KirkkoSisko

Minusta kysymyksesi oli hyvä. Ehkä se kertoo, että haluat vahvistaa omia vuorovaikutustaitojasi! Niissä riittääkin työstettävää kaikille elämän ajaksi.

Yllä mainittujen lisäksi se mielestäni tarkoittaa sitäkin, että kun toinen kertoo asioita ja kokemuksia, ei pyri ratkaisemaan niitä vain järjen näkökulmasta, vaan kyselee toisen tunteita. Ja se, että kuulee ja ymmärtää toisen tunteita, ei tarkoita, että pitäisi itse kokea samalla tavalla! Hämähäkkikammoista voi tukea olematta itse hämähäkkikammoinen näin yksinkertaistetusti sanomalla. Toisen tunteita kuunnellaan esim. sanoittamalla se tunne. Jos vaikka puolisosi sanoo: Mun työkaveri on täysi mäntti - niin sen takanahan on jokin tunne. Ei kannata ryhtyä haukkumaan tätä mänttiä vaan sanoittaa jotain tähän tapaan: Kuulostaa, että olet pettynyt. Mitä töissä tapahtui? Tämä ei tarkoita, että sinäkin ajattelisit sen olleen mäntti, vaan annat tilaa kokemuksen purkamiselle.  Emotionaalinen tuki lähentää ihmisiä toisiinsa. Missä tunteita ilmaistaan, siinä syntyy aitoa kohtaamista. Toki elämässä tarvitaan myös 'järkikeskusteluja' ja pinnallista rupattelua. Viisas oppii näkemään, milloin on minkäkin aika. Ehkä.

 

Hei ap.

Kerroit, että tahtoisit seurustelusuhteen, koska koet masentavana olla sinkku.

Luettelit monta ulkoista asiaa ja kyselit, miksei parisuhdetta synny.

Parisuhteen syntymisessä on varmasti aina mukana selittämättömiä tekijöitä, sitä kuuluisaa kemiaa ja ajan ja paikan täsmäytymistä. Sen sijaan en usko, että luettelemasi asiat kuten tutkinnot, asumismuodot jne vaikuttavat parisuhteen syntymiseen.

On vaikea arvailla, miksei sinulla ole parisuhdetta. Minkä tekijöiden itse uskot siihen vaikuttaneen?

Eräs tekijä voi olla, ettei viihdy omassa elämässään, sinkkuudessaan. Sanotaan, että kyetäkseen vuorovaikutteiseen parisuhteeseen on ensin opittava elämään yksin. Joskus se, että kaipaa vain 'jonkun' rinnalleen, voi vastapuolen mielestä tuntua siltä, ettei häntä arvosteta yksilönä ja persoonana, vaan häneltä vain odotetaan sinkkuuden loppumista.

Ajattelisin, että ensimmäinen tehtäväsi voisi olla lisätä elämääsi tyytyväisyyttä tällaisenaan. Ja sen jälkeen olla avoin kaikissa kohtaamisissa. Olla oma itsensä, paljastaa ajatuksiaan, tunteitaan, mielipiteitään. Kuunnella toista, olla aidosti kiinnostunut. Antaa aikaa, tilaa. Nämä lienevät perusehdot sille, että suhde voisi alkaa rakentua?

Hei ap.

Kannattaa varmasti keskustella miehen kanssa tilanteesta perusteellisesti. Äidin uupumus on vakava asia. On selvää, että imettävän yöunet keskeytyvät, mutta mahdollisuuksien mukaan isän tulee osallistua vauva-aikanakin arjessa selviämiseen. Se on ehdottomasti koko perheen etu. Väsymys ja unenpuute aiheuttavat kenessä tahansa seuraamuksia. Perheessä vanhemmat kantavat yhdessä vastuun, yhdessä sopimillaan toimintamuodoilla. Epäreiluus on voitava muuttaa reiluudeksi ja siinä kuunnellaan kumpaakin osapuolta tietenkin. 

Jos keskinäinen keskustelu ei tuo tarvittavaa muutosta, on hyvä ottaa yhteyttä esim. neuvolaan tai muuhun keskustelutahoon, jossa voitte luoda ulkopuolisen työntekijän kanssa perheellenne sopimukset ja toimintamallit tästä vaiheessa selviämiseen.  Jos mitään ei muuteta, en usko, että siitä koituu hyvää suhteellenne ja perheeseenne. 

Olet kokenut ilmeisesti yllätyseron ja sinut on jätetty arvaamattasi etukäteen. Tällainen on aina raskas isku. Ihmisellä on tarve ymmärtää ja selittää asioiden syy-seuraussuhteet.

Voihan olla, että saat vielä kumppaniisi puheyhteyden ja äkkilähdön perään tulee tilaisuus ruotia, mitä oikein suhteessanne tapahtui ja miksi näin kävi. Toivotaan niin.

Mutta jos tilaisuutta ei tule, voit silti hakeutua keskusteluavun piiriin. Yksinkin voit prosessoida tapahtunutta ja alkaa hahmottaa suhteenne polkua tähän avainnippuun saakka. Ehkä silti löydätkin jotain selitystä, ymmärrystä joka auttaa sinua irrottautumaan ja uudelleenrakentumaan. 

Suru, viha, hämmennys,  nämä kaikki tunteet auttavat työstämään asiaa. Jossain vaiheessa tulee hyväksyminen ja luopuminen.

Vaastaaja 3 jo kyselikin terapiastasi. Minäkin pohdin, millaista tukea olet elämääsi masennusjaksoilla saanut? Usein paras vaste saadaan terapian ja lääkityksen yhdistelmästä, vertaistuesta ja liikunnasta. 

Toivon, että sinulla on näistä kokemusta ja mahdollisuutta aloittaa uudestaan tarvittaessa.

Henkisen terveyden hoitaminen on samalla tavalla tärkeä ja aktiivinen teko kuin fyysisenkin terveyden huolto, vaikkapa esimerkkiä hampaiden pesu.  Päivittäin myös ihmisen mieleen tulee kuonaa ja likaa, joka täytyy tavalla tai toisella poistaa, ettei se kaivaudu syvemäälle. Palautumiseen ihmiset käyttävät eri keinoja, liikunta, musiikki, tanssi, kirjoittaminen jne. Pääasia, että kokee voivansa ilmaista itseään, vaikuttaa hyvinvointiinsa aktiivisesti itse, kokea edes lyhyitä hetkiä saavansa olla ilman ulkopuolisita ´painostusta.

Nykyään puhutaan paljon resilienssistä ja miten sitä voidaan kasvattaa. Googella varmaan löytää asiasta viisasta tekstiä. Siinä on yksinkertaistetusti juuri kyse tuosta palautumisesta koettelemusten jälkeen.

Yksi tärkeä elämän merkityksellisyyden ja mielekkyyden kokemiselle on muiden auttaminen, toimiminen itseään isompien päämäärien eteen vapaaehtoistyössä. Voisiko sieltä laajalta vapaaehtoistyön kentältä löytyä sinullekin oma paikka?