kuumeileva rouva
Seuratut keskustelut
Yksipuolinen vauvakuume
Olen 28-vuotias avioliitossa elävä nainen. Menimme naimisiin vuoden alussa seitsemän vuoden yhdessäolon jälkeen ja elämämme on tällä hetkellä vakaa, niin henkisesti kuin taloudellisestikin. Olen itse aina tiennyt että haluan lapsia ja nyt jo iänkin puolesta olisi sopiva aika alkaa suunnittelemaan sitä elämänvaihetta. Puolisoni on kuitenkin ehdottomasti sitä mieltä että vauvan aika on sitten, kun minä olen 30-vuotias. Hänen perustelunsa tälle on, että hän haluaa vielä nauttia vapaudestaan ja tehdä asioita joita ei voi sitten pienten lasten kanssa tehdä. Hän on tässä melko ehdoton ja aina kun yritän aiheesta puhua, saadaan siitä jonkin tason riita aikaiseksi.
Olen melko neuvoton tällä hetkellä. En tietenkään voi pakottaa miestäni isäksi - se ei olisi kenenkään etujen mukaista. Myönnän puhuvani asiasta ehkä liiankin paljon ja hän sen saattaa tulkita painostuksena. Asia on mielessäni päivittäin. Minua hirvittää ajatus että sitten kun päätämme antaa vauvalle mahdollisuuden tulla maailmaan, löydämme itsemme lapsettomuuden kiviseltä taipaleelta - niitä vauvoja kun ei tehdä, jokainen on lahja...
Onko muita jotka painiskelevat samassa tilanteessa tai ovat vastavaa kokeneet ensimmäisen raskauden suunnittelua edeltävänä aikana (vuosina)?
4Kommentit
Hei!
Täällä yksi kuumeileva rouva myös ilmoittautuu joukkoon. Toivon hartaasti, että vuosi 2017 olisi se "meidän vuosi". Mies ei ole vielä valmis ja on puhunut että minun ollessa 30v (nyt 28v) voisimme antaa lapselle mahdollisuuden tulla. Aloitinkin hetki sitten keskustelun "yksipuolinen vauvakuume", josta voitte käydä lukemassa vähän mietteitäni...
Eli kuumeillaan, kuumeillaan... :) Ehkä se mieskin lämpenee ennen tuota kolmenkympin rajapyykkiä!
"A dream is a wish your heart makes." Walt Disney
Kiitos mietteistäsi. Tilanne on tosiaan hankala ja hiertää. Toisaalta toivon, että hän itse pienin edistysaskelein alkaa itse haluamaan lasta nopeammin (jota onkin jo ihan vähän tapahtunut, mutta ei vielä mitään suurta mullistavaa), mutta toisaalta tällainen "turha" odottelu ei oikein tunnu reilulta. Ero ei kuitenkaan tule kysymykseen, hän tulee olemaan lasteni isä, oli se sitten ennemmin tai myöhemmin.
Luulen, että tähän omaan "hätäilyyni" on osasyyllisenä myös se, että olen seurannut muutamien tuttava pariskuntien kamppailua lapsettomuuden kanssa. Jos olisi varma, että me emme siihen samaan hullunmyllyyn joudu ja tärppää pian aloituksen jälkeen, niin tuskin olisin tässä pisteessä ajatuksieni kanssa. Eli kyllä, ulkopuolinen paine saa myöskin osansa tähän kuumeiluun.
Onko muita joilla samanlaisia ajatuksia?
"A dream is a wish your heart makes." Walt Disney
Eli niin se taitaa vaan olla, että mies ei välttämättä ikinä koe olevansa valmis ja kasvaa uuteen rooliinsa, ihan kuten äitikin, matkan varrella :)
"A dream is a wish your heart makes." Walt Disney