KLINIKKA

Pari vuosisataa sitten, ennen kuin tiede alkoi yksipuolisesti keskittää huomiotaan vain luonnon fysikaalisiin puoliin, homeopatia ja koululääketiede toimivat yhdessä ihmiskunnan terveydenhoidollisten tarpeiden hyväksi. Luonnontieteiden kehittyessä väheni ihmisten sietokyky sellaisia ajatuksia kohtaan, joita ei voitu tutkia tieteiden kriteereiden mukaisesti ja homeopatia alkoi olla syrjäytetyssä asemassa. Kvantitaavisessa tutkimuksessa käytetään täsmällisiä, laskennallisia ja ihmisiä koskevassa tutkimuksessa usein myös tilastollisia menetelmiä. Kun luonnontieteistä tuli yhä kvantitatiivisempia, niin niiden Homeopatian suosio lääkäreiden piirissä alkoi vähentyä. Vain pieni osa lääkäreitä jatkoi uskollisesti homeopatian harjoittamista vielä tälläkin vuosisadalla ja jatkaa edelleen. On ilahduttavaa nähdä, että nykyisin tällaisten lääkäreiden määrä lisääntyy, kun koululääketieteen vakavat puutteet alkavat käydä kaikille selviksi.

Koululääketieteen ja homeopaattisen lääkinätaidon eriytymisen voidaan sanoa johtuneen siitä, että koululääketiede korostaa terveyden sijasta sairautta. Sairaudet aineellistuvat fyysisessä kehossa, mutta niiden suhde ihmisen hienovaraisempiin tasoihin ei ole yhtä selvä. Perinteinen koululääketiede on tekemisissä suoraan kehon kemiallisen koostumuksen ja fyysisen rakenteen kanssa, eikä se ymmärrä kehon hienovaraisempia viestejä. Mm. neurologian oppituoli on perustettu Suomeen vuonna 1961, Turkuun, joten ei voida odottaakaan koululääketieteeltä laaja-alaista ihmiskehon tuntemusta. Koululääketiede voidaan luokitella objektiiviseksi lääkintätaidoksi, koska se käsittelee luontoa puhtaasti neliulotteisella tila-aika tasolla ja se voi siten käyttää olettamustensa tukena kemistien ja fyysikoiden laboratorioissaan hankkimaa todistusaineistoa. Sekä ihmisten että nykyisten tutkimusvälineiden havaintokyky on nimittäin hyvin rajoitettua ja toimii vain tällä tasolla.

Homeopaattinen lääkintätaito sen sijaan liittyy epäsuorasti fyysisen kehon kemiaan ja rakenteeseen ja suoraan syvemmän tason aineeseen ja energioihin. Homeopaattinen lääkintätaito tulee vielä nykyään luokitella subjektiiviseksi lääkintätaidoksi osittain syystä, että ollaan tekemisissä sellaisten energioiden kanssa joita ihmisten henkiset ja tunneperäset toiminnot voivat pahasti häiritä ja osittain siksi, että ei ole olemassa vielä diagnostisia välineitä, joilla nämä tasot voidaan tutkia. Tämän tilanteen voidaan kuitenkin odottaa muuttuvan lähitulevaisuudessa.

Nykyinen muutos kohti terveyden ja kokonaisaaltaisuuden korostamista sairauden korostamisen sijasta on lisännyt sitä tietoisuutta, joka kohdistuu ihmisen hyvinvoinnin määritteleviin syvempiin energioihin ja vaikutuksiin. Terveyden tärkeys on alettu nähdä uudesta näkökulmasta.

Raskaus ja synnytys eivät ole sairauksia. Näissä tapauksissa luonto tekee omaa tehtäväänsa, mikä alkaa noista hienovaraisemmista lähtökohdista. Kohdulla on oma muisti, jota säätää syvemmät aivotoiminnot, joiden tuntemuksesta koululääketiede on edelleen umpikujassa. Tästä syystä homeopatia toimii tehokkaasti, sillä sen laimennettu potenssi ei etsi fyysistä toimintaa vaan se tukee synnyttämiseen valmistautuvan elimistön sähkömagneettista värähtelytaajuutta - juuri sitä oikeaa moodia.