Kommentoija465

Ymmärrän jännityksen. ADHD:n myös. Joskus on myös (oikea seura ja tilanne) kiva höpöttää, jos kaikille sopii. Joskus on ihanaa hiljaaolo, yksin tai muiden seurassa. Tilannetaju vaihtelee ihmisillä, ja muiden huomioiminen. Älykkyyskin. Tai itsekeskeisyys. Jotkut on aina samanlaisia, muttei kaikki. Mulla esim. vaihtelee, mutta inhoan kun on jossain tilanteessa/seurassa/elämäntilanteessa leimattu joksikin, ja sitten siitä ei pääse eroon. Vaikka sanoisi että olen opetellut hiljaisemmaksi (vaikka teidän seurassa, mutta toisessa seurassa höpöttäjästä just tykätään), niin ovatko huomanneet? Vai jatkuuko leimaaminen ja tympeät asenteet (itseäni kohtaan, vai muutenkin?), usein jatkuu. Vaikka pyytäisi ihmisiä katsomaan asiaa niin eivät halua vetää asiaa uusiksi päässään. Menetetty silloin kivat asiat, kun ihmisen yrittämistä, tai muutosta ei arvosteta tai huomata tai haluta poistaa vanhoja asenteitaan ja alkaa suhtautua eri tavalla. Suru. Minulle käynyt näin, eikä ne arvostelijat halua muuttaa itsessään mitään, vaikka minä tein työtä ja muutin itseäni/käytöstäni/puheitani. Ei anneta uutta mahdollisuutta vaikka ensin vaadittu muutosta tai pilkattu siitä millainen oli. Kuka silloin, muutenkaan, oli "huono"? Jos oli kukaan. Vai kiusaajat.

P.S. Sille joka valitti työpaikan "yleisradiosta", ymmärrän sen ihan hyvin ja kehut sulle kun jaksat, just se tilannetaju, myös kohtuus, on a ja o. Jopa sanoisin että huomauta nyt hyvä ihminen vaikka useamminkin, jos töitä häiritsee toisen kauppalistat. Joku kohtuus. Ite olen ottanut vastaan ja miettinyt itseäni, jos huomautettu, ja yrittänyt muuttaa, tilanteen mukaan, itseäni, jos on aiheellista ollut. Muut sitten eivät ole sen jälkeen vastaavasti monestikaan "päätään putsanneet" eli vaikka hyväksyneet porukkaan enää .Sattuu, kun yrittää ja nöyrtyy näkemään "virheensä", jos on, ja muuttaa itseään, käytöstään, mutta ne kritisoijat sitten eivät. (yleinen huomautus, ei liittyen siihen kommentoijaan joka oli mielestäni oikeassa ja yrittänyt jaksaa).

Vierailija kirjoitti:

Pukisin lapsen, miksi turhaa vääntää? Ei se lapsi ikuisesti halua että äiti pukee.

Heheh, viim. viiskymppisenä alkaa haluta ite ite, mun vuoro. Nimim. mulla sellanen äiti joka vieläkin hössää että "eiks sulla nyt oo pipo päässä jo" "autanks mä" nimim. hermot menee N48

Joskus on unohtunu pesukoneeseen ja tullut ummehtunut haju, samaten aika hankalaa jos on ihotulehdus kroonisena vaivana, vaatteista ei meinaa lähteä vaikka mitä käyttäis. Luin että ihottumiin käytettäessä (oli kyse lapsista) perusvoiteita, tulee siitä johtuen ongelmia ettei pesussa lähde ja tulee hajuongelmaa vaatteisiin. Niin en ole ainut ilmeisesti jolla ongelmia. Etikka kuulemma auttais pesukoneeseen ja vaatteisiin mutten oo kokeillut vielä. Muuten Bio Luvil ollu tehokkain. Olispa kiva kuulla asenteista tän suhteen. Joskus kun käy jossain mökkeilemässä niin ite ei huomaa mutta muut huomaa että vaatteissa on "mökin haju". Ite joskus mietin ihovaivan takia mitä ajatellaan jos vaatteissa on joku jäämä ja tuulahdus ei oo niin raikas kuin itekin haluaisi, mutta kun sit on hankalaa kans joutua uusimaan vaatteita usein. Kallista, surullista ja rasittavaa, jos pitää pistää nopeesti pois vaikka olis just löytäny jonkun tosi kivan vaatteen. Ihan vaan koska ei tuoksu pestynäkin riittävän raikkaalta ja pelkää ihmisten reagointia. Pesuainevinkkejä otetaan vastaan ilolla.

