Kristitty mystikko
Seuratut keskustelut
Kommentit
Kuin tietoisuus ihe kirjoitti:
Onko eläin arvottomampi kuin ihminen, koska se ei ole koskaan sanonut uskovansa jumalaan?
Ei. Eläimet on yhtä lailla Jumala iilmentyneenä muodossa kuin ihmisetkin. Vain ihmiselle uskolla Jumalaan on mitään merkitystä, koska vain ihminen voi kokea olevansa sillä tavalla erossa Olemisen kokonaisuudesta, että siihen lääkkeeksi tarvitaan erityisiä älyllisiä vastauskomuksia. Eläimet vain ovat mitä ne ovat (Jumalan nimi Raamatussa: Minä olen (se joka olen) )eikä niillä ole erillisyyttä Olemisesta eikä siis myöskään tarvetta ylittää koetun erillisyyden kuilua.
Vierailija kirjoitti:
Käyttäjä102 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Käyttäjä102 kirjoitti:
"Olet joskus sanonut, että hauskuus alkaa, kun tajuaa koko maailman olevan illuusiota. Voisitko tarkentaa?"
Tuon sanoin muistaakseni tilanteessa, jossa kirjoittaja oli kokenut sen mikä on buddhalaisuudessa yksi perusopetus: minän, ihmispersoonan (sen mitä jotkut sanovat egoksi) tyhjyyden ja harhanomaisuuden. Kokemus oli ollut ahdistava, kuten se aluksi useimmille on. Minä sanoin tuon lainatun siinä mielessä, että ahdistus tuosta on pientä verrattuna siihen verrattuna, mitä koet kun alat oivaltaa että kaikki mitä aistit näyttävät on illuusio. Ensioivallusta usein sävyttävät melkoiset sekoamisen pelon ja tyhjyysahdistuksen piirteet, varsinkin jos ei samalla vielä näe, että taustalla ON perimmäinen todellisuus (josta ihmisten näkemä maailma on vääristymä) vaan kokee että mitään ei ole olemassa.
Sitten kun on nähnyt ja hyväksynyt maailman illuusioluonteen, kyllä aukeaa monikin asia. Esimerkiksi monet Raamatun kohdat ymmärtää aivan toisin. Vaikka sen, kun Jeesus sanoo että "taivasten valtakunta on teidän keskellänne" - niinhän se on, jos näkee läpi siitä illuusiosta, joka sen yleensä ihmisillä peittää taakseen. Tai "minun valtakuntani ei ole tästä maailmasta" - ei ole, koska tämä maailma on illuusio, ja todellinen valtakunta on ikuinen, harmoninen taivasten valtakunta...
Ei Jeesus tarkoita että maailma on illuusio vaan sanoo että kun Pyhä Henki tekee uudeksi asenteen ja mielen ja sielun niin silloin on jUmalana valtakunnassa jO sisällä tässäkin elämässä. Ja tulevassa. Kun Hän sanoo ettei hänen valtakuntansa ole tästä materiaalisesta maailmasta puhuu Hän Isänsä voimien vallassa olevasta kaiken olevaisesta jonka on luonut ei sitä että tämä maailma olisi pelkkä illuusio ihmiselle täällä.
Samasta asiasta puhutte, eri sanoilla vain. ”Illuusio” on vain mystikon käsite tehdä ero sen välillä, miten ego näkee maailman ja sen välillä, miten pyhä henki näkee maailman.
Näinpä. Taivasten valtakunta on tässä, eikä siinä ole kuolemaa eikä surua, ei itkua eikä parkua, mutta ihmisen nykyisen tietoisuudentilan läpi katsottuna siitä tulee "tämä maailma", jossa kaikenlaista kärsimystä ja kuolemaa on paljon. Ei ole kahta maailmaa, taivasten valtakuntaa ja maallista todellisuutta, vaan taivas on tämä tässä, tämä ainoa, nähtynä ilman ehdollistumia ja egon filttereitä, illuusioista vapaana.
No miksi sitten pitää pyrkiä "valaistumaan", jos tämä on jo tässä?
Koska suurin osaa on ikään kuin hypnoosissa, näkevät sen mikä on tiedostamattomien filtterien läpi vääristyneenä. Tämä tila näyttää sen mikä on taivas kärsimyksen laaksona, ja tuottaa ihmiselle erilaista kärsimystä. Tämä kärsimys on useimmiten se, mikä johtaa valaistuksen tai totuuden tai Jumalan etsimiseen. Ei se aina auta, miten asiat on, jos ei tiedä miten ne on. Vähän kuin jos olisit perinyt ison määrän rahaa mutta et olisi saanut siitä tietoa, sinua ei olisi tavoitettu. Ei se perintö mitään auttaisi niin kauan kuin siitä ei tiedä vaan luulee olevansa normaalien tulojensa varassa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi minusta tuntuu siltä, että on surua sielussa asti? Jotain kamalaa surua, josta en tiedä mistä se johtuu. Osaisitko kertoa?
