Kivitalo

Opiskelin itse saksaa ala-asteen ensimmäiseltä luokalta (ranska oli vaihtoehtona), englantia neljänneltä luokalta ja ruotsia yläasteen ensimmäiseltä luokalta. (Espanjaa otin valinnaisaineena yhden vuosiviikkotunnin opintojen verran yläasteen kasilla tai ysillä, siitä en muista enää kuin uno, dos, tres, hola ja joitain muita yksittäisiä sanoja.)

Oma kokemukseni ensimmäisenä vieraana kielenä aloittamaani saksaa kohtaan on kielteinen. Siihen on useita syitä - yksi on se, että kaikki aloitimme ykkösluokalla joko saksan tai ranskan. Mutta eräs luokkakaveri lähti koulusta vuodeksi-pariksi ja palasi sitten takaisin eikä hänen enää tarvinnut jatkaa noita kielen opintoja, koska oli "pudonnut kelkasta", kun ei ollut opiskellut kieltä siinä koulussa missä oli ollut välissä. Yläasteella järjestelmä oli vieläkin syrjivämpi - saksaa tai ranskaa ala-asteella lukeneiden oli pakko lukea sitä myös yläasteella. Siitä pääsi eroon vain todettujen oppimisvaikeuksien perusteella. Kasilta alkaen sen sai hyväksiluettua valinnaisaineeksi, mutta seiskalla ne kaksi vuosiviikkotuntia normaalin koulunkäynnin päälle eivät paljoa naurattaneet. Motivaatio ei sitten ollutkaan kovin hyvä, vaan tein vain pakollisen (tuntiopetuksen ja kotitehtävät) periaatteella "toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos", kun kerran pakotetaan.

Ruotsin osalta on todettava, että siinä tapahtui jälleen outoja. Osa porukasta oli nimittäin lukenut sitä ala-asteella monta vuotta, mutta opetus alkoi täysin alkeista, koska osa (kuten minä) eivät olleet opiskelleet ruotsia tuntiakaan. Käytännössä kieltä aiemmin lukeneet poimivat helppoja kymppejä, kun me muut näimme vaivaa saadaksemme sen kasin tai ysin.

Koska joku tulee kuitenkin puhumaan etuoikeudesta, niin vastaan jo etukäteen, että koulunkäynti oli minulle raskasta. Ei siksi, etten olisi pystynyt oppimaan - keskiarvoni pyöri kasin ja ysin välissä koko matkan ala-asteelta lukioon. Sen sijaan olen aina ollut vetäytyvä ja stressinsietokykyni on heikko. En kaivannut ylimääräisiä haasteita ja paineita - lisää aineita, joissa menestyä, lisää opettajia, joita miellyttää. Lukiossa teinkin sitten saman kuin ruotsin opiskelijat yläasteella ja helpotin koulutietäni aloittamalla saksan jälleen alkeista. 

Käytännössä voin todeta, että osaan ainoastaan englantia. Saksaa ja ruotsia osaan peruskohteliaisuuksien ja ravintola-asioinnin verran. Mutta sanavarastoni on kapea ja kieliopissa on puutteita, joten käytännössä en niillä paljoa tee. Kielitaitoni puolesta minusta ei ole esim. turistioppaaksi tai myyntiedustajaksi tai muutoin työskentelemään noilla kielillä. 

Oma näkemykseni on siis lyhykäisyydessään, että kun koulupäivät jatkuvasti pitenevät ja lasten ja nuorten stressitaso ja psyykkinen sairastavuus kasvaa, niin olkaa maltillisia ja armollisia lasten koulunkäynnin suhteen. Jos ranskan ja englannin väliltä pitää valita, niin ottakaa englanti. Sillä voi saavuttaa koulumaailmassa etulyöntiaseman, mutta ranskasta tuskin on koskaan merkittävää hyötyä (ellei sitten muuta Ranskaan tai välttämättä puske lasta EU-virkamieheksi tai jatkamaan perhepiirissä olevaa matkailualan yritystä).

Krooninen stressi voi nostaa:

https://www.tiede.fi/artikkeli/uutiset/lapsena_kiusatusta_varttuu_tuleh…

Mutta äkillinen? Tuskin, jos tyyliin meinasit joutua liikenneonnettomuuteen matkalla terveyskeskukseen.  Ei maksa ehdi tuottaa sitä niin nopeasti.

https://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/tk.koti?p_artikkeli=snk0…

Sci-Hubia kannattaa käyttää, jos löytää mielenkiintoisen tutkimuksen, johon ei kuitenkaan ole lukuoikeuksia. Monet englanninkieliset tutkimukset löytyvät sieltä ilmaiseksi.

https://sci-hub.tw

Donald Trump.

P.S. Linkki ryöstöuutiseen:

https://www.aamulehti.fi/uutiset/miljonaarirouva-nyyhkytti-vieressa-kun…

AP on varsinainen Trumpelo...