Kristitty mystikko
Seuratut keskustelut
Kommentit
Vierailija kirjoitti:
Ei ole mitään kollektiivistä mieltä
KM mee nukkuu
Puoli yhdeksältä on vähän turhan aikaista :)
Vierailija kirjoitti:
Jos Mystikko näet tämän. Minulle tulee välillä aina sellainen olo että täytyisi lähteä näkyvämmin henkiselle polulle. Esimerkiksi alkaa työskennellä selvänäkijänä ja jättää tavalliset työt. Sitten taas ajattelen että ehkä se ei ole välttämätöntä vaan voin käyttää kykyjäni muutenkin. Miten ihmeessä saisin varmuuden ratkaisusta? Se on ihan totta että en työelämässä saa kunnolla oltua oma itseni ja koen että pitää koko ajan esittää vähän muuta. Toisaalta toimeentulon järjestyminen huolettaa ja toki pelkään leimautumista myös. Aina joinakin kausina, kuten nyt, tulee sellainen olo että nyt on aika, ja sitten en uskalla ja se menee ohi.
Et tule saamaan sellaista varmuutta mitä etsit, jossa ikään kuin joku ulkopuolinen vakuuttaisi sinulle että mene vaan uudelle polulle hyvin se menee, tai toisaalta sanoisi että ei kannata, siitä tulee vaan ongelmia. Et tule saamaan sellaista siksi, että sinä olet oman ajallisen elämäsi luoja ja käsikirjoittaja, ja sinulla on täysi vapaus tehdä kumpi vaan, mennä näkyvämmin henkiselle polulle tai olla menemättä. Kummallakin polulla on omat haasteensakin, jotka riippuvat siitä tietoisuuden tilasta jolla valitsemaasi polkua kuljet.
Vierailija kirjoitti:
Näin kolme vuotta sitten unta, jossa eräs henkilö kertoi minulle, että tulen kuolemaan 33-vuotiaana. Täytin 33 tänä vuonna alkuvuodesta ja tuo ajatus on varjostanut elämääni enemmän tai vähemmän siitä asti. Onko kuolema tulossa minulle tänä vuonna ja jos on, niin pystynkö estämään sitä millään tavalla? Ymmärrän, että uni ei välttämättä viitannut fyysiseen kuolemaan, mutta sen mahdollisuus pelottaa siitä huolimatta...
Ei ole mitään syytä olla huolissaan, että se olisi fyysistä kuolemaa ennustava enneuni. Unet ovat symbolisia, ja kuolema tarkoittaa yleensä muutosta ja joskus vain ihan sitä että on miettinyt tai pelkää kuolemaa valveilla ja se heijastuu unimaailmaan. Unet ovat alitajuisen ja kollektiiviseen tietoisuuteen yhteydessä olevan mielen viestejä sinusta, sinulle. Silloin kun muistat ne, niillä on jokin viesti, mutta se on tosiaan yleensä symbolinen eikä niin että kuolema tarkoittaisi kuolemaa, raskaana oleminen raskaaksi tuloa jne.
Aina, kun jokin uni mietityttää, on mahdollista kysyä unen lähteeltä eli omalta mieleltä siitä lisää. Hiljentyä hetkeksi, ja sitten vaikka kirjoittaa ensin unen sisältö ja tunnelmat ylös, sitten alkaa miettiä onko samanlaisia tunnelmia ja ajatuksia kuin unessa jossain valve-elämässä. Kysyä ihan mieleltään mitä jokin tarkoittaa ja sitten olla hiljaa, odottaa oivalluksia. Kirjoittaa ylös kaikki vaikkei tuntuisikaan merkitykselliseltä. Hyvin usein hiljaisuudessa saa näin yhteyden siihen tietoisen tason alapuolella olevaan osaan mieltä josta unet syntyy.
Spacek kirjoitti:
Kristitty mystikko, onko traumojen kohtaamisesta ja käsittelystä mitään hyötyä? Ihmisen elinaika ei tule koskaan riittämään tuhansien eri elämien synnyttämien traumojen käsittelyyn. Eikö ole paljon kustannustehokkaampaa kaataa koko puu, jossa traumat sijaitsevat. Moni tuntuu työstävän itselleen traumavapaata egoa, vaikka voisimme vain lopettaa samaistumisen traumaiseen tarinaamme itsestä.
Jossain tilanteessa siitä on hyötyä ja toisissa ei. On toki totta, että lopullinen ratkaisu olisi koko samaistumisen katkaiseminen kärsivään keho/mieleen, mutta se ei ole kaikille lähiaikoina realistinen mahdollisuus. Kaikki eivät edes usko sellaiseen. Kyllä silloin elämää käytännössä eniten haittaavien traumojen käsittelystä niin, että niiden kanssa pystyy elämään on usein hyötyä.
Mutta olet ihan oikeassa siinä, että ei kannata laittaa tavoitteekseen "täydellisyyttä", siinä käy helposti niin että itse elämä jää suurelta osin aikaan sitten kun, ja sitä päivää ei koskaan tule jolloin on tarpeeksi traumaton ja terve, mielen kaapeista tulee aina ulos uusia luurankoja selvitettäväksi. Jossain vaiheessa kun pahasti lamauttavat ongelmat on käsitelty, pitäisi vaan hyväksyä että on keskeneräinen ja alkaa elää.
Ei valitettavasti tarvita mitään ulkoista pahaa olentoa jonka vallassa pitäisi olla, jotta pahaa ilmenee maailmassa. Ihmismieli pystyy sekä suureen hyvyyteen että suureen pahuuteen ihan itsessään. Riippuu ihmisen uskomuksista ja tietoisuudentilasta.
Eikä se ole vain niin että joku tietty kansa, vaikka nyt venäläiset, olisi geneettisesti jotenkin erityisen pahoja. Saksalaiset, jotka on nykyään ihan rauhanomaisia länsimaisia, pystyivät tunnetusti kammottaviin tekoihin Hitlerin aikaan, koska heidän uskomusmaailmansa oli rakennettu myös sen ajan tieteellisen tiedon myötä sellaiseksi, että tietyt rodut olisivat alempia ja että ihmisrotua on syytä kehittää valikoivalla jalostuksella. Siihen sopiva johtaja, joka kertoo mitkä on niitä alempia rotuja ja miten ne haittaa ja vie rahatkin jne niin kyllä se väkivallan kierre saatiin aikaan. Myös Suomessa sisällissodan aikaan on dokumentoitu aivan kammottavia julmuuksia oman kansan jäseniä vastaan. Paha voi herätä ihmisissä kansallisuudesta riippumatta, jos uskomusmaailma ja olosuhteet on sille otolliset.