Kristitty mystikko
Seuratut keskustelut
Kommentit
Vierailija kirjoitti:
Voiko valaistumisen tavoittelussa hyödyntää selkounia? Olen pienestä pitäen usein havahtunut siihen, että näen unta. Tahti tuntuu kiihtyvän. Pystyisinkö tapaamaan esim sinua mystikko unessani? Pystyn kysymään henkilöiltä, joita unissani näen, erilaisia asioita. Samalla ikään kuin kuulen kuinka aivot nukkuessa raksuttaa ja käsittelee "tiedostoja", se on sanojen sekamelskaa josta en saa mitään selvää, mutta osa minusta pystyy suht järkevään ajattelemaan kun pinnistelen tarpeeksi.
Lisäksi näen jatkuvasti kuolleesta isoisästäni unta. Hänen kuolemastaan on jo yli 15 vuotta, mutta nykyään joka viikko vierailee unissani. Toisaalta tunnistan unissakin jo, että isoisäni on aivojeni luoma hahmo. Saisiko mystikko jotakin neuvoja tähän tilanteeseen. Mieleni on suht sokea ja unikuvat ovat aika hataria, mutta ihan kuin viimeaikoina ne kuvatkin olisivat terävöityneet. Joskaan ei niin, että unimaailmassa seikkailu olisi oikein mielenkiintoista ja nautinnollista.
Unitilaa ja unen eri tasoja voi hyödyntää tietoisuuden luonteen tutkimisessa, ja siksi se voi olla osa heräämistä. Voit myös tosiaan oppia kohtaamaan sinusta valvemaailman sääntöjen mukaan ajallisesti tai paikallisesti erotettuja henkilöitä - eläviä tai edesmenneitä tai tulevia - unessa.
Mutta ei kannata liikaa kiinnittää huomiota vaihtuviin kuviin ja unitarinoihin, koska kuten itsekin sanot, suuri osa siitä on vain sitä että aivosi uudelleenjärjestelevät ja prosessoivat muistisi ja havaintojesi sisältöä, eikä valaistuminen ole löydettävissä siitä materiaalista itsessään.
Vierailija kirjoitti:
Kristitty mystikko kirjoitti:
Mutta kuitenkin lopulta, omalla kohdallani 'tyhjyyteen tuijottaminen' Jumalaa odotellen alleviivaa minulle vain sitä eroa, että minä etsin ja Jumala antaa odotuttaa...
- Ei ole mitään sinusta erillista Jumalaa, joka olisi lähellä tai kaukana. Jos odotat sellaista, saat odottaa loputtomiin, koska ei ole mitään muuta kuin Sinä, Tietoisuus, se ainoa asia joka on tietoinen aistimaailmassasi kun odottelet tyhjyyteen tuijottaen. Joillekin suorin tie oivaltaa tuo Tietoisuus on muodollinen meditaatio, toisille taas joku muu.
Toisena asiana manifestointi ja omien ajatusten järjestely oman tahdon mukaan "todellisuuden vastaisesti" (eli sen vastaisesti miten ne itsestään tahtovat omaan kokemukseen perustuen olla) kuulostaa reseptiltä mielisairaudelle tai sille, että joutuu omin voimin kannattelemaan kyhäämäänsä todellisuusrakennelmaa...
- Mikä on ihmisen havaitsema todellisuus ja miten se muodostuu? Se ei ole mikään Todellisuus isolla T:llä, muuttumaton, ikuinen, riippumaton katsojan mielessä olevista jo varhain opituista kategorioista, sanoista, assosiaatioista, aistidatan automaattisesta "korjaamisesta" aivoissa vastaamaan sitä miten aiempi kokemus sanoo asioiden maailmassa olevan. Ei sinun toki tarvitse ottaa tutkiaksesi tätä koko inhimillisen havaitsemisen ja todellisuuden rakennelmaa, jos se ei sinua kiinnosta tai se tuntuu jopa sairauteen johtavalta. Mutta monelle muulle se on hyvin olennainen osa vapautumista.
Kolmantena aistimaailman tai aistinautintojen pitäminen yhdentekevänä... Minulle kaunis illuusio ja aistinautinnot ovat rakkaita. En voisi kuvitella viettäväni elämääni "maailmasta vetäytyen".
- Vetäytyminen on harvan kutsumus ainakaan pysyvästi. Monella on vaiheita, joissa se on hyödyllistä, mutta harvan kutsumus on olla maailmasta vetäytynyt erakko koko ikää. Ei ole hyödyllistä pyrkiä vetäytymiseen, jos se ei tunnu hyvältä ja vedä luonnostaan puoleensa juuri nyt.
Mitä tulee aistimaailmaan, niin luulen että harva nauttii siitä enempää kuin valaistuneet. Siitä voi oikeastaan nauttia täysillä vasta, kun hyväksyy täysin aistimusten ohimenevän luonteen, koska silloin voi täysillä ottaa vastaan kaiken mitä tulee, ilman pelkoa hyvän aistimuksen menettämisestä tai epämiellyttävien aistimusten tulemisesta tai päälle jäämisestä.
