KirkkoSisko

Parisuhde kasvaa keskinäisestä kunnioituksesta, luottamuksesta, suht koht yhteisistä päämääristä ja arvoista. Jos näitä ei ole, parisuhde on rikki ja kaipaa huoltoa. Niitä ei voi vain ohittaa. Sitetn toinen kysymys on parisuhteen erillisyys. Kumpikin osapuoli on oma erillinen itsensä. Jos autosi on korjaamatta eikä mies hoida sitä, minulle nousee mieleen kysymys, miksi et itse hoida asiaa? Kyse ei ole vain autosta, vaan siitä, että sysiikö toisen tehtäväksi oman tyytyväisyytensä? Jokainen on vastuussa myös siitä itse. Jos et voi hyvin parisuhteessa, sinun itsesi on tehtävä muutos jonkin asian suhteen. Joko siinä, että hankkiudut vaikkapa perheterapiaan, jossa hoidatte parisuhteen asioita, tai siinä, että alat enemmän kunnioittaa erillisyyttä ja kasvaa kohti omaa itsenäisyyttäsi parisuhteen osapuolenakin. Ei ole sinun vastuullasi saada mies ajoissa töihin, se on ihan hänen oma asiansa. Uskoisin, että voisitte hyötyä pariterapeutin tapaamisesta. Mitä itse ajattelet?

Hei.

Parisuhde on tavallaan aika vaikea laji, vaikka toisaalta parhaimmillaan se on luonnollista, elämän rikkautta lisäävää vuorovaikutusta. Jos toisella tai molemmilla osapuolilla on riippuvuusongelma, kuten puolisollasi mahdollisesti saattaa olla, parisuhteen dynamiikka häiriintyy. Kumppanien pitäisi olla vapaat niin muista ihmisistä (exät ym) kuin riippuvuuksistakin, voidakseen luoda terveen ja tasaväkisen suhteen.  Kuitenkin kumpikin on myös erillinen yksilönsä, jolla on vastuu itsestään ja siitä, minkä panoksen antaa parisuhteelle.

Mitä miehesi ajattelee asiasta itse?  Onko hänen mielestäänkin pelaaminen kohtuutonta? Onko hän aikeissa tehdä asialle jotain? Sinun on syytö muistaa, että sinä et voi vastata kumppanisi käytöksestä. Jos hän jatkaa samaa rataa, ainoa mihin itse voit vaikuttaa on se, jatkatko kyseisessä suhteessa. Miehesi itse vastaa siitä, muuttaako hän pelaamistaan. 

Hei ap. Pyydän anteeksi, etten jaksanut lukea kommentteja vaan vastaan ihan vaan suoraan aloitukseesi. Pahoittelen siis, jos tulee toistoa.

Minusta esille ottamasi asia on tärkeä. Parisuhteessa ylivoimaisesti eniten ongelmia aiheuttaa viestintä/kommunikaatio/vuorovaikutus. Huumori ja tosissaan ottaminen ovat eräät elementit vuorovaikutuksessa. Minulle tuli olo, että koet miehen alituisen vitsailun olevan ikään kuin pakoa oikeasta vuorovaikutuksesta. Kun kaikki lyödään leikiksi, pysytellään samalla emotionaalisesti etäällä. Ei tarvitse antautua aidosti kun otetaan rooli päälle. Miehesi voi kokea asian hyvin eri tavalla. Minusta kuitenkin on tärkeää, ettei sinun tarvitse jatkuvasti olla varuillaan pilailemisen suhteen vaan että voit luottaa, että kommunikaatio on myös asiallista ja 'konkreettista' eikä kaikesta vedetä jotain naljailua.

Suosittelen sinua vielä kerran kertomaan miehellesi (vaikka varmaan oletkin) että koet tuollaisen jatkuvan pelleilyn kiusallisena ja tavallaan ettei hän ota sinua tosissaan. Voisitteko ihan vaikka harkita mennä parisuhdekurssille, jossa käsitellään vuorovaikutusasioita? Esim Parisuhde Kataja järjestää pariviestinnän ja muita parisuhdekursseja.  Teidän kannattaisi työskennellä suhteenne kommunikaation puolesta, niin että arkipäivän tilanteet eivät nakerra teitä kumpaakaan. 

