KirkkoSisko

lähes "viimeiseen" asti mikäli väkivaltaa tai muuta rikollisuutta ei ole kuvioissa. Jo senkin takia, että vaikka ero tulisikin, siitä selviää helpommin, jos vaikeudet on käsitelty terapiassa tms.



Muistutan perheasiain neuvottelukeskusten toiminnasta

http://evl.fi/EVLfi.nsf/Documents/40D5B401E55B1785C225748000449ACD?Open…

Myös Katajalla on erinomaisia kursseja moneen eri elämäntilanteeseen

http://katajary.fi/





Terveisin diakoni Meiju

Tikkurilan seurakunta

Vantaan seurakunnat

Onko sulla tai ootko kokeillut sitä sellaista piikkimattoa? Siis selällään maaten lantion alla tai sitten vatsallaan alavatsan kohdalla.

Se saattaisi helpottaa verenkiertoa ja sitä kautta myös lievittää kuukautiskipuja, joillekin tepsii.



diakoni Meiju

(itse käytän sitä päänsärkyyn)

ja toivon, että joku viisas sisko neuvoo vaikkapa muissa. Tai itse en ajattele neuvomista, vaan näkökulman tarjoamista. Kun itse elää jossain tilanteessa, sille "sokeutuu" - parhaimmillaan keskustelu avartaa.



Tuo tilanne , että kaveri tulee leikkimään, mutta oma lapsesi jääkin puuhaamaan omiaan.

Voitko siinä vaiheessa ottaa hieman rohkaisevamman roolin? Mielestäni ihan tavallisetkin lapset ilman mitään diagnooseja saattavat jotenkin oudosti ujostella leikin aloittamista, kanssakäymisen alkuun saattamista. Eli jotain tämmöistä: Hei pojat, katsokaas miten kivat sakset mä ostin. Mitäs jos alettais askarrella satumetsä, on erivärisiä pahveja? Mitäs sinä "Tommi", minkäs eläimen haluaisit sinne.... jne? Tämä puuha voi siis olla muutakin, muistipeliä, pallopeliä, sämpylöiden leipomista, mitä nyt ikinä keksitkin.



Miltä kuulostaa? Oletko kokeillut? Onko auttanut?



Itse jatkan tässä nyt jo oman perheeni parissa ruuanlaittoa ja poistun palstalta, mutta toivottavasti saat kaipaamaasi apua jostain!!

edellyttää, että keskittyy niihin ihmisiin, joiden kanssa tapaaminen on. Ei myöskään ole sopivaa surffailla netissä, katsoa telkkaria tai muuten jättää vieraat huomiotta, olipa kyse kahvilatapaamisesta tai kyläilystä.

Kännykkä määrää mielestäni liiaksi elämää. Kuitenkin on selvää, että joihinkin puheluihin on pakko vastata. Mutta onko kaikkiin? Ja onko todellakin kaikkien kanssa jäätävä keskustelemaan, muutamassa sekunnissa voi sanoa, että soitan kello xxx takaisin, olen nyt toisessa tapaamisessa.

Itse kannatan kuulemaani sääntöä, että mahdollinen puhelu saa kestää korkeintaan 2 minuuttia, silloin kun on muuta seuraa.



näin tuumaa Kirkkosisko, diakoni Meiju, vaikkei kirkko olekaan ottanut virallista kantaa kännykkäpuheluiden pituuksiin :D

Joka ei ihmisille helposti tule mieleen:

Osa-aikalisä.



Lisätietoa ohessa.

http://www.mol.fi/mol/fi/00_tyonhakijat/04_vuorotteluvapaa_ja_osa-aikat…





terv diakoni Meiju