Neljäs asia: henkisyyden harjoittaminen. Jokin siinä särähtää jos henkisyydestä, hengellisyydestä tai pyhästä tehdään jokin arkielämästä erillinen harjoitus. Ihmisen elämä voi olla pyhää vaikkei mitään etsisikään eikä meditoisi/rukoilisi. Jos ihminen esimerkiksi rakastaa lapsiaan hänen elämänsä on varmasti pyhää. Näin uskaltaisin väittää vaikka henkinen näkökykyni ei olekaan "out of this world".
- Kyllä, ihmisillä on erilaisia tehtäviä tässä elämässään, eikä kaikkien ole juuri nyt aika elää esim. hiljaisuuden ja meditaation elämää. Toisten tehtävä ja aika taas on juuri nyt juuri siihen. Syy, miksi tällaisissa ketjuissa yleensä puhutaan lähinnä siitä erityisesti tehtävästä henkisestä etsinnästä on, että erityisesti länsimaissa ihmiset jotka kokevat tarvetta johonkin "enempään" kuin normaalielämään ovat usein aika hukassa, koska meillä ei enää ole perinteitä miten edetä, jos tuntuu ettei se tavallinen elämä enää riitä, että olisi aika jollekin muulle.
Joidenkin tehtävä on tulla nelivuotiaina vanhempiensa kidutt amaksi ja murhaamaksi, koska sellaisesta se tietoisuus vaan tykkää.
Loki
Se että tuollaista tapahtuu on tosiaan fakta siitä, millainen tämä seuraamamme aika-avaruuden säie on tällä hetkellä. Se on myös yksi syy, miksi kaikenlaisen tietoisuuden tason kohottamisen tavoittelu on tärkeää, vaikkakin kuten joku aiemmin kommentoi, laajemmasta mittakaavasta merkityksetöntä - koska muuten sanoisimme myös, että niiden kidutettujen nelivuotiaiden kärsimys ei ole merkityksellistä, että sellaisen vähentämiseksi ja poistamiseksi ei ole tarpeen tehdä mitään. Sellaista ei ole yksikään henkinen opettaja vielä opettanut eikä tule opettamaan, vaan nykytilanteesta lähdetään ja pyritään parantamaan asioita.
Vierailija kirjoitti:
Hän olisi voinut kaikessa viisaudessaan voinut ilmoittaa, että jättää tämän palstan mutta tarvittaessa palaa asiaan.
En toimi sillä tavalla. En ole missään vaiheessa päättänyt jättää palstaa, tai tulla takaisin. Teen hetki hetkeltä sen, mitä sisäiset impulssit antavat tehtäväksi.
Vierailija kirjoitti:
Se onkin aika haasteellista olla haluamatta mitään, mutta varmasti on totta, että kun haluaminen loppuu, niin se minäkin "katoaa", siis se haluaja-minä.
Mutta jos on vaikka kovassa kuumeessa ja oksennustaudissa, niin eikö valaistunut, esim. Mystikko, haluaisi parantua siitä, vai onko se tosiaan ihan sama? Pystyykö valaistunut täysin hyväksymään voimakaatkin kivut ja epämukavuudet päivästä toiseen yhtään toivomatta, että ne loppuisivat?
Vaikka tietäisi, ettei enää voi koskaan mennä töihin, menettäisi rahansa ja asuntonsa, kun makaisi vain kotona kipeänä, eikä mihinkään pääsisi, kunnes olisi sitten lopulta asumassa kadulla ja keho kuolisi pois.
Eikä kannata sanoa, ettei tuollaista tapahdu, sillä monelle on tapahtunut, vaikkei kyse olekaan juuri oksennustaudista, mutta vaikka jostain vastaavasta, joka estää lähes kaiken toiminnan.
Vielä tästä haluamisen tematiikasta, että kaikki halut eivät ole ongelmallisia, vaan välttämätön osa ihmiselämää. Sinulle tulee halu mennä vessaan, ja menet, ei ongelma. Huomaat että ruoka on loppu ja haluat käydä kaupassa ostamassa sitä - ei minkäänlainen ongelma. Ehkä haluat rukoilla ja teet sen, ei ongelma. Ehkä haluat juhlia ja teet sen, ei sekään ongelma! Haluista tulee ongelma vasta, kun niistä etsitään täyttymystä, onnea ja identiteettiä. Se on ongelma siksi, että ne on oikeastaan vain "maallisen kulkuneuvosi" haluja, ja sinun tehtäväsi taas on oivaltaa että et ole tuo kulkuneuvo. On normaali ja hyvä asia pitää huolta ajallisesta tomumajastaan, mutta jos joku haluaa valaistua, sen lisäksi että jatkaa sen tekemistä, täytyy oivaltaa mitä on sen tuolla puolen, ja että rauha, rakkaus ja onnellisuus ei oikeastaan tule mistään tuon tomumajan tiloista, vaan sen tuolta puolen.
Onhan se perimmäisestä näkökulmasta katsoen dualismia, mutta niin kauan kuin koet maailman jossa on hyvää ja pahaa, olisi itsepetosta sanoa että sinulle toiset asiat ei ole oikeita ja vääriä, hyviä ja pahoja, tavoiteltavia tai vältettäviä. Ihmisenä joudut aina osin elämään ihmisten maailmassa, jossa on dualismia. Voit tosin oivaltaa itsesi Tietoisuutena sen kaiken tuolla puolen myös, jolloin sinusta tulee Raamatun sanoin "kahden maan kansalainen".