mielenterveyden kannalta, mutta tänään oli vihdoin aamulla se rakenneultra. Ja meillähän oli kaikki aivan hienosti. 480g potra poika siellä köllötteli ja oli kyllä aivan selkeä poika 😂 varhaisrakenneultrassa saatiin jo vihiä, että poika olisi tulossa, vaan nyt kyllä oli asia hyvinkin selkeä. Kyllä on helpottunut olo. Se on jännä kun jäät murehtimaan jotain asiaa, niin kyllä mieli vaan osaa pyörittää siitä vaikka mitä kauhukuvia mieleen.
Tänään siis 21+5 ja hyvillä mielin eteenpäin. Toivottavasti myös kevyin mielin.
Villahuiville tsemppiä ♥️
Ja Mannapuurolle onnittelut ♥️
Itsellä tänään menossa 20+5. Meillä on rakenneultra viikon päästä ja olen kauhusta kankea ollut koko viikon. Taustaksi, minulla on todettu yleistynyt ahdistuneisuushäiriö viime syksynä. Hoito oli ihan tasapainossa ja koin voivani hyvin, kunnes tammikuun keskenmeno tuli ja romutti minut täysin. Nyt tässä keskiraskaudessa on ollut hurjaa. Voin käytännössä todella hyvin fyysisesti (vähän issiasta kolottaa...) ja tunnen vauvan potkut päivittäin. Mutta mulla on henkisesti ihan hirveä pelko ja ahdistus. Käytiin rv 19 jo "varhaisrakenneultrassa" missä katsottiin rakenteet suurpiirteisesti j kaikki oli tällöin kunnossa. Silti mulla on koko ajan päässä että "mitä jos......". Pelkään ihan hirveästi tuota rakenneultraa😪 ja mun pelko on tietenkin sitä, että olen varma että sieltä löytyy jotain todella poikkeavaa - kuten, että puolet päästä puuttuu. Tämäkin on käytännössä ihan turha pelko, sillä pää näkyi kyllä kokonaisuudessaan tuolloin viikolla 19. Olen yrittänyt aina sanoa neuvolassa vähän näistä peloista ja on niistä keskustelukin, mutta jotenkin toivoisin pääseväni käsittelemään tuota keskenmenoa edes kerran vaikka psykiatriselle sh:lle. Mutta tavallaan tuntuu, että neuvolan silmin "voin hyvin" enkä oikein pääse juttelemaan. En oikein tiedä mitä pitäisi sanoa, kun en taas mitään "merkintääkään" halua.
Oli pakko vähän purkaa tänne teille mieltä.
Hero, mulla tänään 18+3 ja myös istukka edessä. Mulla tuntuu muutaman kerran päivässä semmosia pieniä tökkäyksiä ihan tuossa navan oikealla puolella. Se on vähän ku pierut kiertäisi, mutta se on aina samassa kohdassa ja terkkarikin löysi sydänäänet juuri näiltä kohdin, ja totesi, että kyllä n potkuja on. Toisaalta taas dopplerilla kuului neuvolassa myös potkuja, mutta en kyllä tuntenut niitä silloin 🤷♀️ Mutta mä tunnen näitä ehkä eniten iltasin kun aikaa rauhoittua ja kuulostella.
Meidän sairaanhoitopiiri ei oo vielä muuttanut noita ultraohjeistuksia.. Meillä siis rakenneultra vasta 9.7., jo viikolla 23. Uskon että siihen mennessä jo vaihtuu nuo ohjeet 😊
Meillä tänään 22+4. Mulla ekat liiketuntemukset tuli joskus viikolla 16-17, ja se oli lähinnä semmosta nipistelyä navan vieressä. Tätä tuntui erityisesti iltaisin. Sitten oon itse tuntenut muljahteluja ja potkuja ja eilen sitten illalla ekaa kertaa maha ihan liikkui 🥰 mieskin tunsi eilen kunnolla ekan potkun. Tänään myös potkuissa tuntuu olevan enemmän voimaa kuin aiemmin.
Kirjoittelin tänne mun peloista aiemmin. Mulla vaihtui nyt neuvolatäti toiseen, vasta valmistuneeseen terveydenhoitajaan ja Ai että, hän kysyi heti ekalla kerralla oonko saanu neuvolasta keskusteluapua ja nyt sitten mennään elokuun puolessa välissä yhdessä miehen kanssa perheterapeutin luo purkamaan tammikuun keskenmenon kokemuksia ja näitä pelkoja. Valoa siis risukasaan ♥️
Mulla tullut nyt vasta 5 kiloa, oon ihan tyytyväinen että näin maltillisesti, vaikka mun tekeekin mieli suklaata joka päivä. Oon käyny kuitenkin 3 kertaa viikossa treenaamassa ja nyt aloitin vesijuoksunkin. En stressaa painoa, van saan tuosta liikunnasta hyvänolon tunnetta 😊