Kismett

On kaksi kokonaista keksipakettia ja yksi avattu, yksi paketti suolapähkinöitä, puoli rasiaa minttusuklaakarkkeja, pakastimessa pari kolme korvapuustia, taitaa löytyä pieni kulho suolapähkinöitä ja pussi banaanilastuja. Ai niin, ja sitten on rasia sokerittomia karkkeja myös, yllättävän hyviä muuten. Light-limsaa on myös.

Kismett

Tuo on ihan totta. Vuosia sitten kuulin televisiossa ohjelman aiheesta. Joillekin todella lyhytkasvuisille tehdään tosiaan tuollaisia leikkauksia. Sinne reisi- tai sääriluuhun vissiin laitetaan joku metallipuikko, jonka päälle uutta luukudosta kasvaa. Varmaan tosi rankka operaatio.

Olen itse tuntenut miehen, joka oli 127 cm pitkä. Hän ei koskaan puhunut mistään tuollaisesta, mutta uskon, että hänenlaistensa tapauksessa tuollaisesta leikkauksesta voisi tosiaan olla suurta apua. Uskon, että on aika vaikeaa elää noin lyhytkasvuisena. Se vaikutti ainakin tämän miehen tapauksessa myös sosiaaliseen elämään. Hän oli jotain 47v kun tutustuimme, eikä hänellä koskaan ollut ollut naisystävää. Minua henkilökohtaisesti ei olisi lainkaan häirinnyt hänen lyhytkasvuisuutensa, jos olisimme voineet yrittää jotain yhdessä, mutta valitettavasti asuimme todella kaukana toisistamme, ja kulkuyhteydet välillämme olisivat olleet erittäin hankalat.

Kismett, joka tutustuisi ihan mielellään lyhytkasvuisiin ihmisiin!

Joo, kerron varmasti, mutta nyt juuri ei ole Tampereen matkaa suunnitelmissa.

Myös Pariisissa oli kissakahvila, mutta Ranskassa asuessani en oikeastaan koskaan kunnolla käynyt Pariisissa, joten kisukahvilakin jäi kokematta.

Huvittavaa luettavaa nuo urputukset, joita on tullut tuohon aloittamaani Päivölän kansanopistoa käsittelevään ketjuun!!!

Toivottavasti kaikkien viikonloppu on sujunut kivasti. Minulla ihan siedettävästi, en ole hirveästi ehtinyt tylsistymäänkään.

Kismett

No jopas olette saaneet täällä pientä kiistaa aikaan!!! Jotenkin hauskaa luettavaa.

En ota kantaa siihen, mistä oppilaitos on vastuussa tai ei, ainoastaan siihen, että mitään lupauksia ei pidetty. Jos nimenomaan soittelin sinne ja keskustelin asioista opettajien kanssa ennen lukuvuoden alkua, he olisivat voineet sanoa minulle siinä vaiheessa, ettei minulla olisi mahdollisuutta osallistua kaikkeen. Valitsin tämän oppilaitoksen osittain juuri tuon opintomatkan takia. On aika huvittavaa, että joidenkin mielestä vammaiset eivät saisi vaatia yhdenvertaisia oikeuksia muiden kanssa. Mainitsin, että minulla oli henkilökohtainen avustaja, mutta hän ei oikeastaan tehnyt paljon muuta kuin nuoleskeli opettajien ahtereita. Hänen tehtävänsä olisi ollut tukea minua, sitä hän ei koskaan tehnyt. Ja mainittakoon, että muistan vieläkin, miten järkyttävälle hän lemusi!!! Oletteko siis sitä mieltä, että vammaisten pitäisi hakeutua ainoastaan erityiskouluihin, ja että niinsanottujen normaalien oppilaitosten ei tarvitse nähdä vähääkään vaivaa opiskelijoiden erityistarpeiden vuoksi? Jos jollakulla on jokin ruokavalio, on se otettava huomioon koulujen ruokaloissa. Eikö muidenkin henkilöstä itsestään riippumattomien erityistarpeiden huomioiminen olisi normaalia, varsinkin silloin, kun se ei vaadi mitään kohtuutonta? Lisäksi väitän, että jos olisin voinut lähteä sinne Pariisiin, olisin voinut auttaa monia muita ryhmäläisiä erilaisissa kommunikointitilanteissa, koska kielitaitoni oli jo silloin hyvä.

Viimeiseltä kirjoittajalta kysyisin, oletko P, K vai M? Olisi kiva tietää, miten sinulla nykyään hurisee. Miten mahdoitkin eksyä tänne juuri nyt? Olisin varmaan jättänyt sen hemmetin koulun kesken ilman teitä kolmea! Luin joskus jostain koulukaverit.comista, että K oli vissiin jossain ulkomailla töissä. Minä siis asuin melkein 10 vuotta Bordeaux'ssa sen jälkeen, kun olin ensin ollut vuoden yhdessä erityisoppilaitoksessa erilaisia omatoimisuustaitoja vahvistaakseni. Asuin useamman vuoden sen ranskalaisen miehen luona, jonka kanssa olin yhteyksissä jo silloin Päivölän aikoina. Sitten asuin vielä aika kauan omassa yksiössä ennen, kuin palasin Suomeen puolisen vuotta sitten ranskalaisine löytökissoineni. Nyt minulla on taas oma kämppä, mutta pidän edelleen yhteyttä entiseen avomieheeni ja muihin ranskalaisiin tuttaviin, joten kielitaito pysyy ylllä.

Ei siinä päivölän ruoassa nyt ehkä niin paljon vikaa ollut, mutta ne rakennukset olivat kyllä aika syvältä. Sinä talvena oli tosi kovia pakkasia, ja siellähän hajosi kaikki vesiputket jne! Sen yhden rakennuksen vessa ei sitten vissiin toiminut enää koko loppu lukuvuoden aikana!!! Ja ainakin meidän asuntolassa oli vain yksi suihku!

Muistan varsin hyvin sellaisenkin jutun, kun kerran tulin sieltä ruokalasta sen toisen tytön kanssa, joka oli kotoisin samasta kaupungista kuin minä. Siinä ulkona oli jotkut portaat, ja ne olivat aivan jäiset. tyttö liukastui ja kaatui, ja minä meinasin saada sydänkohtauksen, kun ajattelin, että nyt se löi päänsä tai mursi nilkkansa tai jotain vastaavaa!!! Onneksi ei käynyt kuinkaan, mutta herranjestas että säikähdin!!!

Kismett

Olin itse varmaan ainakin 25 kun kävin ensimmäisen kerran. Mutta kyllä kannattaa silti käydä näyttämässä ja tarkistuttamassa säännöllisesti, että kaikki on ok, vaikka mitään vaivaa ei tuntuisikaan olevan. Jos käyttää ehkäisypillereitä, niin on ihan hyvä, että on joku seuranta. Ei se gynekologinen tutkimuskaan niin kamala ole. Olin jokin aika sitten mammografiassa, ja täytyy sanoa, että se oli monta kertaa inhottavampaa ja kivuliaampaa.

Kismett