Ihmiset on muuttuneet. Asenteet hirveen kovia. Suvaitsevaisuus kadonnut. Mielestäni myös "maalaisjärkeen" perustuva järkevyyskin ja suhteellisuudentaju monilta ihan hukassa. Jos kulkee ilman maskia (mulla esim. niin huonot keuhkot, että tukehdun se naamalla, hengitys ei vaan toimi) niin saa ihan järkyttäviä katseita, sanoja, vihaaaaa. Ilman että kukaan tajuaa että mä en ole "vastuuton p.ska" kuten "opetettu" ajattelemaan. Olen varmistanut eri tavoin etten levitä sitä jos olen oma-aloitteisesta eristäytyneisyydestäni (sairaana kotona pääasiassa ollut, muut käyneet kaupassakin ja ovelle tuoneet kassit) lähtenyt käymään jossain. Sitten jos en levitä mutten käytä (voi käyttää edes) maskia, niin se toinen puoli eli että itse saan tartunnan on oma vastuuni ja oma asiani jos "altistan itseni" jollekin. Mutta eihän "koronahullu"t ihmiset tätä ymmärrä ajatella. Ei kukaan älyä sitä. Ollaan vaan niiin opituissa 1) vihassa 2) nimittelyssä 3) leimaamisessa kysymättä 4) huonosti kohdellen. Hyvä ettei turpiin vedetä. Nyt jään katsomaan kuinka tähän reagoidaan. Tuleeko jotain asenteellista tähänkin?  Kun mielestäni istuu jo lujassa ihan umpityhmyys ja hyvin ikävät asenteet ilman oikeaa ymmärrystä mikä on mitä. Ja että aloitus on erittäin perusteltu eikä sen asian näkemiseksi ole "salaliittoteoreetikko", "hullu", "kulkutautimyönteinen" tai tyhmä vaan tarkkanäköinen, syystä huolestunut tavallinen älykäs ihminen. Muut ajatukset on sitten muita ajatuksia, enkä puutu siihen tässä ovatko mielestäni oikeita/vääriä, tyhmiä/älykkäitä ne "foliohattuasioiksi" leimatut jutut. Tämä asia on ihan sitä että joku vielä näkee sivusta katsoen mihin jouduttu, kun iso osa porukasta on jo sokeita ja aivopestyjä tietyllä tavalla, tarkoittaen hyvin yksipuolista ajattelua ja suhtautumista mistä puuttuu valitettavasti jo inhimillisyys, kohtuus ym. mainitsemani asiat. Jopa järki. Pelottaa. Tosi paljon. Ihmisyyden hienot puolet katoamassa. Hemmetin kaameeta.

Mä vastaan, jotta saat asiallisen vastauksen. On ihan tosi vaikeaa, jos ei ole suvaitsevaisuutta yhtään. Erilaisuutta, sairautta, pienuutta, köyhyyttä ym. kohtaan joka on osa elämää. Joillakin ainakin. Aika monellakin voi olla jotain, joillakin montakin vaikeutta elämässä. Jos on kylmä ja kova sellaista kohtaan, niin et saa hyvää kohtelua, rakkautta tai myötätuntoa jos itselläsi sattuu olemaan joku vaiva tai "heikkous" (hänen mielestään, tai oikeastikin). Joten jos pelkäät jo, mikä kuultaa läpi, mutta olet epävarma, niin kannustan miettimään millaista kohtelua haluat: lämmintä vai kylmää, halin ja kivat, rakastavat sanat jos on pielessä jotain (vaikka tulee burnout) vai ilkeän p.skakommentin että "luuseri vedä ittes kasaan senkin surkimus (jota ei ole jos palaa loppuun)"? Eli älä jää suhteeseen jos haluat lämmintä, myötätuntoista ja kunnioittavaa, eli hyvää kohtelua, mutta naisen arvot ja puheet (ja sinun kohteleminen) ovat ilkeät,  kovat ja halveksuvat muita kuin "porskuttavia rikkaita" kohtaan. Ja sinua kohtaan, olit tai et hänen "juttujen" mukainen? Olethan varovainen? Haneen, ja äkkiä, sanoisin. Ite junnasin aikoinaan 6 v. ihan vääränlaisen ihmisen kanssa, kun päädyin suhteeseen (luulin etten löydä muutakaan) enkä osannut lähteä vaikka usein oli paha olo, ja oksentelin toisen asenteita. En vaan osannut lähteä. Ennenkuin törmäsin sopivampaan. Mutta oli hilkulla etten jäänyt, "paremman puutteessa" mennyt naimisiin ja ollut lopun elämääni onneton. Joten paras lähteä heti alussa, ei ehdi tulla juttuja jotka pitää kiinni vääränlaisessa ihmisessä (itselle), sanoisin että heivaa, löytää varmaan jonkun "rikkaan ja virheettömän" sit. ehkä. Vai onko kukaan?