KirkkoSisko

Jos vaan mitenkin jaksat, pyydä seurakuntasi papilta tai diakoniatyöntekijältä muutamaa keskustelukertaa menetyksen läpikäymiseksi.

Mitä koet, on eräs murheellisimmista asioista mitä voi elämässä tapahtua. Oman lapsen menettäminen koskettaa todella syvältä.



Voimia ja siunausta toivottaa

diakoni Meiju

Tikkurilan seurakunta

Vantaan seurakunnat

miksi päihdeperheessä kasvaminen on lapsen kannalta huolestuttavaa



http://www.lasinenlapsuus.fi/vanhempien_paihteidenkayton_vaikutukset/

Otan virren sanat ja sen jälkeen muistan sinua täällä mielessäni. Muistathan sinäkin, että aina voit ottaa seurakuntaasi yhteyttä joko kasvokkain tai jättää esirukouslapun esim. jumalanpalveluksen yhteydessä



"Jos vaikka vaara piirittää ja myrskysää

ahdistus tyyntymättä.

On siinä läsnä Jumala

saan tuskassa

koskettaa Isän kättä.

Hän kasvonsa voi salata

vaan armoonsa ja rauhaansa

myös silloin minut peittää"

(Virsi 477:3)

tekemään ls-ilmoituksen.

He sitten päättävät, ryhtyvätkö toimiin.



Vaikka lasta hoidettaisiin näennäisesti hyvin, on päihteiden käyttäjän lapsi kuitenkin aina vaaravyöhykkellä. Päihteiden käyttö vaikuttaa syvään varhaiseen vuorovaikutukseen. Päihteiden alaisena ei kykene samalla lailla vaistoamaan lapsen tarpeita kuin selvinpäin, sillä päihtynyt elää tietyllä tavalla vain itselleen, päihteet kirjaimellisesti päihdyttävät eli hämärtävät päässä vastuuta, vuorovaikutusta, johdonmukaisuutta, selkeyttä, rajoja jne.



Kaiken lisäksi pienellä vauvalla on konkreettinen myrkytyksen vaara jos jotenkin sattuu pääsemään aineisiin käsiksi.

Lapsen kuuluu saada kasvaa sellaisten ihmisten vuorovaikutuksessa, jotka ovat selvin päin.



Kuitenkin vanhemmuutta voidaan tukea monin keinoin. Jos luet tätä äiti tai isä, jolla on päihdeongelma, älä ajattele, että tilanne on toivoton! Sitoutumalla hoitoon, esim. perhehoitoon, voi olla, että perhe kykenee pysymään yhdessä vapauduttuaan riippuvuudestaan. AINA ON TOIVOA! Mutta kyse on valinnasta. viime kädessä siitä, minkä panee elämänsä ykköasiassa. Valitettava totuus on että riippvuuden hallitsemissa perheissä lapsi ei ole ykkönen.





diakoni Meiju

Tikkurilan seurakunta

Vantaan seurakunnat

suloiset umpuiset kevätkukkaset

http://t2.gstatic.com/images?q=tbn:ANd9GcQgUJ_rmI2YWD0dwC1MRhbHFBdzc-EI…

Olet ne ansainnut!



Ja vieläkin saa mottoja laittaa toki!



Minun oma on aika lailla tuon jonkun sanoman "Elämä on!" - kaltainen. jotain sen suuntaista että elämä ei ole reilua eikä epäreilua, elämä on, ja siinä on opittava vain sitten oma "uintityylinsä" löytämään.



Hieman pinnallisempi motto voisi minun suustani kuulua: Olisinpa vielä hullumpi kuin olen :)

Eli huumori, itselleen armollisuus ja luovan hulluuden ylistys