KirkkoSisko

Vähän vaikea vastata, kun et ymmärrettävästi voi tässä julkisesti asiaa perinpohjin avata.



Mutta mulle tuli tosta sun kirjoituksesta ajatus, kun kirjoitit, että "en voinut itse vaikuttaa" - että onko tässä se avain, miksi asian ratkettua et olekaan helpottunut. Etkö voinut myöskään vaikuttaa tähän hyvään ratkaisuun? Onko tuo teema elämässäsi muutenkin "kantona kaskessa"?



Meidän jokaisen elämässä on asioita, joihin ei voi vaikuttaa, ja se on vain hyväksyttävä. Mutta kyllä noin suurin piirtein ihmisen hyvinvoinnille on tärkeää, ettei koe olevansa objekti, jolle asiat vain tapahtuvat, vaan subjekti, joka voi itse myös valita ja suunnata elämänsä kulkua. Ottaa, (kuten kai Jone Nikula sanoi;) elämänsä omiin nimiinsä, eikä niin että se menee jonkun toisen sanelemana...



en tiedä olenko ihan hakoteillä asiasi suhteen.

Mutta toivotan sullekin sellaista arkienkeliä elämääsi, viisasta ihmistä jonka kanssa voisit tätä käydä läpi vielä, vaikka se on tavallaan jo takanapäin. Eli mikä kysymys/huoli sulle silti jäi mielen päälle.



Lämpimin terveisin

Kirkkosisko

diakoni Meiju

Tikkurilan seurakunta

Vantaan seurakunnat

Tule tähän kertomaan,jos sait soitettua ja varattua ajan! Toivottavasti niin tapahtui





t Kirkkosisko

Vaikutat oikein ihanalta ihmiseltä! Vaikka itse olen ateisti, kunnioitan suuresti muiden uskontoja ja oikeutta uskontoon. Suuri toiveeni kuitenkin olisi, että lapsia ei sotkettaisi aikuisten taisteluun siitä, mihin pitäisi uskoa tai olla uskomatta.

Mietipä asiaa omien lastesi kohdalle. Jos vapaa-ajattelijat pitäisivät säännöllisesti ateistisia päivänavauksia lapsesi koulussa, haluaisitko, että lapsesi osallistuisi niihin? Miltä lapsestasi tuntuisi, jos hän olisi ainut, joka ei saisi osallistua? Jos valtaosa lapsista opiskelisi ateismia/islamin uskoa, haluaisitko lapsesi osallistuvan enemmistön tunneille? Miltä lapsestasi tuntuisi olla luokan ainut, jonka on pakko lähteä toiseen kouluun opiskelemaan uskontoa?

Toivoisin, että koulussa järjestettäisiin vain sellaisia tilaisuuksia tai oppitunteja, jotka sopisivat kaikille lapsille. Lapsia ei pidä koulussa tai päiväkodissa jakaa eri ryhmiin uskontojen tai ideologioiden vuoksi. Oman uskonnon opetus ja uskonnon harjoittaminen kuuluvat vapaa-ajalle. Koulussa pitää opettaa vain yleissivistävää tietoutta uskonnoista. Ev.lutit voivat vierailla kouluilla, jos myös muiden uskontojen, aatteiden ja vaikkapa puolueiden edustajat hyväksytään.

Tuohon koulujen uskonnonopetukseen en ehkä ole kaikkein pätevin vastaamaan, kun en ole teologi enkä opettajakaan, mutta selvää on, että kuten kirjoitit, on hyvä saada yleissivistävää tietoutta paitsi eri uskonnoista, myöskin syvempää tietoutta siitä uskonnosta (ja kulttuurista, hyvin paljonhan kirkko on historiansa varrella vaikuttanut kulttuurisiin käytänteisiin) johon kuitenkin valtaosa suomalaisista kuuluu. Jokainen suomalainen tietää suunnilleen mikä kirkko on. Mutta valitettavasti siitä "tiedetään" ikävä kyllä iltalehtien skandaaluilööppiasioita, vaikka suurin osa kirkon työstä on hiljaista, medialta näkymätöntä ihmisten tukemista ja auttamista.

Palatakseni uskonnonopetukseen, mielestäni se ei ole mitään "tuputtamista" lainkaan, vaikkakin enemmän yllämainituista syistä puhutaan ev.lut kirkosta kuin vaikkapa hinduista. Opetuksessa opetetaan tietoa liturgiasta mutta myös kirkon käytännön työstä. '

Itse en ihan vilpittömästi näe sitä minään aivopesuna tai käännytyksenä, vaan oppiaineena.

Toki toivon, että kirkko koettaisiin hyvänä, niin lapset kuin aikuisetkin: hyvää tekevänä rakkauden, hyväksynnän ja toivon sylinä. Semmoisessa kirkossa itse ainakin haluan työskennellä, ja sen eteen omalta osaltani pyrinkin.

Kaikkea hyvää!

lukemaan muita kuulumisianne.

Sujuvaa päivää kaikille!

ikävä, jos koet palstailuni tuppautumisena. Itse kuitenkin ajattelen, että täällä elämässä kaiken keskellä ja kaikenlaisten ihmisten elämän kiemuroiden parissa seurakunnan työntekijöiden toki kuuluukin olla, niin netissä kuin IRL.

Mutta siksi juuri ilmoitan reilusti aina milloin olen paikalla, ja esittelyssä ilmoitan taustaorganisaationi, että en halua mitenkään salakavalasti toimia. Olen reilusti ja avoimesti täällä minuna, seurakunnan työntekijänä mutta myös ihan naisena, äitinä ja kanssaihmisenä. (Keskimäärin päivän viikosta)



Miltä se tuntuu?