KirkkoSisko

Hei ap.

Kerrot ristiriitaisista tunteistasi, kun toisaalta tykkäät kovasti entisestä poikaystävästäsi mutta toisaalta samaan aikaan koet, että luottamus välillänne on rikkoutunut.

Joudut päättämään,  kumpi sinulle on merkityksellisempi arvo: Luottamus vai muut tunteet.

Itse ajattelen, että ihmissuhde voi rakentua vain luottamukselle.

Parisuhteessa pätee sama laki kuin muussakin elämässä: Jos valitsee jotain, se merkitsee aina että valitsee jotain muuta pois. Yhtaikaa ei voi valita että on parisuhteessa ja 'vapaa'.  Kliseenäkin käytetty toteamus vaan on kiistämätön: kakkua ei voi yhtaikaa syödä ja säästää. Jos poikaystäväsi tahtoo vapauden, hän ei voi samaan aikaan olla sitoutunut sinuun.

Toivon sinulle viisautta miettiä, millaiset asiat ja ihmiset mahtuvat elämääsi ja mitkä taas suljet pois. Ovi ei voi olla yhtaikaa auki ja kiinni. Mitä tästä ajattelet?

Hei, olet jo saanut hyviä ja viisaita vastauksia. Haluan peesata niitä. 

Ystävyys on aina vapaaehtoista ja luonteeltaan tasaväkistä. Toki voi olla kriisiaikoja, jolloin toinen on enemmän toisen tukena, mutta pääpiirteiltään kummankin tulee saada olla samalla viivalla.

Kannattaa opetella pitämään rajojaan ja sanomaan ystävällisesti mutta suoraan, milloin itselle sopii tavata. Riippuvuussuhteen ja ystävyyden erottaa juurikin vapaudesta. Vaikka ystäviäänkin tarvitsee, heitä ei tarvitse eikä saa ostaa miellyttämällä ja epärehellisyydellä, vaan vapaasta tahdostaan.

Kookosmaitopohjainen porkkanakeitto, päälle leipäkrutongit esim. valkosipuli-oliiviöljyssä paistettu ja jälkkäriksi hedelmäsalaatti?

Terveisin TämäEiOleKirkonVirallinenKanta :)

Hei.

Ihmissuhteissa usein ongelmat liittyvät tavalla tai toisella vuorovaikutukseen, kommunikointiin. Olet pahoittanut mielesi ystäväsi kommenteista. Nyt mietit ratkaisuksi etäisyyden ottamista ja lakkaamista puhumasta itsellesi merkittävistä asioista. Vaikka se voi olla ns äärimmäinen keino, on hyvä tiedostaa, että etääntymällä ja lakkaamalla puhumasta kasvatat välillenne vierautta ja ystävyyden loitontumista. Toki siihen on oikeus, jos se on ainoa keino suojella itseäsi. Mutta entä jos ensin kokeilisitkin ottaa asia puheeksi tilanne kerrallaan. Jos kaverisi sanoo jotain, mistä pahoitat mielesi voit minä-viestillä kertoa mitä ajatuksia ja tunteita kommentti herätti. "Kun sanoit, että syöpä on periytyvää, minusta tuntui, että haluat pelotella minua. Tuo ei lisännyt turvallisuuden tunnettani. Mitä oikein tarkoitit?" - tässä sekä kerrot tunteistasi eli asetat rajat, mutta samalla annat toiselle mahdollisuuden tarkentaa, korjata ja parantaa tilanne, pyytää anteeksi tms.

Uskoisin, että tämä tapaisella puheella voitte lisätä kunnioitusta keskenänne, antamalla ystävyyssuhteelle tilaisuus korjaantua. 

mitä tästä aattelet?

Hei ap

Kerrot erosta, jonka päätteeksi sanoit eksällesi haavoittavia sanoja. Tulkitset sen johtuneen omista kokemuksistasi, joiden takia et hallinnut käytöstäsi. Lopetat viestisi ikään kuin johtopäätökseen, että hyvää parisuhdetta ei kohdallesi tulekaan.  

Haluaisin kriittisesti haastaa tämän johtopäätöksen.

Kertomasi mukaan omat kokemuksesi ovat olleet niin haavoittavia, että haavoistasi tihkuu sitten muidenkin päälle (kuten tuo eroviesti).  Haukkumalla ja loukkaamalla toisia et kuitenkaan parane itse. Haavaa, henkistäkin, hoidetaan putsaamalla se ja antamalla ihon kasvaa uudelleen.  Terapiassa voi päästä siihen, että menneisyyden haavojen päälle kasvaa tervettä elinvoimaa. Silloin ei enää hankalissa tilanteissa menettele siten, että pyrkii loukkaamaan ja haavoittamaan toista, vaan kykenee pitämään omat asiansa erillään toisesta ja kommunikoimaan rakentavasti vaikeassakin paikassa. Ilman tämän asian sisäistämistä tulet vain jatkaneeksi samaa menettelytapaa. Oma erillisyys ja vastuun kantaminen omasta sisäisestä hyvinvoinnista on jokaisen jotenkin tajuttava ennen kuin voi muodostaa terveen parisuhteen. Parisuhde vaatii sekä erillisyyttä että läheisyyttä. Kumpaankaan niihin ei pysty, jos ei ole jollain tavalla sinut itsensä ja menneisyytensä kanssa.

Mitä ajattelet, oliko tästä mitään apua sinulle?