kyöstianneli

typy on ollut aina " puoliperhepetiläinen" , vauvana nukahdin välillä kesken imetyksen ja tyttö tuhisi vieressäni aamuun/seuraavaan herätykseen asti. 1v4kk ikäisenä tyttö siirtyi jatkettavaan lastensänkyyn ja alkoi sen jälkeen nukkua yönsä vain parilla heräämisellä, eikä edes aina kinunnut viereeni! 1v8kk ikäisenä nukkui ensimmäistä kertaa koko yön heräämättä! Heräilee vieläkin öisin, täydellisiä öitä ollut max. viisi ikinä, mutta meillä isoon sänkyyn siirtyminen ainakin helpotti.



tsemppiä kokeiluun :)

pysyväthän ne helpommin päällä, ei ole selkä paljaana, mutta eikö tuon kokoiset käy jo potalla ainakin vaihtelevasti, itseäni ainakin potattaminen ja jatkuva neppareitten availu veisi hermot.



Tutalla on ainakin 92cm bodyja.

Nytkin puhui koko päivän pipareitten leivonnasta, kun taikina oli yön yli jääkaapissa valmistumassa, mutta leivontaan ryhtyessä jaksoi hetken kaulia ja sotkea ja painella kuvioita ja lähti sitten omiin leikkeihinsä.



Joulutorttuja tehdessä tyttö on ollut hillomestari, eli olen tehnyt sen mallisia torttuja, joihin tytön on ollut helppo lisäillä lusikalla hilloa.



Pullataikinaa vaivaa ja pyörittelee ja voitelu ja sokereiden tms. ripottelu on hänen hommaansa.



En pojista tiedä, mutta meidän 2v tytölle on erittäin tärkeä se oma essu. Sotkuahan siitä väkisinkin syntyy eikä jälkikään ole aina niin hienoa, mutta makuhan se on tärkein :)

menoja tosin oli vähän, että en edes joutunut paljoa pumppaamaan. " Ongelmasi" voi johtua siitä, että tissit ovat taas tottuneet pelkän vauvan imuotteeseen, eivätkä tottele pumpun imua ollenkaan. Kokeile lypsää käsin, sillä tekniikalla minulta tuli pullollinen maitoa muutamassa minuutissa, paitsi että siinä hommassa tuli niskat kipeeksi..



treeniä, treeniä.. maidon vähentyessä pumppaus ei enää varmastikaan luonnistu yhtä hyvin kuin ennen..

Tiistai-aamuna neuvolassa rv 40+2 sanoin tuntevani pientä nipistystä alavatsassa, ja neuvolantäti sanoi, että torstain ekaan yliaikakontrolliin (lapsivettä oli vähän) ei ehkä tarvitse mennä. Kuuden aikaan illalla kävin lenkillä kaverini kanssa ja 15 minuutin välein tuli supistuksia, jolloin joutui pysäyttämään lenkin ja hengittelemään. Illemmalla saunassa supistukset hiljalleen voimistuivat ja yhdeksältä tulivat jo alle viiden minuutin välein. Siinä sitten supistelin, kävelin ja heiluin ja katsoin samalla 4D dokumenttia hirveistä synnytyksistä (fiksua, eikö? x)).



Lähdettiin puolen yön jälkeen sairaalaan, ja kumma kun supistukset lakkasivat heti kun pääsin tutkimushuoneeseen ja käyrälle, näin kuulemma käy monelle. Pääsin suoraan synnytyssaliin, vaikken ollutkaan kuin reilusti sormelle auki, ei ollut ruuhkaa. Siinä sitten keinuin keinutuolissa kauratyynyn ja ilokaasun voimalla, supistuksia tuli parin minuutin välein ja minä nukuin kiltisti supistusten välit. Yö meni aika nopeasti, vaikka suurta edistystä ei tapahtunut. Keskiviikkoaamuna klo 8.25 puhkastiin kalvot ja laitettiin oksitosiinitippa, heti perään pyysin epiduraalia kun lapsi laskeutuikin niin alas ja supistukset olivat tosi kipeitä. Epiduraali ei oikein auttanut minua, tunsin supistukset ja kivun ja sen paineen tunteen selvästi, mutta nukuin silloinkin. Ja minä kun en normaalisti edes nuku paljoa. Sitten tuli kätilö ja antoi luvan ponnistaa ja kahden supistuksen jälkeen tuo typy syntyikin klo 10.10, rv 40+3, mitoin 3290g ja 50cm. Tehtiin eppari, en tiedä miksi kun noin pieni vaavi, taisi olla vain koeompeleeksi synnytyksessä mukana olleelle opiskelijalle..



Sitten vähän imettelin lasta, painuin suihkuun ja imetin taas. Lounas tuotiin vielä saliin, jonka söin epparista huolimatta istualtani, minen makuultaan syö!



Synnytyksen kokonaiskestoksi on merkitty 12h 50 min, pitkältähän tuo numeroina näyttää mutta ei niin pitkältä tuntunut. Seuraavalla kerralla voisi olla kotona pidempään, mutta viimeksi ei tiennyt vielä mistään mitään ja luuli olon olevan jo tuskainen, niin piti rynnätä sinne sairaalaan.



Ainoa miinus oli erittäin kovakourainen anestesialääkäri, tai lääkäri, mies, kuitenkin, joka teki tosi isoilla kourillaan sisätutkimuksen ennen epiduraalia ja opiskelija, jonka ymmärrettävästi pitää harjoitella epparin tikkausta, mutta oikean kätilön tekemänä se sattui paljon vähemmän. Muuten tuosta opiskelijasta oli paljon hyötyä, oli melkein koko synnytykseni ajan salissa ja vaikka torkuinkin, oli kiva kun joku puoliammattilainen oli läsnä, vaikkakin kaikki räpläämiset piti tehdä kahteen kertaan (ensin kätilö, sitten opiskelija).



Positiivinen kokemus kaikenkaikkiaan, saa nähdä milloin pääsee seuraavan kerran.. :)