Mitä ajattelet?

hei ap.

Kerrot olevasi masentunut ja suhteesi omaan itseesi olevan retuperällä.

Millaista hoitoa olet hakenut ja saanut masennukseesi? Vaikuttaa siltä, että hoito ei ole nyt ihan ajan tasalla? Olisiko syytä varata uusi aika lääkäriin?

Kuulostaa hyvältä, että lenkkeilet koirien kanssa. Ulkoilu jo sinänsä tukee masennuksen hoitoa.

Mutta miten oppisit hyväksymään ja rakastamaan itseäsi? Pitäisikö sinun paremmin päästä tutustumaan tarinasi alkulähteille? Jostain tuo on alkanut, josta et ole päässyt nyt irti.  Mitä on tapahtunut, ettet ole voinut luoda hyväksyvämpää ja lempeämpää suhdetta itseesi? Mitä pitäisi tapahtua, jotta tarina voisi jatkua toisenlaisena, itseäsi arvostaen?

Hei.

Jos perheen tilanne on pysyvästi se, että menot ovat tuloja suuremmat, on tietenkin pysähdyttävä miettimään isompia ratkaisuja elämässä.

Tässä listaan muutaman mieleeni tulevan asian.

1) Onko kaikki mahdolliset etuudet haettu? Esim. jos elätte toimeentulotuella, tiedättehän että Kelan perustoimeentulotuen lisäksi kunnan sos.toimi voi tietyin perustein myöntää lisäksi täydentävää toimeentulotukea? (esim. lasten harrastamisiin tai kodinkoneen hajoamiseen)

2) Seurakunnan diakoniatyöltä voi toki myös anoa esim. maksusitoumusta ruokaan, mutta avustusmahdollisuudet vaihtelevat kovasti seurakunnttain, koska jokaisella srk on eri avustusmäärärahat ja kriteerit. Kysyä kannattaa toki.

3) Isot menot kuten asuminen /mahdollinen auto.

Usein ihmiset haluavat pitää viimeiseen asti kiinni esim. asunnosta, jossa on liian kallis vuokra ja jota ei oteta menona huomioon vaikkapa toimeentulotuessa.  Vuokrat ovat kalliita, mutta on pantava elämän realiteetit tiskiin: jos asunnossa on liian korkea vuokra, silloin on muutettava halvemmalle asuinalueelle (saman kaupungin sisälläkin on usein kovin eritasoisia vuokria) tai pienempään asuntoon.

Auton pakollisuutta kannattaa miettiä toedlla tarkkaan, koska auton kulut ovat todella suuret.

4) Vipit ja lainat. Kannattaa ehdottomasti olla ottamatta minkäänlaista pikavippiä yms. Asuntolainat tms järkevät lainat kannattaa neuvotella maksuvaran mukaan

5) Kulutustottumukset. On pakko oppia priorisoimaan kaikki, jos rahaa ei ole. Lähes kaiken tarvittavan saa kirpparilta. Esim. lehtitilaukset tai maksullisia tv-kanavat kannattaa lopettaa. Oluet, tupakat jne vievät paljon rahaa jos ne ovat viikottaisia. 

6) Ruuanvalmistus. Ruoan hinta on yksittäisessä perheessä lähes suurin asia johon voi vaikuttaa. On ihan eri asia ostaako 4 euron muropakkauksen vai 90 sentin kaurahiutalepaketin. Hintaerot ovat erittäin suuria. Lähes kaiken voi verrannollistaa: Esim. itse leivotut sämpylät tulevat paljon halvemmiksi kuin kaupan sämpulät ja ovat täyttäviä. Kaupan yksittäisvanukkaat ja välipalat kuten vaikka joku Risifrutti tulevat paljon kalliimmaksi kuin itse tehty riisipuuro jne.

Tuliko tässä mitään uusia ajatuksia?