KirkkoSisko

on raskasta juuri siksi, ettei voi vaikuttaa siihen, mitä toiselle käy. Neuvoisin kuitenkin, ettet mene mukaan siihen, että aina yhdelle ihmiselle käy pahaa, vaikka siltä näyttäisikin. Sen ruokkiminen lisää masennusalttiutta. Jos mahdollista, on hedelmällisempää toisaalta puida yksi ongelma kerrallaan, toisaalta miettiä, johtuvatko ne kaikki jostain sellaisesta tekijästä, jonka voisi muuttaa (esim. ajattelutapa, asuinpaikka, työpaikka jne...vaihtoehtoja on monia)-

On myös tärkeä ylläpitää sitä "lohtua" että ne sattuneet tapahtumat ovat vain elämää, eivät sen symboli, että tuo ystävä jotenkin ansaitsisi ne tai että ne olisi annettu hänelle hänen kiusaamisekseen. Elämässä on lasinsiruja, joihin koirantassu osuu, autot menevät rikki, sairauksia tulee. Tarkoitan, ettei ruoki mitään maagista ajatteluketjua siitä, että näillä asioilla olisi jokin "viesti" hänen elämänsä pielessä olosta. Ne ovat elämän kulkuun kuuluvia vastoinkäymisiä, jotka harmittaisivat ja ottaisivat päähän kaikkia - tosin eri tavoin, onhan ihmisten suhtautumistavat erilaisia ja toki resurssitkin. Rikasta ei haittaa pesukoneen hajoaminen, köyhälle se on lähes katastrofi.

Kuitenkin ihminen helposti alkaa mennä siihen että miksi juuri mulle käy näin, vaikka näitä tökköämisiä käy kaikille.



Olet viisas, kun tuumaat, että katteetonta toivoa ei parane mennä antamaan. Et voi luvata, että vuoden vastoinkäymiset ovat nyt ohi.

Mutta aina voit kysyä avoimia kysymyksiå: Miltä se tuntui, mikä siinä oli pahinta, mitä hän toivoisi tai tarvitsisi, miten sen voisi saada, mikä auttaisi, miten voisi jaksaa lannistumatta jne. Ne eivät ole terapiaa vaan normaalia dialogista keskustelua, jossa toinen saa reflektoida elämänsä kipukohtia toisen ihmisen kanss.



Vaikutat ihanalta ystävältä ja muutenkin elämää pohtivalta ihmiseltä. Hyvää jatkoa!

Mutta kuitenkin jossain on raja, mitä ystävän rooliin kuuluu. Ystävän ei kuulu olla kenenkään terapeutti tai jatkuvasti kantaa hänen elämäänsä. Lyhyehköt ja yksittäiset kriisit ovat tietenkin sellaisia, joissa ystävien tukea, dialogista keskustelua ja purkupaikkaa tarvitaan.

On myös tärkeä, ettei ystävyys vinoudu vain toisen tukemiseksi, vaan ystävyydessä säilyy vastavuoroisuus (tosin kriisiaikoina voi olla, että ystävä ei jaksa antaa yhtä paljon takaisin, mutta se tasoittunee ajan mittaan)



Voit myös jossain vaiheessa vinkata ystävillesi, että he voivat halutessaan hankkia ihan ammatillisenkin auttajan. Myös seurakunnan työntekijät (perhetyöntekijät tai diakoniatyöntekijät) tarjoavat keskusteluapua arjen uuvuttamille.



Voimia sinulle ja ystävillesi! Toki toivon, että kuulet pian heiltä positiivisempiakin kuulumisia, ja voit myös itse joskus käyttää heitä "korvana".



terv. diakoni Meiju

alkaa tutkailla oman vanhemmuutensa suuntaviivoja. yleensäkin on hyväksi aika ajoin tarkistaa omia menetelmiään ja reflektoida itseään: toistanko jotain mallia, jota en oikeastaan allekirjoitakaan? Olenko omaksunut vääriä menetelmiä? Millainen vanhempi tahtoisin olla? Mitä opittavaa minulla on?



Hyvä, että toit tämän näytille



T diakoni Meiju

Tikkurilan seurakunta

Kerroit, että olet terveyden takia riippuvainen miehestäsi voidaksesi toteuttaa matkan. Mies ilmeisesti tietää tämän toki? Sain sen ymmärryksen teidän perheenne viestinnästä että se ei ole selkeää: puhutte epämääräisesti ja ynähtelette epämääräisesti :) Pidemmän päälle varmaan jokin viestinnän parisuhdekurssikin voisi olla hyödyksi, siis jossa opitaan ilmaisemaan itseään selkeästi ja minimoidaan tulkinnat.

Minä suosittelen, samoin kuin eka vastaaja, että aloitat tuon selkeän viestinnän heti: sovitte pari päivää joka on sinun "ehdoillasi". Mies tietää, että tarvitset häntä -on silloin vallankäyttöä olla antamatta apua. Ota asia puheeksi ihan neutraalisti, ilman syyllistävää tai valittavaa sävyä, jos kykenet vain. Sano yksiselitteisesti mitä tahdot. Esimerkiski: Tahtoisin lähteä torstaiksi ja perjantaiksi mummolaan. Lähdettäisin aamulla ja palataan seuraavana iltana. Miltä kuulostaa?

Jos mies vastaa että haluaa vain maata kotona, silloin voit nätisti sanoa, että sinullakin on tarpeita joiden täyttymiseksi tarvitset miehen apua.

Jos hän ei suostu sittenkään, koeta keksiä muita auttajia matkallesi. Sisarukset, kummit, tuttavat? Älä jää nyhjöttämään ja luovu omistasi, se tuppaa aiheuttamaan katkeruutta.



Tämmöisiä pohtii diakoni Meiju

mutta vastaan vielä ammattini puolesta.



Eli keskustelun sisältö riippuu täysin sinusta itsestäsi, mistä haluat puhua. Jos vaikka haluat käydä ihmissuhdeasioitasi läpi, ei silloin mitään tositteita tarvita. Kirkkoon kuulumattomia palvellaan ihan samalla tavalla.

Myöskään diakoniatyöntekijä ei "näe" mistään mitään sinun tietojasi. Jotkut luulee, että vaikkapa Kelan päätökset näkyvät meillä, näin ei ole.



Mikäli tarvitset taloudellista apua, silloin tarvitaan jokin selvitys tuloista ja menoista. Jos on toimeentulotuen asiakas, toimeentulotukipäätöksestä näkyy kätevästi kaikki.



Jos on isompi taloudellinen ongelma, hän varmaan sitten kertoo, jos tarvitsee vielä jotain selvitystä.



Toivottavasti saat hyvää apua tilanteeseesi, oli se mitä tahansa



terv diakoni Meiju

Tikkurilan seurakunta

Vantaan seurakunnat.