KirkkoSisko

Hei ap.

Kunpa voisit ajatella, ettei sinussa ole mitään vikana. Olipa sinulla Asperger tai ei (tuo pelkkä nettitesti ei sitä diagnosoi), saat olla juuri sellainen kuin olet. Voi olla, ettet ole vain löytänyt niitä ihmisiä, joiden seura on sinulle helpompaa, ja jossa et koe epäonnistuvasi. Jokaiselle soisi seuraa, jossa ei koe olevansa vääränlainen vaan juuri oikeanlainen, hyväksytty ja ymmärretty, ainakin riittävässä määrin.

Jos terveytesi sinua huolestuttaa, voit toki hakeutua lääkärin /neurologin puoleen aspergertutkimuksia ja mahdollista kuntoutusta varten. Mutta sen ohella tai lisäksi toivon sinun oppivan hyväksymään itsessi, olemaan vertailematta muihin ja näkemään ja iloitsemaan omista voimavaroistasi.

Parisuhteessa, perheessä, yhteisessä kodissa pitää päätöksenteon olla yhteistä. "Ei" on tavallaan aina voimakkaampi kuin "kyllä", mutta jyrkkyys sinänsä maksaa myös hintansa.   Mitenköhän voisitte siirtää keskustelun sellaiselle tasolle, jossa on enemmän vaihtoehtoja löytää yhteinen ratkaisu? Monesti asioista syntyy valtataistelu, kumpi voittaa tämän - ja silloin ikävä kyllä kumpikin häviää. Miten te suhteessanne muuten sovitte asioista? 

Hei ap. 

Ymmärsinkö oikein, että haluaisit syventää ystävyyssuhteistasi ja kysyä mitä kuuluu -kysymyksen sillä painolla, että siihen voi vastata myös syvällisesti ja tunteistaan kertoen.

Ystävyyssuhteiden syventäminen smalltalkista vaatii luottamuksen sillan rakentuneen. Yksi tapa vahvistaa luottamusta, on kertoa itse omista tunteistaan, kuitenkaan ryöstämättä liikaa tilaa tai keskittymättä vain omiin asioihinsa. Ihan tavallisistakin asioista voi syventää, jos siihen pyrkii. Toisen kertoessa esim. päivän kulkuaan voi aina kysyä esim. "Miltä sinusta tuntui, kun työtoverisi vastasi sillä tavalla" tai "Mitä ajattelit, kun huomasit sen tilanteen xxx?   Kysyminen ja nimenomaan avoimet kysymykset saavat keskustelukumppanin kokemaan, että heistä ollaan kiinnostuneita ja valmiita kuulemaan vastaus oikeasti. Suljetut kysymykset taas eivät rohkaise avautumaan (Esim. "Et kai sä nyt siitä suuttunut, kun se vastasi sillä tavalla" tai "Kai sinä sanoit sille näin kun huomasit sen tilanteen xxx). Avoin kysymys ei sisällä tulkintaa tai oikeaa vaihtoehtoa.

Jos ihmissuhde ei kuitenkaan syvene, et voi sille mitään. Vuorovaikutukseen tarvitaan molempien osapuolten sillanrakennuskykyä ja kykyä tullla vastaan.

Hei ap ja muut.

Monenlaisia kommentteja on jo tullutkin puolesta, vastaan ja siltä väliltä.

Haluaisin tässä korostaa asennetta 'sekä että' mustavalkoisen 'joko tai' -ajattelun rinnalla. Lähes kaikissa tämäntyyppisissä valinnoissa on molemmissa valintavaihtoehdoissa SEKÄ hyviä ETTÄ huonoja puolia. 

Jos muutatte miehesi haluamalle paikkakunnalla, on mahdollista, että ahdistut liikaa etkä kykene sopeutumaan, tai sitten on mahdollista, että huomaatkin lapsuusajan ahdinkojen väistyneet ja pystyt pääsemään niiden yli.

Jos jäätte tähän nykyiseen asuntoon, on mahdollista että kaikki jatkuu hienosti tai sitten, että käy jotain yllättävää ja tuleekin ongelmia. Tällä kaikella pyrin sanomaan, että valitsittepa niin tai näin, aina on mahdollisuuksia hyvään sekä huonoon. Omalla asennoitumisellaan voi vaikuttaa aika paljon, muttei kaikkea.

Ehkä voisit luopua siitä pakosta, että on osattava tehdä juuri se oikea ratkaisu. Ratkaisun oikeutta ei voi vaan etukäteen tietää. Mikä valintahetkellä tuntuu oikealta, voikin jollain toisella hetkellä muuttua vastakohdakseen. Tästä huolimatta tai oikeastaan juuri tämän takia elämässä on vaan valittava, sitten sopeuduttava siihen valintaan ja seuraavassa tilanteessa taas valittava uudelleen. Valitseminen tarkoittaa aina myös poisvalintaa; yhden vaihtoehdon priorisoinnilla vedetään muiden vaihtoehtojen edutkin pois. Valinta siis on myös luopumista jostain hyvästä. Tämä saattaa auttaa suhteuttamaan. Mikä on sitä, mitä en tahdo valita pois? Mistä hyvästä en oikeasti voi luopua. Monille se on nimenomaan perhe ja ihmiset se ykkönen mutta tämän joutuu jokainen itse työstämään.

Työkyvyttömyystilanteissa tarvitaan tosiaan Kelan tekemä selvitys työkyvystä. 

Kela.fi ->työkyky heikentynyt ->työkyvyttömyyseläke. Se, että henkilöllä on sairaus ei tarkoita, että olisi työkyvytön. Ennen eläkkeen saamista pitää  yleensä olla ensin maksimiaika sairauslomalla. Kela ja työeläkelaitos selvittävät edellytyksesi ammatilliseen ja lääkinnälliseen kuntoutukseen ennen kuin eläkkeestä tehdään päätöstä.  Jos olet käynyt tällaisen selvityksen, on sinulle tietenkin tehty siitä jo jokin päätös. Ehkä oletkin ollut jossain muussa kuntoutuksessa kuin tällaisessa? Jos olet työkykyiseksi määritelty, voinet ammatistasi riippuen pyytää  tehtävänkuvauksen uudelleenmäärittelyä työssäsi?