Joku käveli juuri hautasi ylitse, silloin sattuu sieluun
Yksi ahdistuksen ja syvän surun lähde on, että nykyisessä materialistisessa maailmassa ihmisen sielu ei aina pääse esiintymään tässä maailmassa niin kuin se tahtoisi, ei kasvamaan. On kaksi suuntaa kasvaa: "alamaailma" eli oman sielun syvyydet ja toisaalta "korkeudet" eli Jumala, valaistuminen, tietoisuus jne. Nämä eivät ole toisistaan erillisiä, vaan sielu on Jumalan yksilöitymä ihmiseksi. Mutta ihmisen olisi hyvä paitsi etsiä korkeuksia meditaation, rukouksen, uskonnon tms. kautta, tutustua myös sielunsa syvyyksiin ja antaa niiden ilmetä elämässä oman näköisenä elämänä. Tästä aiheesta on olemassa hyvä kirja "Nature and the Human Soul" (Bill Plotkin) joka keskittyy tuon sielullisen puolen terveeseen kasvuun elämän aikana. Paljon on niitä, joiden hengellisen tienkin on tukkinut se, että on juttunut sielullisesti murrosikään mikä on tavallista nykyaikana.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Käyttäjä102 kirjoitti:
"Olet joskus sanonut, että hauskuus alkaa, kun tajuaa koko maailman olevan illuusiota. Voisitko tarkentaa?"
Tuon sanoin muistaakseni tilanteessa, jossa kirjoittaja oli kokenut sen mikä on buddhalaisuudessa yksi perusopetus: minän, ihmispersoonan (sen mitä jotkut sanovat egoksi) tyhjyyden ja harhanomaisuuden. Kokemus oli ollut ahdistava, kuten se aluksi useimmille on. Minä sanoin tuon lainatun siinä mielessä, että ahdistus tuosta on pientä verrattuna siihen verrattuna, mitä koet kun alat oivaltaa että kaikki mitä aistit näyttävät on illuusio. Ensioivallusta usein sävyttävät melkoiset sekoamisen pelon ja tyhjyysahdistuksen piirteet, varsinkin jos ei samalla vielä näe, että taustalla ON perimmäinen todellisuus (josta ihmisten näkemä maailma on vääristymä) vaan kokee että mitään ei ole olemassa.
Sitten kun on nähnyt ja hyväksynyt maailman illuusioluonteen, kyllä aukeaa monikin asia. Esimerkiksi monet Raamatun kohdat ymmärtää aivan toisin. Vaikka sen, kun Jeesus sanoo että "taivasten valtakunta on teidän keskellänne" - niinhän se on, jos näkee läpi siitä illuusiosta, joka sen yleensä ihmisillä peittää taakseen. Tai "minun valtakuntani ei ole tästä maailmasta" - ei ole, koska tämä maailma on illuusio, ja todellinen valtakunta on ikuinen, harmoninen taivasten valtakunta...
Ei Jeesus tarkoita että maailma on illuusio vaan sanoo että kun Pyhä Henki tekee uudeksi asenteen ja mielen ja sielun niin silloin on jUmalana valtakunnassa jO sisällä tässäkin elämässä. Ja tulevassa. Kun Hän sanoo ettei hänen valtakuntansa ole tästä materiaalisesta maailmasta puhuu Hän Isänsä voimien vallassa olevasta kaiken olevaisesta jonka on luonut ei sitä että tämä maailma olisi pelkkä illuusio ihmiselle täällä.
Samasta asiasta puhutte, eri sanoilla vain. ”Illuusio” on vain mystikon käsite tehdä ero sen välillä, miten ego näkee maailman ja sen välillä, miten pyhä henki näkee maailman.
Näinpä. Taivasten valtakunta on tässä, eikä siinä ole kuolemaa eikä surua, ei itkua eikä parkua, mutta ihmisen nykyisen tietoisuudentilan läpi katsottuna siitä tulee "tämä maailma", jossa kaikenlaista kärsimystä ja kuolemaa on paljon. Ei ole kahta maailmaa, taivasten valtakuntaa ja maallista todellisuutta, vaan taivas on tämä tässä, tämä ainoa, nähtynä ilman ehdollistumia ja egon filttereitä, illuusioista vapaana.
Unessa ja unen ja valveen rajamailla aika yleisesti ei-tietoista materiaalia nousee pintaan. Tuossa tapauksessa nouseminen on luultavasti tapahtunut täydellisemmin unen aikana, mutta herättäessä on jäljelle jäänyt vain psykosomaattinen muisto, ilman muistoa kokemuksen herättäjästä. Se muisto pyrkii nyt pintaan tietoiseen mieleesi, ja luultavasti jossain vaiheessa sinne nouseekin, mutta toisaalta jo pelkkä unimaailmassa käsittely ilman hereillä tietoista muistamista järjestelee asioita mielessä tavalla, joka on sinulle hyväksi. Ja siis tuo että koit hereillä uneen liittyvän harha-aistimuksen ei ole mitenkään epätavallista, yleistä noissa unen ja valveen siirtymävaiheissa.