KirkkoSisko

miten jos laittaisit tuon rahan tarjoamallakin hänelle aikaasi, eikä mitään lelua. Tavaroita tulee usein liikaakin, kaverisynttäreiltä varsinkin.

Sen sijaan tuolla summalla voisit viedä hänet vaikka SeaLifeen (jos pääkaupunkiseudulla)tai uimarannalle ja ostaisit kivat eväät, tai vaikka lastenteatteriin.

Jäisi mahdollisesti loppuelämän muistot tyttöselle.



tämmöinen ehdotus tuli nyt täältä kirkonpenkiltä, jos sallitaan :D

sitä, että ihmiset osaavat nauttia tavallisesta perheen yhdessäolosta.

Nuo mökkiolympialaisetkin kuulostivat hauskoilta.



Toivotan jokaiselle omanlaistaan mukavaa ja leppoisaa juhannusta

Erityisesti toivon, ettei kenenkään tarvitse olla vasten tahtoaan yksin ja eristettynä - myös seurakunnat järjestävät yleensä juhannusaaton iltaohjelmaa leirikeskuksessa. Sinne ainakin jokainen on tervetullut, kuuluipa kirkkoon tai ei. Itse olen osallistunut ihan vaan "yleisönä" joka vuosi omalla paikkakunnallani.



Toivon myös, ettei kenenkään tarvitse pelätä väkivaltaa, juopuneita tai yleensäkään mitään, vaan voi juhlistaa kesäisen luonnon huippuhetkeä turvallisin mielin

Perhesalaisuuksia on tutkittu toistaiseksi aika vähän, mutta ilmeistä on, että yllättävän monissa perheissä näitä kuitenkin on. Niitä voi olla esimerkiksi salasuhde, tai vaikka peitelty vanhemmuus (lapsen isä/äiti ei olekaan oikea isä/äiti vaan esimerkiksi setä/täti). On myös selvää, että jotenkin aina ne kalvavat perheen ilmapiiriä. Tulee tabuja, asioita ei käsitellä luontevasti. Esimerkiksi lapsen viattomaan kysymykseen tuleekin vaivautunut hiljaisuus ja huomion ohjaaminen muihin asioihin. (Miksi Pertti-sedällä on samanlainen nenä kuin mulla, vaikka mun isällä on erilainen?)



Aloittaja kysyi, haluatko TIETÄÄ.

Itse ajattelen, että tietoa on monenlaista. On selvää tieto-tietoa, mutta sen lisäksi ihmissuhteissa on myös vaisto-tietoa, kätkettyä tietoa, hiljaista tietoa jne.



Itse tuppaan olemaan sitä mieltä, että salasuhde yms. salaisuudet kyllä vaikuttavat perheen ilmastoon vaikka niistä ei tiedetäkään faktana.



Omasta puolestani suosittelen parisuhteen ongelmien avointa käsittelemistä eikä niiden "ratkaisemista" salasuhteella. Se ei ratkaise mitään ja ylipäänsä tuo elämään kärsimystä ja surua, ja usein etenkin lapsille.



Mitäs ootte tästä mieltä?



näin tuumaa diakoni Meiju

Tikkurilan seurakunta

jotenkin tuli tuota viestiä lukiessani sellainen olo, että olet ollut niin loppu kaikesta siitä aikaisemmasta kriisistä, että nyt ikään kuin hait "tasoitusta" itsellesi. Tunnet nyt kuitenkin, että se ei mene niin.

Tarinasi on varsin inhimillinen. Ihmisellä voi olla selvät käsitykset siitä mitä hyväksyy ja mitä ei ja sitten käytännön toiminta osoittautuukin ristiriitaiseksi. Kirjoitit, ettet enää tiedä edes kuka olet, niin hämmentyneeksi koet itsesi. Olet määrittänyt itsesi tuon eettisen ihanteesi myötä ja nyt pettynyt itseesikin.



Suosittelen, että puit tätä jonkun ulkopuolisen kanssa. Esimerkiksi seurakunnan perheasiain keskuksessa. Se on maksutonta, joten jonot saattavat olla pitkiä, kesälomienkin takia. Yrittää kuitenkin kannattaa. Jos miehesi tietää tai jos kerrot hänelle, menette tietenkin yhdessä. Jos haluat ensin pohtia asiaa yksin (kertomistakin), niin myös sinne voi mennä yksin.

Kriisiapua voi saada myös vaikkapa diakoniatyöntekijältä, jos perheasiain neuvottelukseksukseen ei pääse. Usein ulkopuolisen kanssa jäsentely auttaa.

http://evl.fi/EVLfi.nsf/Documents/40D5B401E55B1785C225748000449ACD?Open…





Kävipä suhteellenne mitä tahansa, mennyt kannattaa käsitellä. Käsittely tarkoittaa myös sitä, että itse käsittää mitä tapahtui, mistä kaikki kumpusi.

Anteeksiannon tie voi olla pitkä. Jossain vaiheessa sinun kuitenkin täytyy päästä asian yli, vaikka miehesi ei antaisikaan tätä anteeksi.





terv. Kirkkosisko

diakoni Meiju

Tikkurilan seurakunta

Onpas sinulla murhetta raskausaikana!

Kerroit ihan viestin lopussa, että onneksi sinulla on tukea ja hoitoapua! Se on hieno voimavara, ja otakin sitä tukea vastaan niin paljon kuin mahdollista.



Petetyksi tuleminen on raskas isku ja vaatii pitkän työstöajan. Ja lapsen odottaminen tekee siitä vielä haavoittuvamman sinun ja lastenkin kannalta. Oletteko jo keskustelleet lasten tapaamisista?



Katkeruus on kuitenkin mahdollista välttää, jos asiaa käy läpi ja työstää. Nyt kun olet neuvolan asiakas, voisit käydä neuvolapsykologilla työstämässä kokemaasi. Myös seurakuntien diakonia- tai perhetyöntekijöille voi varata keskusteluaikoja. Monissa seurakunniss on yksinhuoltajille tarkoitettua toimintaa, ryhmiä, retkiä jne joille voit osallistua saadaksesi kaipaaamaasi vertaistukea. Et ole ainoa, jolle noin on käynyt.



Voimia ja siunausta sinulle ja lapsillesi



diakoni Meiju

Tikkurilan seurakunta

Vantaan seurakunnat